Järkytin tänään työkavereita toteamalla, että mielestäni on ihan loistavaa, että joulunajan pyhät nyt vihdoinkin on loppuneet. Tuntuu monella lailla hyvältä, että arki on palannut. Siis ei niin, ettenkö olisi nauttinut vapaista, toimettomasta olemisesta, yöllisistä leffaputkista, leppoisista kävelyretkistä, kaupungilla pyörimisestä – ja kaikesta muustakin, mitä nyt ehdin tehdä ja mihin oikeastaan koskaan ei ole kuitenkaan aikaa.
Arkeen paluu on toisaalta hyväksi luterilais-suomalaisen peruskasvatuksen saaneen ihmisparan sielulle – onhan se nyt hävytöntä tuolla lailla vain naatiskella olemisestaan. Viimeisinä päivinä alkoi olla sellainen olo, että kohta pitää alkaa siivota vaatehuonetta, muuten ei kunnian kukko laula. No, onneksi sai palata töihin – jääpähän vaatehuone odottamaan pahempaa löhöilymorkkista.
Toisaalta taas joulunajan jälkeinen arki on aina merkannut itselleni kevätkauden alkamista. Suhtaudun syksyyn pelonsekaisella kammoksunnalla, mutta mieli ja ajatukset kirkastuu heti vuoden vaihteen jälkeen. Nyt ollaan menossa kohti valoa -ajatus riittää piristämään ja korvien välinen angsti helpottaa, vaikka faktisesti päivät ovat ihan yhtä lyhyitä kuin noin kuukausi sitten.
Peetu toivotti oman arkensa tervetulleeksi COSin alesta löytyneessä neulemekossa. Mekon materiaali on paksua ja napakkaa villasekoitetta. Tummaa grafiitinharmaata pintaa elävöittää suurikokoinen metsänvihreä sahalaitakuvio. Tykkään mekon leikkauksesta kovasti. Raglahihat, pieni elegantti pääntie ja miehuksen leikkaus antavat juuri sopivasti ryhtiä mallille niin, että neulemekoille tyypillistä säkkimäistä muodottomuutta ei ole.
Ihastuin mekkoon niin kovasti, että melkein ostin itselleni samanlaisen. Tuntui kuitenkin aikas idioottimaiselta hankkia kaksi tismalleen samanlaista vaatetta yhteen talouteen. Onneksi Peetu lupasi, että saan lainata sitä!
- mekko, COS
- kengät, Bella
- kaulakoru (Mintun), MQ
