Sain tänään sähköpostiini tiedotteen, jossa kerrottiin, että reteistä alusvaatteistaan tunnettu yritys, Björn Borg, on tänään avannut Venäjällä nettikaupan. Avajaisia on mainostettu isosti kampanjalla, jossa kalsarit on aseteltu sateenkaaren väriseksi pinoksi. Selkeä ja rohkea kannanotto Venäjän ihmisoikeuksia kunnioittamattomaan homopropagandalakiin. Vähemmästäkin päätyy Putinin mustalle listalle.

Yritän välittää täällä blogissani tasa-arvon, hyväksynnän ja rakkauden sanomaa aina, kun vaan voin. Miksi sitten tämä lehdistötiedote oli päätyä välittömästi delete-nappulan uhriksi?

Asiakkaan korvien välissä brändimielikuvan napsahtamiseen ei aina tarvita kovin paljoa. Joskus jo muutama vuosi sitten olin tukholmalaisessa Björn Borg -putiikissa ja sain aivan käsittämättömän huonoa palvelua. Kysymys ei ollut mistään suuresta jutusta – taisin kysyä vain, löytyykö ostoharkinnan alla olevaa tuotetta (muistaakseni laukku) varastosta, koska en mieluiten osta esittelykappaletta. En edes enää muista sanatarkalleen, mitä myyjä vastasi, mutta jotain niin väheksyvää, pisteliästä, nokkavaa ja alentuvaa, että marssin niiltä sijoilta ulos kaupasta ja menetin makuni koko Björn Borgiin. Siinä määrin jopa, että tämä heidän rohkea mainoskampanjansa oli jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota.

”Björn Borg on aina kannattanut tasa-arvoa elämän kaikilla osa-alueilla. On ihmisen perusoikeus rakastaa ja olla rakastettu riippumatta siitä, kuka tai millainen on. Tätä viestiä tukemaan toteutimme tämän päivän mainoksen Moskova Timesiin”, kommentoi Lina Söderqvist, Björn Borgin Marketing Director tänään tulleessa lehdistötiedotteessa.

Ratkaisevasta palvelukokemuksestani Björn Borgin kanssa on jo useampi vuosi. Nyt, tämän kampanjan ja tuen osoituksen myötä, saatan harkita, että annan anteeksi koko brändille yhden luokattoman huonon myyjän typerän käyttäytymisen.

En tiedä olenko jotenkin erityisen herkkänahkainen, mutta mielestäni markkinoilla on niin paljon tuotemerkkejä, että en todellakaan kanna rahojani sellaiselle taholle, joka kohtelee minua asiakkaana huonosti. Eihän tässä missään Venäjällä olla.

Kuva: lehdistötiedote/Miltton

Tänään on kuhissut fashion-hiekkalaatikolla, kun ensimmäiset kuvat Isabel Marantin H&M:lle suunnittelemasta mallistosta on vuotanut julkisuuteen. Ilmeisesti vuoto tapahtui kuvapankista, jossa mainoskuvia säilytettiin. Joku ahkera avasi tätä varten jopa facebook-sivun – ja tuolta, nyt jo suljetulta, sivulta on nämä tässäkin postauksessa nähtävät kuvat peräisin.

Joskus maailmassa kävi niinkin, että Henkan yhteistyömallistosta liian aikaisin nettiin vuotaneita kuvia pyydettiin poistamaan tällaisista maailman mittakaavassa superpienistä blogeistakin. Joten, jos tämä postaus yhtäkkiä on ilman kuvia, käsky on käynyt “ylemmältä taholta”.

Nautitaan kuitenkin siihen asti kuvista! Sillä jälleen näyttää siltä, että suunnittelija ei ole kursaillut, sillä mallisto on täynnä tunnistettavaa tyyliä ja nautinnollisia signature-asuja. Hapsunilkkureista käytäneen kaikkein pahin sota, mutta vaikea kuvitella, että tämän malliston vetimet jäisi samalla tavalla roikkumaan tangoille kuin edeltäjä, “kriitikkomenestys” Maison Martin Margielan H&M-mallisto.

Itse olisin tietty taas yhteistyömallisto-rabiaattina ja Isabel Marant -fanina hankkimaan käytännöllisesti katsoen kaiken… Haha!

Montakohan tuntia sitä pitäisi joka yö nukkua, että heräisi aamulla virkeänä töihin?

Tänään aamulla taisin tehdä oman enkkani: sain nostettua pään tyynystä tasan 54 minuuttia sen jälkeen, kun herätyskello soi ensimmäisen kerran. Koko viime viikon ja tämän alkuviikon olen ollut myöhässä toimistolla. Tai onhan meillä liukuva työaika, että sinänsä en ole ollut varsinaisesti oikeasti myöhässä, mutta kun tyyliini kuuluu olla ajoissa. Inhoan olla yksi niistä, jotka kapuilevat vasta ysin pintaan konttorin rappusia.

Yritän mennä ajoissa nukkumaan. Olen saanut aika hyvin kuriin kakaramaisen tapani vetkutella iltapesulle menoa, josta kirjoitin edellisessä unipostauksessani. Siitä huolimatta olen aamulla herätyskellon soidessa – tai siis paremminkin ryhtyessä sirkuttamaan (olenhan onnellinen Wake Up Light -herätyslaitteen omistaja!) edelleen aivan dead ja torkutusminuutteja kertyy joka aamu vartista melkein tuntiin.

Olen lukenut erinäisiä tutkimuksia ja tilastoja, joiden mukaan terveen aikuisen pitäisi pärjätä mainiosti noin kuuden tunnin yöunilla. Voiko tuo pitää paikkansa? Itse tsemppailen työviikot 7 – 7,5 tunnin unilla ja viikonloppuisin menee kevyesti vielä tunti, puolitoista tuohon päälle. Tiedän, että jotkut puhuvat myös sellaisesta kummallisesta ilmiöstä kuin liika nukkuminen. Eli että tulee outo ja huono olo siksi, että yöunet venähtävät liian pitkiksi.

Jotenkin kuitenkin vaikea uskoa, että olisin kroonisesti (arki)aamuisin aivan vetämättömissä siitä syystä, että nukun liikaa. Vai?

Unen puutteen sanotaan aiheuttavan mm. korkeaa verenpainetta, lihavuutta ja pahentavan stressin oireita. Pitkittynyt stressi puolestaan aiheuttaa vuorenvarmasti kaikkea mahdollista pahaa kuivista kynsinauhoista syöpään. Tämä siis sen lisäksi, että liian vähäinen unensaanti piirtää mustat rinkulat pussiksi pöhöttyneiden silmien alle ja rypistää ihon.

Riittävä uni

1. pitää sydän- ja verisuonitaudit loitolla
2. vähentää stessiä
3. vähentää tulehdusperäisiä sairauksia
4. parantaa muistia
5. auttaa painonhallinnassa
6. edistää solujen uudistumista (paremmin kuin mitkään super-anti-ageing-seerumit)
7. helpottaa ongelmanratkaisua
8. aiheuttaa tehokkaasti aurinkoisen mielentilan ylläpitoa

(lähteenä ehdottoman tieteellisesti luotettava jokapaikanmeisseli  elikkä google)

Mutta jos kerran aamulla ei pääse mitenkään ylös sängystä, vaikka takana on juuri reilut seitsemän tunnin yöunet, eikä esmes viikonlopulta ole painolastina liian lyhyeksi jääneitä öitä tai muutakaan riekkumista, niin eikö se ole silloin sen merkki, että on saanut liian vähän unta? Vai mistä sen tietää, koska on nukkunut tarpeeksi?

Tämä on nyt niin keskeinen kysymys, että koko henkilökohtainen Onnellisuutta metsästämässä -projektini jumittaa, ennenkuin saan jotain selvyyttä asiaan. Muuten olen mielestäni ihan kunnossa – siis en missään maraton-kunnossa, mutta en mitenkään flunssainen tai sairas tms. Vitamiinejakin syön, eikä tämän kesän jälkeen voi todellakaan valittaa, että ei olisi saanut tankattua tarpeeksi aurinkoa. Onko nyt siis vain niin, että olen taantunut muutenkin kuin kynsilakkamakuni suhteen alakouluikäisen tasolle ja päivittäinen unentarpeeni huitelee siinä yhdeksän tunnin tietämillä?

Ja jos näin on, mistä hiivatista nipistän tarvittavat tunnit?

Kuvat Pinterestistä, eli täältä, täältä ja täältä

Päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja kreisiksi – ja testata, miltä hillityt aikuismaisella sävyllä lakatut kynnet tuntuvat. Mustanpuhuvat, räikeänräiskyvät, karamellinmakeat ja kimallushilpeät vaihtoehdot saivat väistyä seesteisen kanervanliilan tieltä.

Sain Lumenelta testattavaksi syksyn uutuussävyjä. Gloss & Care lakoissa on ideana, että sävy löytyy sekä metallinkiiltoisena että ilman hilettä.

Lakkojen mukana seuranneessa tiedotteessa sanottiin, että tämä metallinen vaihtoehto on suorastaan peilikiiltävä. Ja kyllähän tuo selkeästi perinteisiä helmiäislakkoja kiiltävämpi on, mutta ihan peiliksi en nyt menisi kuitenkaan kehumaan. Sen verran kiillossa on kuitenkin potkua, että tällainen rauhallinen aikuissävykin on yllättävän kiinnostava.

Herkän kanervanliilan sävyn nimi on Kevättuuli. Ja kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kynsilakan värin nimellä on väliä!

En ole mitenkään hurjasti tutustunut Lumenen kynsilakkoihin – Peetun loputtomasta varastosta löytyviä Lumene Natural Code -lakkoja lukuunottamatta. Tästä syystä en osaa sanoa, onko noissa nyt uusi sivellin, mutta eniveis haluaisin antaa erityiset plussat litteälle, kynsinauhanpyöreäksi muotoillulle sudille. Paras evö – eli ihan omaa luokkaansa ja todella helppokäyttöinen!

Ja kivahan tuo sävykin on kuin mikä! Vastustin automaattista impulssia sivellä päälle mustaa hilelakkaa – ja nyt päivän jälkeen tuntuu, että olen tullut ihan sinuiksi aikuiskynsieni kanssa. Porttitteorian mukaan seuraavaksi täällä nähdään haalean vaaleaa vaaleanpunaista helmiäislakkaa… Just kidding!!!

Viime torstaina avattiin Skandinavian ensimmäinen Zara Home & Zara Home Kids -myymälä täällä Tukholmassa. Illan asukuvat tulikin jo julkaistua, mutta avajaisista räpsimäni ziljoona kuvaa olikin vähän haastavampi saada järjestykseen.

Tykkäsin kovasti Zara Home -putiikista vähän samaan tapaan kuin tykkään Zarasta muutenkin. Monet tavarat miellyttävät silmääni – ihan kuin vaatteetkin – mutta kokonainen konsepti on vähän too much. Simppelin sisustuksen mausteena koristeellinen vaasi tai krumeluurinen kultakehys toimii samoin kuin paljetein kirjailtu toppi. Pikku ripaus glamuuria piristää ja tuo kivaa kontrastia, mutta ylenpalttisena alkaa äkkiä ällöttää.

Avajaisista saatu kangaskassi on mielestäni niiin söpö, että siitä piti oikein ottaa kuva tänne blogiinkin. Kaikenlaisia mainoskangaskasseja on kyllä kertynyt meille sellainen vuori, että kohta pitää varmaan hankkia oma laatikko niille. Haha!

Yritin parhaani mukaan karsia järkystä kuvamäärästä kaikkein kivoimmat ja putiikin tyyliä parhaiten kuvailevat. Aika monta – siis suorastaan yllättävänkin monta – asiaa päätyi voi, kun tällainen olisi kiva – haluan! -listalle.

Ehkä ihan kaikkein eniten ihastuin Zara Homen kehyksiin. Tarjolla on aivan käsittämättömän paljon erilaisia, eri kokoisia, eri materiaaleista valmistettuja hienoja “statement” kehyksiä. Simppeleitä mustia tai metallisia raameja etsivien kannattaa edelleenkin mennä Ikeaan, muuten suosittelen visiittiä Zara Home -putiikkiin!

Mittakaava vähän hämää tässä kuvassa, mutta tuo on siis noin kahvikupin kokoinen suloistakin suloisempi pieni tarjoiluvati esmes voille. Karkki varsinkin valitteli avajaisissa, että hintataso tuntui aika korkealta, mutta esim. tuo maksaa noin 15 euroa – eli ei nyt niin kovin paha. En tullut ostaneeksi sitä kuitenkaan heti (oli niin kova ryysis avajaisissa, etten jaksanut jonottaa…), mikä harmitti perjantaina. Pidimme pienet grillijuhlat Peetun uuden työpaikan kunniaksi ja maissintähkien sivelyyn tarkoitettu voi olisi viihtynyt varmasti hyvin tarjolla tuollaisessa kauniissa astiassa. No, next time sitten…

Zara Home Kids -osastolta löytyi maailman suloisin meikkipussi!! Mintun aikuisasenne oli taas kovalla koetuksella, mutta pysyin järjissäni ja kykenin jättämään pussukan muiden ostettavaksi. Haha!

Annan Zara Home Kidsille pisteet raikkaasta puna-valko-mustasta mallistosta. Löytyy sieltä toki pakolliset vaaleanpunaiset ja vaaleansinisetkin, mutta mielestäni ihan positiivista, että mikäli haluaa välttää ko. klassikkovärejä vauvalassaan, ei ainoa muu vaihtoehto ole yltiöpedagogiset lego-väritykset.

Astiahulluus meinasi iskeä lasitavara-osastolla. Aina välillä (= aina, kun päädyn jollekin hyvin varustetulle astia-osastolle…) toivon vilpittömästi, että olisin sellainen ihminen, jolla on astiastoja eri tilaisuuksia tai ruokia varten. Tiedättehän – jouluastiasto, rapujuhla-astiasto, kesäastiasto, astiastot aasialaista ruokaa varten, synttäreihin ja brunssille? Mutta ei, edelleenkään en ole sellainen, joten en osaa kuvitella, milloin käyttäisin hurmaavaa kala-astiastoa…

Zara Home astuu myös pikkuisen vaate-Zaran tontille.

Tarjolla on parin tangollisen verran Home -teemaan sopivia oleilu-, nukkumis- ja tunnelmointiasuja. Tässä kohtaa tunsin piston tyyliomatunnossani ja ajattelin, että ehkä olisi aika oikeasti päivittää kotiverkkarit johonkin vähän elegantimpaan kokonaisuuteen. Kotiin tultuani heitin ne kaikkein kulahtaneimmat ja reikäisimmät roskiin. Siitä on hyvä jatkaa kohti kauniimpaa arkea. Eikö?

Sisäinen tuunaajani ilahtui, kun juuri ennen kotiinlähtöämme bongasin valtavan laajan vedinvalikoiman.

Simppeli Ikea-piironki tai tylsät keittiön kaapit saavat hetkessä uuden elämän hienojen vetimien avulla. Kuvassa on vain murto-osa, valikoimaa on todella runsaasti!

Uusi Zara Home & Zara Home Kids -myymälä löytyy Stureplanin läheltä osoitteesta Birger Jarlsgatan 15.