Sekä pukeutumisessa että sisustamisessa pätee sama sääntö. Pelkistetty, puhdaslinjainen ja minimalistinen kokonaisuus voi olla kaunis, mutta äärimmäisen helposti myös mitäänsanomaton ja tylsä. Vasta yllättävä – ehkä jopa vähän ärsyttävä tai hätkähdyttäväkin yksityiskohta, kunnon riitasointu, antaa kiintopisteen ja herättää ympäristönsäkin eloon.

Poikkesin Kungsholmenin Grandpassa, joka on yksi Tukholman parhaita paikkoja bongailla särmikkäitä juttuja niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin. Kungsholmenilla kannattaa erityisesti metsästää mageita vintage-sisustusjuttuja, niitä kun ei Söderin Grandpasta löydy ainakaan yhtä runsaasti.

Vanhoja kansakoulun opetustauluja sopivasti nuhjaantuneena olen kaavaillut jo pidempään kotini seinille. Tuo saaliin saanut kettu olisi oikeastaan aika hieno, mutta en ole vielä menettänyt uskoani siihen, että löytäisin ihmisen lihaksia kuvaavan taulun vielä jostain. Sellainen oli tyrkyllä joskus, kun tytöt olivat pieniä, mutta kun Karkki näki painajaisia jo pelkästään siitä syystä, että oli sattunut näkemään taulun vaarinsa antikvariaatissa seinällä. En sitten voinut olla niin kamala äiti ja hankkia sitä meille. Onhan se aika roisin näköinen, kun ihmisellä ei ole nahkaa ollenkaan ja lihakset on piirretty selkeästi ja vielä uskottavan punaisella.

Tästä en oikein osaa sanoa mikä lienee, mutta suhteellisen valistunut arvaus olisi, että joku koti-insinööri (vrt. kotiompelija) on keksinyt rakentaa voiman talteen keräävän kuntopyörän. En tullut kysyneeksi, että mahtaako vekotin toimia, mutta saisihan tuosta ainakin hyvän conversation piecen kutsuille.

Ihanan taivaansininen kolikkopeliautomaatti on kuin suoraan jostain haikean romanttisesta tivoli-/sirkus-/poika-voittaa-tytölle-jättikokoisen-nallekarhun -elokuvasta. Ihan jo pelkästään siksi pitäisi keksiä, mihin voisin sen täällä meillä laittaa.

Tätä viritystä katselin hetken aika epäuskoisena, mutta kyllä se taitaa olla just sitä, miltä se näyttääkin. Eli poljettava versio hammasporakoneesta. AUTS! Joo… nyt saa alkaa ihan vapaasti assosioida, miten paljon kaivattua särmää poljettava hammasporakone lisäisi kodin sisustukseen. 🙂

Viime viikonlopun Suomen reissun jälkeen aloin taas miettiä yhtä lempiaihettani, eli muotibisnestä – ja sen haasteita. Varsinkin uransa alussa olevalla suunnittelijalla on edessä vaikka minkälaisia vuoria valloitettavaksi. Ei riitä, että on lahjakas, taitava, persoonallinen ja erottuu edukseen joukosta. Ei myöskään riitä, että fäshion-ihmiset rakastaa luomuksiasi ja että saat nimeä ja julkisuutta. Ei missään tapauksessa riitä, että onnistuu kerran tuottamaan jotain ainutlaatuista – saman pitää toistua vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mieluiten tosin täydennettynä kivalla cruise collectionilla ja pikantilla pre-autumn -mallistolla.

Luovuus, julkisuus, suosio ja kontaktit ovat kuitenkin vasta alkua. Sen lisäksi pitää saada tuotanto ja talous pyörimään. Kiitoksella ei elä edes se kuuluisa kissa – eikä muotisuunnittelijakaan kovin pitkään ilmaisella skumpalla. Kaksi kolmasosaa muotialan yrityksistä kuopataan ennen kolmivuotispäiväänsä. Vain naurettavat kymmnen prosenttia pääsevät puhaltelemaan kynttilöitä viisivuotissynttärikakusta. Tilastot ovat aika karua luettavaa, mutta on fantastisen ihana huomata, että se ei kuitenkaan vähennä uusien yrittäjien innostusta.

Lauantai-iltana Helsingin reissulta palatessani, kiinnitin huomiota Arlandan saapuvien terminaalin seinillä oleviin kuviin. Kaikkien urheilijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden etc. joukossa oli aikas merkittävä liuta ruotsalaisia muotisuunnittelijoita.

Tämän aamun lehdessä oli juttu ruotsalaisesta kosmetiikka-alan yrityksestä Make Up Storesta ja miten heidän kansainvälistyminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ja niinhän se on – pohjoismaiset markkinamme ovat oikeastaan aika mitättömän pienet, jos tavoitteena on olla jotain muutakin kuin omikse hengenpitimikseen vaatteita tekevä kortteliompelija. Jutussa sanottiin myös, että kansainvälistyminen on ollut Make Up Storelle yllättävän helppoa. Selitykseksi sanottiin, että Ruotsissa osataan tavaramerkin luominen ja bränditarinan kerronta.

Mutta kun ei Suomestakaan puutu lahjakkuuksia! Mitä ihmettä tilanteelle pitäisi tehdä? Ottaa mallia Ruotsista? Yhteistyötä? Bisnesenkeleitä? Just nyt pitäisi sen kuuluisan jonkun tarttua toimeen ja antaa pientä vetoapua suomalaiselle muotibisnekselle (ja juu, huomasitte ihan oikein, minä en puhu vaatetusteollisuudesta, joka on ihan eri asia…). En usko, että menisi kovinkaan kauaa, kun voitaisiin alkaa vertailla vientilukuja Ruotsin kanssa… 🙂

Sahramin tuoksu kuuluu ruotsalaiseen jouluun aivan olennaisesti. Kauniin keltaiset Lusse-pullat saavat värinsä ja tyypillisen makunsa juuri sahramista. Periaatteessa sesonki alkaa vasta ensimmäisestä adventista, mutta Karkki on hinkunut Lussekatteja jo niin pitkään, että tänään niitä piti sitten saada. Tässä herkullisten joulupullien ohje teillekin!

Karkin parhaat Lusse-pullat

Aineet

50 g hiivaa
100 g voita
5 dl maitoa
1 purkki rahkaa
2 g sahramia
1 1/2 dl sokeria
1/2 pikkulusikka suolaa
noin 17 dl vehnäjauhoa

Koristeluun:
rusinoita

Voiteluun:
1 muna

Tee näin:

Murustele hiiva kulhoon. Sulata voi, lisää maito ja lämmitä ne maksimissaan 37°:een. (Karkki käytti paistolämpömittaria!). Kaada hiivan päälle kulhoon. Lisää loput aineet. Alusta taikina tasaiseksi. Anna taikinan nousta puhtaan pyyhkeen alla noin 30 min. Kuumenna uuni 225°:een. Leivo pullat jauhotetulla työtasolla. Tee pienistä pötkylöistä kivoja S-kirjaimia ja tunge ässän kiharoihin rusinat. Laita pullat uunipellille (älä unohda leivinpaperia!) ja anna nousta vielä noin 20 min. Voitele pullat kananmunalla ja paista uunin keskiosassa noin  5-8 min.

Voit toki tehdä myös näin:

Karkin mielestä pullissa ei kertakaikkiaan voi olla liikaa rusinoita. Perinteinen lussekiehkura ei oikein sovellu mallin puolesta rusinoiden yliannosteluun, joten osa taikinasta päätyi pienen sämpylän kokoisiksi sahrami-rusinaherkkupalleroiksi.

Lusse-pullien kanssa sopii loistavasti juomaksi esim. jouluglögi. Tosin kylmä maito toimii ihan yhtä hyvin varsinkin uunikuumien herkkujen kanssa.

Eilisilta ei mennyt ihan kuin Strömsöössä, mutta kivaa oli silti. Mert Otsamon näytös oli oikein vaikuttava. Suorastaan huikea. Pikkuisen olen pudonnut kartalta Suomi-fashion skenestä, mutta eilinen näytös tärähti kyllä tajuntaan ihan täysillä.

Tässä on ainokainen kuva, jossa näkyy vähän asuani. Epäsymmetrinen MTWTFSS:n sifonkipaita sai kaverikseen Kookain kaulakorusta tuunaamani helmihässäkän, ikivanhan viininpunaisen clutchin ja Zaran stiletot, jotka ei nyt kylläkään näy kuvassa… Bloggarikollegat MouMou ja Casey erittäin cooleina.

iPhone ei ole ihan maailman paras näytöskuvien ottamista varten, mutta näkyy näistä ainakin Mert Otsamon upea siluetti. Vaikutelma on samanaikaisesti sekä hyvin feminiininen että vahva ja voimakas – yleensä jostain syystä erittäin vaikeasti toteutettavissa oleva yhdistelmä.

Kuvat ovat vähän så där, mutta videolta asut näkyvät vähän paremmin.

Ihana Teemu oli superahkera koko illan.

Seuraavaksi pitääkin sitten lähteä pinkomaan Indiedaysin palaveriin. Se hyvä puoli siinä on, että ihan kaikki ei mennyt eilen illalla täydellisesti putkeen, että olin hotellilla ajoissa nukkumassa ja heräsin hyvissä ajoin (ja erittäin nälkäisenä!) aamiaiselle.

Hotelliaamiaiset ovat parasta, mitä tiedän! Viereisessä pöydässä istuneet kaksi italialaisrouvaa katselivat aika epäuskoisena lastia, jonka kasasin eteeni… Haha!

Nyt kello on melkein kaksitoista – eli on aika pakata kone laukkuun ja tsekata ulos hotellista. Palaverin jälkeen illalla sitten lento takaisin kotiin – eli kuullaan taas huomenna!

Alkaa jo taas pikkuisen pukata kiirettä. Heräsin tänään aamulla melkoisen huonosti nukutun yön jälkeen aika vetkuna, mutta kuitenkin ajoissa. Tarkoitus oli kuvailla ennen lähtöä tämän päivän matkustusasua ja illaksi kaavailemaani outfitia, mutta kuinkas kävikään. Tukka putkella sain kiitää – ja just ja just ehdin lentokoneeseen. Kuvista oli turha haaveilla – hyvä, kun ehdin vähän ripsiväriä sutimaan.

No, nyt olen täällä Helsingissä ja vedän hiukan henkeä sängyllä ennenkuin on aika lähteä illan rientoihin.

Aika harva asia vaatii niin paljon sisäistä zeniä kuin junan odottelu siinä vaiheessa, kun on jo oikeastaan aika hurja kiire. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että taksi ei todellakaan ole Tukholmassa aina se nopein vaihtoehto.

Tässä sitten sitä “asukuvaa” lentokentän vessassa kuvattuna – haha! Kiinnostuneille tiedoksi, että tummansininen villakangastakki, josta tykkään kovasti, on Boomerang, huivi Gudrun Sjöden, farkut H&M, laukku Filippa K ja tennarit Converse. 🙂

Sinivalkoisin siivin… Olisin niiiiin halunnut matkustaa sellaisella hienolla Marimekko-kuvioisella lentsikalla, joista oli kuhinaa joku aika sitten. Tosin niitä ei taida vielä olla liikenteessä ja keväälläkin ne tulee vain Aasian linjoille.

Ensimmäinen pysähdys Helsingissä: Ravintola Rafla! Ja niinkuin kuvasta näkee, olen Safkaa- keittokirjan onnellinen omistaja. Tiedä millainen tähtikokki sitä vielä meikäläisestä kuoriutuukaan.

Nautin Raflassa myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi illalliseksi – ihan miten vaan – aivan mielettömän hyvän korianteri-inkivääripestopastan. Jälleen huomasin, että harvoin sitä on niin huonolla mielellä, etteikö hyvä ruoka auttaisi näkemään elämää huomattavasti enemmän valoisalta kantilta!

Majapaikkamme on tällä reissulla GLO Art -hotelli. Ihan kivan oloinen mesta, vaikka Mintun maailmassa hotellien paremmuus mitataan vasta aamiaisella! Paria asiaa silti ihmettelen. Ensinnäkin, että mikä on tää juttu, että suihkusta pitää olla lasiseinä itse huoneeseen? Sama on ollut jokaisessa hotellissa, joka liittää itseensä määreen “trendi-“, “lifestyle-“, “art-” tms. Ja toisekseen, että missä ihmeessä on mun kämppikseni Veera?? Eikö meidän pitäisi olla jo suunnilleen valmiina lähtemään? (No tosin en ole kyllä valmis vielä itsekään…)