Menin sitten sekoamaan Instagramiin minäkin. Tai oikeastaan hankin itselleni tilin jo viime tammikuussa, mutta yhden kuvan jälkeen en enää muistanut/jaksanut/viitsinyt. Kävimme sitten viikko-pari sitten kotona keskustelun, jonka keskeinen sanoma oli: äiti facebook on niiiin last season – kaikki on nykyään vaan instagramissa. Ja juu… ymmärrän (ehkä, jossainmäärin) pointin – ja ainakin toistaiseksi on nastaa leikkiä kaikilla filttereillä ja kehyksillä.

Mut löytää Instagramista luovalla nimimerkillä: minnapaakkulainen, jos joku haluaa seurata. Tässä kuitenkin kuvapäiväkirjaa viime viikon tapahtumista.

• Ensimmäinen kuva on kyllä jo parin viikon takaa. Karkin ilme, kun selostaa äiskälle mikä tää Instagram-homma nyt oikein on..
• Olen tehnyt ruokaa. Karkki sanoi, että kun laittaa lohta uunivuokaan ja päälle jonkun maustetun creme fraichen, siitä tulee hyvää. Ja niin tulikin. Piti katsoa keittokirjasta, kuinka kuumalle uuni laitetaan ja kauanko kalan pitää olla siellä. Mutta siksi niitä keittokirjoja tehdään – eikö vaan?
• Hinkusin alkuviikosta Åhlénsilla OPI:n glitterikynsilakkaa. Enkä vähiten sen vuoksi, että tuon “sävyn” nimi on Save Me...
• Sunshine inhoaa, kun sitä kuvataan. Ei mikään blogikissa. No, ehkä se tasapainottaa vähän tätä meininkiä täällä. Haha!
• Tiistaina kierreltiin Karkin kanssa pressitoimistoja.
• Sananen lokakuulle: “Too much of a good thing is wonderful”.
• SATSissa jumpalla. Mun lukossa on sydän. Awwww…
• Aamukahvi mustana suoraan automaatista. Muki vetää noin puoli litraa. Sillä lähtee hyvin käyntiin takkuisempikin aamu.
• Bodypumppii tällä kertaa!
• Torstaina hilluttiin Karkin ja Ericin kanssa Monkin bileissä. Oli hauskaa ja hyvä meininki! Tosin Halloween-aiheiset cocktail-palat ei oikein iskenyt. Siis kurpitsapyrettä ja lakritsikastiketta – uh.
• Perjantaina olikin sitten aamulla vähän löv på spåret.
• Sataa sataa ropisee… mutta tässä jo kuitenkin matkalla töistä kotiin.
• Perjantai-iltana mietiskelin mm. miksi ihmeessä on niin käsittämättömän vaikeaa luottaa mahanpohjan tuntemuksiin. Vaikka taaksepäin kun katsoo, se ei ole ollut ikinä väärässä. Suosittelen lämpimästi Hanna Hellquistin hyvää kronikkaa aiheesta: Alla tankar ledde till samma slutsats.
• Bloggasin myös. 🙂
• Lauantaina laajensin tajuntaani käymällä ruokaostoksilla muuallakin kuin Sevenelevenissä – elikkä ihan oikeassa isossa ruokakaupassa! Minulla oli missio ja selvisin siitä (lähestulkoon) kiitettävin arvosanoin. Kotona hoksasin vain alle viisi asiaa, jotka olin unohtanut ostaa. (Kyllä, minulla oli kauppalista). Käytin jopa tuollaista piippaavaa kaukosäädintä!
• Löysin partsilta kypsän mansikan! Aatelkaa! Ikinä ei kannata luovuttaa. 🙂
• Kävin kirjastossa myös ja lainasin The Hunger Gamesin kakkososan. Arvatkaa sainko tehtyä jotain järkevää enää tuon jälkeen? No en saanut. Loppulauantai meni sitten siinä. 😀
• Tänään sunnuntaina Minttu kokkasi (kokkasi, KOKKASI!! Haha!) mahottoman hypetyksen aiheuttanutta avocado-pastaa. Hanna lupasi, että jopa minä onnistun – ja ällistyneenä voin vain todeta, että kaik män ja hyvää oli! (Kukaan kuollut, mutta ei tosin itkenytkään)