Meitä oli joskus kuuden tytön tiivis porukka. Oltiin parhaita kavereita toisemme kanssa, käytiin samaa koulua ala-asteelta alkaen – useimmiten jopa samalla luokalla, asuttiin samoilla nurkilla Pyynikin kupeessa Tampereella, illat ja viikonloput hengattiin yhdessä partiossa, rakastuttiin samoihin poikiin. Käytännössä vietimme kaiken aikamme enemmän tai vähemmän yhdessä. Sitten tuli kirjoitukset, koulu loppui, elämä heitteli ympäri maata ja osin ulkomaillekin, partio jäi taka-alalle ja yhtäkkiä huomasimme kauhuksemme, että oli kulunut kuukausia siitä, kun viimeksi tapasimme.
Silloin päätimme alkaa pitää tyttöiltoja vuorotellen aina kunkin kotona. Tavoitteena oli tavata säännöllisesti, pitää välillämme olevat “linjat” auki, kertoa kuulumisia, saada vertaistukea, kikattaa yhdessä ja syödä hyvin (tai no, Mintun luona on ollut tarjolla nouto-pizzaa useammin kuin kerran…). Aluksi tyttiksiä pidettiin muutaman viikon välein, ruuhkavuosien painaessa päälle harvemmin, mutta aina kuitenkin vähintään parin kuukauden välein. Kaikki ei aina pääse mukaan, mutta ajankohdat pyritään valitsemaan niin, että mahdollisimman moni meistä pystyy osallistumaan. Ja yleensä aina, kun Minttu on poikkeamassa Tampereella, on myös tyttiksen aika!
Kuvasin viime tyttiksen illan emännän kaunista rivitalopuutarhaa ennenkuin antauduin täysin päivällispöydän herkkujen vietäväksi. Piha ei ole suurensuuri ja muistan, miten se oli muuttovaiheessa lähinnä läntti mitäänsanomatonta nurmikkoa. Muutamassa vuodessa ystäväni on loihtinut paikalle ihanan ja toimivan kesäkeitaan, joka todella nostaa kiinteistövälittäjäläpän “kuin yksi huone lisää kesällä” ihan uuteen merkitykseen.
Tunnelmallinen keinu villiviinin varjossa. Köynnös suodattaa kuumimman auringonpaisteen, joten keinussa on mukava juoda aamukaffetta ja vaikka lueskella akkainlehtiä.
Rauhallisen vihreät tekstiilit ja lasituikut antavat ihanan jatkumon puutarhan vihreydelle.
Pihan kirsikkapuista tulee kuulemma niin paljon marjoja, ettei aina oikein tiedä mitä niillä tekisi. No, jälkkäripiirakan kanssa tarjottu kirsikkalikööri oli ainakin tosi herkullista!
Kompakti kesäkeittiö, jossa kaikki tarvittava on kauniisti käden ulottuvilla. Huomaa myös savustuspönttö! Saatiin niin hyvää savustettua lohta, ettei mitään rajaa…
Ruokapöytä on terassilla sävymaailmaan sopivan vihreäraidallisen markiisin alla. Eipähän haittaa pienet sadekuurot – eikä tulikuumana porottava aurinkokaan, jos sellainen sattuisi joskus tekemään visiitin näille leveysasteille.
Mun siskot! <3 <3 <3
(Lupasin, että en laita kenestäkään kuvia blogiin ennenkuin ovat hyväksyneet omat esiintymisensä. No, en tietenkään ole lähettänyt kuvia kenellekään etukäteistarkastettavaksi, joten ehkä nuo pari kuvaa häippäsee täältä… Seli seli jo etukäteen. :D)
