En nyt sitten rohjennut ihan “Loreen”-otsatukkaa tämän iltapäivän kampaajakäynnillä leikata ja varmasti parempi niin. Korttelikampaajani leikkeli kuitenkin tuollaisen puolivino-otsiksen, jonka kanssa varmaan tullaan ihan kavereiksi, kunhan ensin vähän tutustutaan. Pituudesta lähti myös reilut 10 cm. Tuntuu aika paljolta, ja huomaan itse eron ihan selvästi, mutta aika pitkäthän nuo ovat edelleen… 🙂

Kuvissa otsis näyttää kieltämättä pikkuisen hapsottavalta, enkä ole ollenkaan varma, miten viisas veto tämä oikeastaan oli.  Tavoitteena oli selkeä, mutta kevyt, vinosti leikattu sivuotsis, joka on aika paljon kerrostettu kunnon kesäisen hurlumhei-fiiliksen saavuttamiseksi. Kampaajan jäljiltä hiukset ovat kai aika standardisti jotenkin hassusti stailattu, joten en nyt vielä menetä toivoani. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka puolen korttelin päässä sijaitsevassa uudessa vakikampaamossani on monta hyvää puolta (sinne saa aina ajan lyhyellä varoitusajalla, hinta on vähintäänkin edullinen ja palvelu mutkatonta), ihan maailman paras paikka se ei ole silloin, kun haluaisi vähän muuttaa tyyliään…

Tämä oli nyt kolmas kerta, kun kävin samassa paikassa ja aina aikaisemmin olen pikkuisen nurissut värjäystuloksesta. Milloin se on ollut liian tuhkainen (taittaa välittömästi vihreään hiuksissani, jollei värjääjä ole todella taitava), tai ihan liian ginger, kuten viimeksi. Tällä kertaa olen aivan sataprosenttisen tyytyväinen! Siis siitä huolimatta, että taisin kyllä pyytää astetta tummempaa väriä, mutta oikeasti tämä oli juuri se, mitä just nyt kaipasin. Luonnollisen oloinen kesäblondi – täydellinen väri tähän vuodenaikaan, vaikka ulkona onkin tuskin kymmentä astetta lämmintä.

Hurjastelin (lue: “hurjastelin”) tänään myös meikkirintamalla.

Ehkä noista hiuskuvista huomaa, että innostuin laittamaan vihreää silmämeikkiä tavallisen, neutraaleissa sävyissä kulkevan luomivärini sijaan. Vaaleampi sävy on Body Shopin mineraaliluomiväri Nature’s Minerals sävy 03. Varjostukseen käytin Make Up Storen sähäkkää tummanvihreää luomiväriä Eyedust, sävy amazonas.

Luin eilen täkäläisestä lehdestä – Metrosta varmaankin – jonkun julkkiskampaajan kommentin, että euroviisuvoittaja Loreenin hiustyyli on nousemassa selkeästi tukholmalaisten suosikiksi. Yksi ja toinen kampaamoon sisään marssiva asiakas toivoo hänen mukaansa paksua, tuuheaa hiuksistoa ja massiivinen, silmille asti ulottuva otsatukka on ihan must.

Tuuheutta saa tietty tarpeen vaatiessa erilaisilla hiuslisäkkeillä ja pidennyksillä, mutta mites toi otsatukka? Loreenin taiteilijatyyliin dramaattisen boheemi otsis sopii aivan loistavasti ja kieltämättä se näyttää kuvissa tosi hyvältä. Vähänkään pyöreäkasvoisemman moinen saa kyllä helposti näyttämään Rölli-peikolta, pelkään. Toisaalta ei sellainen ohut haituvaotsis ole yhtään sen hehkeämpi.

Kaunis otsatukka vaatii yllättävän paljon hoitoa. Pituuden pitää olla just eikä melkein, mikä tarkoittaa säännöllistä visiittiä kampaajalle tai tosi harjaantunutta ja ahkeraa fiskarsien käyttöä  kotosalla. Lisäksi otsista pitää pestä yleensä huomattavasti useammin kuin muuten hiuksia. Eikä ainakaan itselläni ole toiminut normaalisti käyttämäni muotoiluaineet. Niinpä otsahiuksia varten pitää hankkia myös kevyet, tuuheuttavat tuotteet ja opetella käyttämään suoristusrautaa hellästi mutta päättäväisesti.

Huomaan tässä nyt listanneeni otsahiusten miinuspuolia. Syy siihen on se, että olen menossa tänään töiden jälkeen kampaajalle ja kärvistelen ihan mahottoman otsis-kuumeen kourissa. Mikä pahinta, mieleni tekisi juuri tuollaista paksua pehkoa, joka melkein peittää silmät… Toivon, että koen ihmeparantumisen iltapäivään mennessä. Muussa tapauksessa tämä ei voi päättyä kuin huonosti! 🙂