Ihan ensimmäisenä täytyy nyt ihmetellä, että miksi ihmeessä meidän Kissa syö kaikki tulppaanit?? Siis eikö niiden pitäisi olla pikkuisen epäterveellistä ravintoa? Ja eikö kissojen pitäisi noin niinkuin yleensä olla aika tarkkoja siitä, mitä ne pistää suuhunsa? Nyt puhutaan siis todella tulppaanien syömisestä – ei mistään leikkimielisestä raatelusta tai muusta luonteenomaisesta pahanteosta. Jostain syystä vain värikkäät terälehdet kelpaavat. Vihreät lehdet ja varret saavat olla aivan rauhassa. Mutta kuinka kaunis sellainen vihreä risukimppu maljakossa sitten on? Ihan hyvin tuo karvainen tuholainen näyttää kuitenkin voivan – oudosta ruokavaliostaan huolimatta…

Tänään oli taas sellainen tyypillinen kevyesti lorvihenkinen maanantaipukeutumispäivä. Oranssinruskeat farkut ovat mukavan leppoisat, mutta pikkuisen yritin hämätä perusmaanantaifiiliksiä särmällä kauluspaidalla. Poikkesin vähän asioille töitten jälkeen ja kriittinen valoisuusaste oli ehtinyt melkein ohittua. Nopsaan tulee pimeetä edelleen, vaikka ihanan valon määrä onkin lisääntynyt niin, että – ystäväni sanoin – tuntuu ihan mahanpohjassa asti!

Kyllä. Korvassani kasvaa termostaatti.

• farkut, Cheap Monday
• neuleliivi, JC
• kauluspaita, H&M

Eilinen meni aika kiitettävästi sohvan nurkassa löhöten… Ensin tiskattiin Peetun kanssa massiivinen cocktail party -tiski ja sitten parkkeerattiin olkkariin Spriten, pop cornien ja Greekin kolmossesongin kanssa. Jotenkin jopa treenaamisen ajatteleminen tuntui liian raskaalta. Haha! Tästä syystä viime viikon treeniraportti tulee vasta tänään…

Viikon suurin uutinen on se, että kävin pitkästä aikaa lenkillä! Juoksin – tai lähinnä hölkkäilin hyvin varovaisesti – noin 40 minuutin lenkin. Mittaan aina lenkkini ajassa enkä pituuden mukaan ihan laiskuuttani. En jaksa selvittää montako kilometriä lenkkini ovat ja koska en juokse valmiilla radoilla, ei tietoa myöskään tarjoilla valmiina.

Juokseminen sujui keskinkertaisesti. Pikkuisen paremmin kuin pelkäsin, mutta selkeästi huonommin kuin toivoin. Lenkin jälkeen päätin pyhästi ottaa vihdoinkin yhteyttä fysioterapeuttiin. Sitä suositeltiin työpaikan kuntokartoituksessakin. Olen vaan niin toivottoman huono käymään lääkärissä tai mihinkään siihen viittaavassa. Mutta kyllä nyt on otettava kaikki keinot käyttöön, että saadaan tuo selkä kuntoon.

TREENIT VKO 10

Maanantai, SATS Boxning 75 min

• Maanantai-illan huippukohta on ilman muuta boxning! Saatiin onneksi molemmat Peetun kanssa piletit tunnille, vaikka Peetu oli ensin jonotuslistalla. Tuntuu, että juuri tämän tapainen liikunta tekee erityisen hyvää tietokonehommissa jumittuneille hartioille.

Keskiviikko, SATS Balance 55 min

• Jostain syystä Balance tuntuu sopivan selälleni paremmin kuin jooga, vaikka aika paljon niissä on samanlaisia liikkeitä. Tällä kertaa balanseerausta haittasi oikean jalan hillitön suonenveto. Ihan älytöntä, millaiseen kramppiin pohje ja takareisi voi tietyissä liikkeissä mennä! Olen yrittänyt muistaa aina silloin tällöin napsia magnesiumia, jonka pitäisi auttaa suonenvetoon, mutta näköjään välillä ei auta yhtikäs mikään.

Lauantai, lenkki 40 min lihaskunto kotona 20 min + venytykset

• Lenkki tosiaan meni vähän sådär, mutta olen silti iloinen, että sain kuitenkin lähdettyä. Kaikkea takkuisuutta en tietenkään voi laittaa selän piikkiin – kyllähän pitkä tauko juoksemisessa tuntui myös. Tunsin oloni tosi reippaaksi, kun tein kotona vielä perusteellisen vatsa- ja selkälihastreenin osittain kahvakuulan avulla. Yleensä kotiin tullessa on vain kiire suihkuun. 🙂

Tykkään kovasti juosta täällä meidän kotikulmilla. Kanaalin rannalla riittää puulaitureita, joilla lenkkeily tuntuu miellyttävämmältä kuin asfaltilla, mutta kuitenkin saa olla “ihmisten ilmoilla”. Olen aika arka juoksemaan missään metiköissä yksinäni, vaikka miten olisi päivänvaloa ja muita lenkkeilijöitä.

Joskus aikoinaan, kun vielä asuimme Tampereella, sain yhden iltalenkin päätteeksi hullun äijän kimppuuni ja siitä on jäänyt vähän epärationaalinen pelko… Tuo episodi päättyi kyllä hyvin. Olin lenkillä alueella, jossa on pääasiassa omakotitaloja. Pinkaisin pakoon yhden talon luokse ja soitin ovikelloa, vaikka kello oli jo melkein 23.00 sunnuntai-iltana. Vanhempi rouva tuli aukaisemaan ja nappasi minut oven taakse turvaan, kun tajusi tilanteen. Ahdistelijani jäi huutelemaan ulkopuolelle hävyttömyyksiä niin pitkäksi aikaa, että rouvan soittamat poliisit saivat poimittua hänet rauhoittumaan. Itse sain loppumatkalle kyydin poliisiautolla kotiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tapauksessa, mutta tästä syystä lenkkeilen mieluiten asuinalueilla ja kaduilla, joilla on ihmisiä liikenteessä.