Vuoden toinen Burda Style on ilmestynyt. Jatketaan siis seikkailua ompelukerhon ihmeellisessä maailmassa!

 Lehden kansi lupaa varsin värikästä ja viheriäistä sisältöä. Itseäni jaksaa sapettaa, että lehdessä olevia malleja ei pääse vilkuilemaan ennen ostopäätöksen tekoa. No, tässä nyt ainakin teille hiukan best of -poimintoja kakkosnumeron kaavoista.

Tässä numerossa hemmotellaan erityisesti +-kokoisia ja raskaana olevia.

 Suurikokoisille on kaavoja oikein kivaan juhlapuvustoon. Mekkojen kaavalla on ommeltu jopa hääpuku. Kauniisti a-linjainen mekko sopii kyllä mielestäni mainiosti toteutettavaksi myös arkisemmastakin materiaalista. Hyvä perusmekon kaava koossa 44 – 51 toisin sanoen.

Vauvamasun mentäviä vetimiä uudesta Burdasta löytyy pienen puvuston verran. Housuja, tunikoita, mekkoja ja toppeja – kaikki niin linjakkaita ja moderneja, että ihan tässä itsekin innostuu… 😀

Toteuttamislistalle bongasin muutaman kivan mallin.

 Hauskasti ristiin rastiin pilkottu jersey-mekko olisi ihana toteuttaa samantien. Leikkausten ansiosta uskon mallin pukevan erittäin hyvin myös vähän naisellisempia muotoja. Valitettavasti saumurini on toiminut viimeksi joskus 90-luvulla – enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä huoltoon. Mahtavatko enää moista antiikkivehjettä edes saada kuntoon… Joustavasta jerseystä ei kuitenkaan kannata alkaa tavallisella ompelukoneella mekkoa toteuttaa, vaikka siinä jonkunlainen joustotikki olisikin. Niinpä tämä malli jää odottamaan saumurin ihmeparantumista.

 Sen sijaan ajattelin laittaa tänne ompeluvinkkejä kuvan housuista. Olen jo pidempään suunnitellut toteuttavani kivat chinot, kunhan vain sopiva kaava osuu kohdalle. No nyt nähdään, miten Burdan kaava istuu päälle. Molempien kuvien housut on siis toteutettu samalla kaavalla, vaikka ilme onkin materiaalista johtuen ihan erilainen. Itselläni on mielessä enemmän noiden alemman kuvan rentojen puuvillahousujen kaltaiset pöksyt. Saattaapi olla, että innostun myös testaamaan satiiniprinsessan pikkujakkua – tosin jossain ihan toisenlaisessa materiaalissa!

Se oli sitten taas sellainen treeniviikko… Alkuviikko meni kaikenlaisessa säätämisessä, oli milloin mitäkin iltamenoa, showroom-vierailuja ja piti vähän juhlistaa synttäreitäkin. Vasta perjantaina pääsin kunnon treeni-modeen.

Viikon suurin edistysaskel on oikeastaan pulssimittarin saapuminen harjoittelukaveriksi. Tein tänäaamuna laitteeseen ohjelmoidun kuntotestin ja olin suorastaan hämmentynyt – mutta toki iloisesti yllättynyt – kun tuloksen mukaan kuntoni on tasolla “erittäin hyvä”. Ihan kaikki aikaisemmat juoksuvuodet eivät siis ole menneet hukkaan, vaikka selän rikkoontumisen jälkeen treeni on ollutkin enemmän tyyliä mummo. Ja tuosta selkähommasta on tosiaan ehtinyt kulua jo kaksi vuotta.

Kävin tällä viikolla myös työpaikan kaikille työntekijöille tarjoamassa kunto- ja terveystarkastuksessa. Siellä valittelin selkääni – ja sain komennuksen fysioterapeutille. Kuntotestissä sain erinomaiset tulokset sekä kestävyydessä että hapenottokyvyssä. Jotenkin vain sitä tulee suhtauduttua noihin työterveydenhoitajan tekemiin testeihin niin, että tottakai niissä kuuluukin saada parhaimpaan kategoriaan kuuluva tulos. Minäkö kilpailuhenkinen?? Ha ha!

TREENIT VKO 8

Prejantai, SATS crosstrainer 30 min + 20 min lihaskunto & venytykset

• Aika laiskanpulskea perjantai-treeni. Treffit Camillan kanssa ja vierailu Styleinin showroomilla painoi päälle ja lopulta päädyin vetämään vähän vastahankaisen puolituntisen crosstrainerillä varsin matalalla, noin 120, keskisykkeellä. Sen jälkeen tein selkä- ja vatsalihasliikkeitä ihan suht perusteellisesti ja venyttelin hätsynpikaisesti. Unohdin ottaa sykemittarin aamulla mukaan, kun töihinlähtökiireissäni pakkailin treenikassia, eli sen parempaa dokumenttia tästä ei jäänyt muistiin.

Lauantai, SATS Body Balance 55 min

• Lauantai-aamupäivän balance sopii kyllä hermoilleni oikein hyvin! Lämmin olo pehmoisen treenin jälkeen leviää koko kroppaan ja mahtavan hyvä tsemppimieliala pysyy koko päivän. Ainoa haaste on riipiä itsensä liikkeelle vapaan aamupäivän leppoisasta luen-aamulehteä-ja-juon-satalitraa-kahvia -tunnelmasta. Vasta SATSissa tajusin, että olishan sen pulssimittarin voinut ottaa tällaiseen vähän leppoisampaankin treeniin mukaan. Olisihan ihan mielenkiintoista tietää, paljonko pulssi oikeasti kohoaa balancen kaltaisessa muka-jumpassa…

Sunnuntai, SATS crosstrainer 40 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Sykemittari näytti voimansa jo heti ensimmäisellä käyttökerralla! Kilpailuviettini heräsi heti. No, kilpailin tietenkin vain itseäni vastaan, mutta kuitenkin. Crosstrainerillä sujahti mukavasti 40 min teiniäitejä ja jotain fashion diaries -tyyppistä öö-luokan tositeeveesoopaa tuijotellessa. Keskisykkeeksi arvioisin noin 125. Punttipuolella vedin ihan perusteellisen yläkroppa-selkä-vatsa -lihastreenin. Keskisyke noin 100 kieppeillä, vaikka yritinkin pitää ihan reipasta tahtia. En ole vielä keksinyt, pystyykö tuolla mun mittarillani tallentamaan keskisykkeitä treenin eri vaiheille. Tuskin. Koko treeni oli siis 1 h 10 min, keskisyke 116 ja maksimi treenin aikana 134.

Ja kyllä vain – olen koukussa sykemittariini jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen! Tuskin maltan odottaa, että saan tallennettua useampia harjoittelukertoja. Sitten voin tehdä tilastoja ja seurantaa ja tavoitetaulukoita ja …. ja havaitsen löytäneeni sisäisen treeni-insinöörini! 😀

Eilisellä visiitillä Styleinin showroomille tuli tosiaan tehtyä yksi pieni hankinta. Tämän kevään mallikappaletangosta löytyi aivan mielettömän hieno printtitoppi, jonka malli, väri, materiaali ja koko kokonaisuus oli niin Minttu, että en mitenkään voinut jättää sitä sinne…

Compression Top on keijukaisen keveää silkkiä. Pyöristetty helma on takaa aavistuksen pidempi, 3/4 -pituiset hihat päättyvät juuri oikeaan kohtaan paljastaen sensuellisti ranteet. Laakeahko pääntie antaa Mintun kisun vilkkua niskasta.

Nyt tästä lähtien aion liihotella vesivärimaalattuna keijukaisena oli tilaisuus mikä hyvänsä!

En sitten jaksanut lauantain kunniaksi meikata, siksi old school “pää poikki” -kuvat… Mutta toppia en voi lakata ihastelemasta! Printin värisävyjä myöten kaikki on niin kohdallaan tuossa. Camilla muuten ehdotti eilen, että stailaisin topin valkoisten farkkujen kanssa. Siis valkoisten farkkujen! No, kerran sanottu jäi tietysti itämään takaraivoon ja nyt olen huomannut miettiväni, että onkohan mun vanhat valkoiset farkut vielä jossain tallessa. Vai joko 90-luku soitti ja halusi farkkunsa takaisin… 😀

Vanheneminen sinänsä on lakannut olemasta varsinaiseti kivaa jo aika kauan aikaa sitten. Synttärit sen sijaan ovat aina ihan yhtä upea juttu. Facebook täyttyy toivotuksista, Peetu leipoo lempparikakkuani, pöydän ympärille kerääntyy liuta rakkaita nauttimaan Vesan tekemästä loistavasta illallisesta ja kaiken muun kivan lisäksi sitä saa vielä lahjojakin!

Nyt riittää taas pokkareita luettavaksi työmatkoille ja aamiaistreffit Grand Hotelliin on sovittuna. Tässä kuitenkin esittelyssä vimpain, joka tulee varmasti värittämään jokasunnuntaisia Treenaus-postauksiani… Paketista paljastui hieno hiekanvärinen Polar-sykemittari!

Nyt tulee sitten Mintustakin oikein kunnon insinööri-urheilija. HA! Aikaisemmin olen seuraillut sykettäni ainoastaan kuntosalivempeleissä kiinteänä olevien mittareitten avulla muutaman kerran treenin aikana. Keskisykkeen olen arvioinut ihan fiiliksen mukaan. Nyt siihen tulee muutos!

Sykemittari tallentaa liikunnan aikana kaikenmaailman tietoa, joista saa vaikka mitä analyysejä (hmmm… huomaako tästä, että olen vasta selannut mukana tullutta manuaalia??). Periaatteessa en ole erityisen kiinnostunut esmes treenin aikana kulutetusta kalorimäärästä, koska treenaan ensisijaisesti hyvän olon ja terveyden vuoksi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten sitä sekoaa hifistelemään. 😀

Aikaisemmin olen testannut sykemittarin käyttöä joskus 90-luvun lopulla. Silloin en jaksanut innostua leikkimään tekniikkapelleä. Ja sitäpaitsi silloiset mittarit olivat niin rumia, että eihän sellaisen kanssa viitsinyt lähteä edes lenkille, saatika sitten ihmisten ilmoille. Tämä FT40 on niin söötti (näkyyhän nuo kevyet pintapainetut kukkaset kuvassa??) just sopivalla sporttisella tavalla, että voisin jopa ajatella yhdistäväni sen tietynlaisten asujen kanssa ihan arkikäyttöönkin.

Jahas, nyt ei tarvitse muuta kuin voittaa luontainen vastustukseni kaikkia maailman manuaaleja kohtaan… Ja sitten vaan kuntotasoa testaamaan ja harjoittelutunteja keräämään!

Koska olen aivan totaalinen noviisi sykemittareitten suhteen, olen tosi iloinen, jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia. Miten laitetta olisi paras käyttää? Onko kaikista ohjelmista hyötyä vai seuraatteko sykettä vain mielenkiinnosta?

Perjantai-ilta alkoi mukavasti visiitillä Styleinin showroomilla. Esillä oli pääasiassa tämän kevään malleja. Mallistossa on paljon kauniita, upeista materiaaleista valmistettuja vetimiä. Värimaailma on hillitty. Viileä sumupäivän sininen ja lämmin poltettu oranssi värittää muuten luonnonvalkoisen, valkoisen ja mustan hallitsemaa palettia.

Kovin perusteellisesti emme kuitenkaan kaverini Camillan kanssa joutaneet kevätvaatteisiin tutustua, sillä takahuoneessa ja ateljeen puolella oli tarjolla viime syksyn mallistoa ja kevään malliston mallikappaleita huikealla 70 % alennuksella.

Tänään on ruotsalaisten virallinen palkkapäivä – eli oli todella syytä panna välillä vähän jäitä hattuun. Yritin metsästää mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita. Siksi esimerkiksi yksi aiva uskomattoman ylellisen pehmeästä nahasta valmistettu pikkumusta sai jäädä muiden löydettäväksi…

En sitten kuitenkaan pysty näkemään itseäni tavallisena työpäivänä toimistolla nahkamekko päällä. Ja.. hmh… saattaapi olla, että se oli myös aavistuksen liian tiukka.. 🙂

Jotakin pientä ja kivaa löysin silti. Voin kertoa, että se ei ole musta eikä tiukka. Sitä voi käyttää toimistolla ja vähän rennommissa juhlissa. Siinä on printtikuvio (hillitty!) ja ripaus mintunvihreää. Se tuntuu hyvältä ja näyttää (vähän) perhoselta!

Tarkoitus ei ole pidän hullua jännityksessä -blogikiusata ketään, mutta kaunokainen toppi ansaitsee osakseen paremman esittelyn kuin mihin rakeisilla iPhone-kuvilla pystyy!