Ihana Moksu yllätti kivalla – ja Mintulle erityisen hyvin sopivalla haasteella! Jostain syystä  mitä kummallisimmat haltuuni eksyneet esineet tuppaavat imeä itseensä muisto- ja tunnearvoa. Yritä siinä nyt sitten pitää jotain rotia kaman määrässä, kun kaikenlainen krääsä muistuttaa jostain ihanasta tapahtumasta, ihmisestä, elämäkäänteestä tai fiiliksestä…

Muistoesinehaaste menee näin: kuvaa kaksi rakasta esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahtavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin tarina.

Haasteeseen mukaan pääsevien esineiden valinta oli to-del-la vaikeaa! Päätin heti, että mitään Karkin ja Peetun askarteluja tms. lapsuusmuistoja en kertakaikkiaan voi edes harkita, koska siinä tapauksessa valitatehtävä olisi ollut täysin mahdoton. Lopulta mukaan pääsivät isän vanha “Elvis”-sormus ja äidin fiini juhlalasi. Erittäin rakkaita muistoesineitä molemmat. Bonuksena kettuvauva. <3

Iskän vanhan sormuksen sain jo joskus vuosia vuosia sitten, isän vielä eläessä. Hän oli saanut sen omalta tädiltään ja piti sormusta pikkurillissä nuorena poikana. Sittemmin maalari-isä lopetti käytännön syistä kaikkien asusteiden käytön – paitsi teräksisen Citizen-kellon, josta putsaili maalipisaroita aina iltasella tinneriin kastetulla pumpulitupolla.

Jossain vaiheessa sormus siirtyi äitini käyttöön. Harakka-lapsena ihailin suurta punaista rubiinia ja vänkäsin saada pitää sitä edes hetken. Myöhemmin sormus jäi lojumaan äidin korurasiaan, josta se siirtyi minulle joskus 80-luvun lopulla. Pitkään sormus oli itsellänikin vain korurasian kaunistuksena, mutta noin kolme vuotta sitten, kun oli aika riisua vanhat vihkisormukset pois, otin sen vakituiseen käyttöön. Nyt se on taas siirtynyt takaisin korurasiaan, mutta silti se on yksi rakkaimmista aarteistani!

Äidin hienot juhlalasit sain mukaani, kun muutin pois kotoa. Alunperin niitä oli jäljellä neljä, mutta nyt vain tuo yksi, jota en uskalla enää pitää edes meikkipensseleiden säilytyspaikkana. Laseihin (tai lasiin…) liittyy ihania muistoja. Lapsuudessani ne olivat nimenomaan äidin lasit, joihin muut eivät saaneet koskea. Kun äiti otti lasit esiin, tiesin heti, että nyt on juhlat! Ja voi sitä onnea, kun sain käyttää niitä omilla 10-v. synttäreilläni! Yksi juomalasi, jota ei edes raaski käyttää, on ehkä turhinta, mitä voi säilytellä, mutta minkäs teet. Muistoesineestä en luovu. 🙂

Haasteeseen piti ottaa mukaan vain kaksi esinettä, mutta tässä nyt kuitenkin bonuksena vielä kettuvauva. Toisin kuin voisi luulla, pehmokettuun ei liity mitään lapsuuden muistoja – sen sijaan sitäkin enemmän symboliarvoa.

Voitin ketun noin 5-6 vuotta sitten Karkin ja Peetun partiolippukunnan perinteisiltä vappumarkkinoilta. WWF:n sponsoroimia pehmoeläimiä oli ollut arvontapalkintona jo usean vuoden ajan. Rationaalisena ja fiksuna aikuisena ostin vuosi toisensa jälkeen nippukaupalla arpoja – tavoitteena voittaa suloinen kettuvauva.. Arpajaispalkintona oli muitakin hellyyttäviä eläinhahmoja, mutta olin tikahtua ilosta, kun vihdoin onnistuin saamaan voittoarvan – ja siinä oli nimenomaan sydämeni sulattanut kettupehmo!!

Niinpä kettuvauva on saanut luvan symboloida sinnikästä yrittämistä ja että uskomalla “voittoon” ja tekemällä oikeita asioita pääsee tavoitteeseensa ennemmin tai myöhemmin. 🙂

Haastan mukaan muistelemaan menneitä Malenamin, Saaran ja Nelliinan!

Käytiin viime perjantaina katsomassa ameriikan versio elokuvasta The Girl with the Dragon Tattoo. Olin etukäteen oikeastaan aika skeptinen. Niin monet särmät leffat ovat muuttuneet käsittämättömäksi pullamössöksi päästessään Hollywood-käsittelyyn. Ja vaikka ruotsalaisversiokaan ei nyt ole mikään tiukantaiteellisen elokuvakerronnan mestariteos, toimi se mainiosti kuvamateriaalina kirjalle, josta tykkäsin tosi paljon.

Yllätyin oikeastaan oikein positiivisesti. Tarina eteni napakasti ja juoni kihisi jännitystä, vaikka itse stoori onkin enemmän kuin tuttu. Lievää hämäännystä aiheutti selkeästi ruotsalaiset maisemat ja paikannimet ristiriidassa englanninkielisen dialogin kanssa. Daniel Craig on hämmästyttävän uskottava Millenium-toimittajana, vaikka trimmattu action-stara ei nyt varsinaisesti säteile kultturellia yhteiskuntakriittistä karismaa.

Ylipitkä leffa onnistui olemaan tarpeeksi tiukka pitääkseen mielenkiinnon vireänä oikeastaan paria suvantokohtaa lukuunottamatta. Juonta on pikkuisen stilisoitu ja joitakin yksityiskohtia muutettu, mutta muuten tarina noudattaa kiitettävän tarkasti kirjaa. Siitä tulee ilman muuta pisteitä, sillä Hollywood-mankelissa ei koskaan voi olla varma, mitä alkuperäisille ajatuksille tapahtuu.

Oikeastaan ainoa suuri miinus ja elokuvan heikko kohta on Rooney Maran esittämä Lisbeth Salander. Ehkä suuren maailman markkinoille on ihan pakko saada naispääosasta pehmeämpi ja taitavuudessa vähemmän ylivertainen. Omasta mielestäni alkuperäisen version pehmeämpi Mikael Blomqvist ja raaemmin tulkittu Lisbeth Salander toi juuri sitä odottamatonta ristiriitaa ja jännitettä, jotka tekevät tarinasta niin herkullisen.

Ja olihan tuo leffa ihan pakko nähdä jo pelkästään siksi, koska kuvaukset on tehty käytännössä kotikulmilla! Tuossa kuvassa leffaryhmä on Götgatanilla Mac Jesus -putiikiksi nimetyn M-Zone -myymälän edessä. Sitäpaitsi yhtenä aamuna kuvauskalustoa pystytettiin käytännössä ihan meidän oman ulko-oven tuntumaan!! Tosin lopullisesta elokuvasta en kyllä bongannut yhtään laituri-kohtausta, joka olisi sopinut meidän brygganin maisemiin.

Sen sijaan on hyvin todennäköistä (no ainakin todennäköistä.. tai melkein todennäköistä), että olemme Karkin ja Peetun kanssa mukana jossain lukuisista tunnelbana-kohtauksista. Osuimme nimittäin Östermalmstorgetin asemalle (joka esittää elokuvassa Slussenia…) juuri silloin, kun kuvaushärdelli oli käynnissä. Jännää!!

Hurjan vaikea päättää suosittelisinko elokuvaa muille vai en. Peetun spontaani kommentti oli miksi ihmeessä, siellähän tulee niin paljon hyviäkin elokuvia, kun kuuli, että olemme menossa tuota katsomaan. Kertoo aika paljon. Ehkä pitää olla Tukholma-diggari ja Millenium trilogia -fani, että The Girl with the Dragon Tattoo vol. 2 jaksaa viihdyttää. Tai sitten olla täysin tietämätön mistään kirjoista tai aikaisemmista versioista… Mutta Minttu kyllä tykkäsi!

Joko tulee korvista kaikki vuodesta 2011 tehdyt tilinteot ja vuodelle 2012 annetut lupaukset? Täällä liitytään joukon jatkoksi ja suunnitellaan tulevaa. 🙂

En ole oikeastaan mikään uuden vuoden lupausten tekijä. Viimeisin henkilökohtainen lupaukseni on muistini mukaan jostain 90-luvun puolivälistä ja silloin lupasin itselleni opetella vihdoinkin kävelemään korkokengillä. Se lupaus piti. Nykyään 12 cm korot tuntuvat ihan luonnikkailta, kunhan vaan lesti on hyvä. Jotain hyötyä siis tuosta lupaushommastakin. Ha ha!

Vaikka varsinaiset lupaukset eivät kuulukaan uuden vuoden perinteisiini, tykkään kovasti vuoden vaihtumisen symbolisesta uuden alun tsemppiä antavasta voimasta. Ihan kuin uusi vuosiluku sisältäisi suuremman mahdollisuuden uudistumiseen kuin mikä tahansa muu päivä.

Tämän uuden vuoden kunniaksi toteutan pieniä uudistuksia täällä Go 4 it vol. 2 -blogissa. Olkoon nämä nyt sitten vaikka niitä lupauksia! 🙂

Helmikuussa tulee täyteen peräti viisi vuotta Go 4 it vol. 2 -bloggausta ja tuntuu, että nyt on hyvä hetki säätää blogin linjaa sille kurssille, jolle se on ollut muutenkin menossa.

Uusi banneri on työn alla. Oikeastaan se piti julkaista jo nyt vuoden aluksi, mutta en ole saanut vapaaehtoisvoimista koostuvaa tiimiäni kokoon sen jälkeen, kun joulukuun alkuun sovittu kuvaussessio peruuntui.  Seuraavat kuvaukset on sovittu ensi viikonlopuksi, joten eiköhän tässä nyt ainakin blogisynttäreihin mennessä saada jotain aikaiseksi.

Sisältöön on tulossa myös hienoista säätöä. Varsinaisia uusia kategorioita en ole suunnitellut, mutta vanhoja lemppareita olisi tarkoitus elvytellä. Toivomuksia saa toki esittää ja kuuntelen niitä erittäin mielelläni!

Ainakin blogin kävijätilastojen perusteella monia kiinnostaa erilaiset ompelujutut. Kategoriat DIY ja Ompeluseura vaikuttavat suosituilta, vaikka päivittyvätkin rikollisen harvoin.

Nyt suunnittelen sellaista juttusarjaa, että hankin aina kuun alussa uuden Burdan ja toteutan sieltä jonkin kivan mallin. Tarkoitus olisi, että lehti on vielä saatavilla, kun ompelus on valmis, jos vaikka iskee inspiraatio ruudun silläkin puolella. Oikeastaan olisin halunnut käyttää juttusarjassa jotain suomalaista kaavalehteä (Suuri Käsityö tai Moda esmes), mutta niitä on täällä aika epäsäännöllisesti saatavilla.

Toinen kategoria, jonka ajattelin elvyttää ihan kunnolla on ikioma liikuntakategoriani Treenaus.  Pidempään mukanaolleet varmaan muistavatkin, että Mintulla on takana jopa muutama maraton… Pari vuotta sitten onnistuin kuitenkin telomaan selkäni aika perusteellisesti – piti melkein opetella kävelemäänkin uudelleen – ja sen jälkeen treeni on sujunut varsin takkuisesti.

Nyt haluan potkia tsemppiä itseeni kirjoittelemalla kaikkien iloksi joka sunnuntaina yhteenvedon viikon treeneistä ja fiiliksistä. Kahdessa vuodessa olen valitettavasti päässyt todelliseen rapakuntoon ja siksi toivon, että kokemukseni inspiroisi muitakin liikunnan aloittelijoita. Vertaistuki on paras tuki!

Lisäksi haluan aloittaa hyvinvointiin, luovuuteen ja oman itsensä löytämiseen tähtävään juttusarjan. Kategorian pohjana on 12 viikkoa kestänyt “kurssi”, jolle itse osallistuin viime syksynä. Tarkoitus on, että seurailisimme kurssin ohjelmaa täällä blogissa. Julkaisen kerran viikossa kivoja tehtäviä ja inspiraatiota 12 viikon ajan aina tiistai-iltaisin. Laitan tästä tarkempaa tietoa lähipäivinä!

Oman elämän muutokset heijastuvat luonnollisesti täällä blogissakin. Niinpä Häät -kategorian voi odottaa muuttuvan varsin vilkkaaksi heti, kun saamme ensin juhlittua perheen seuraavat tärkeät juhlat – eli Peetun lakkiaiset!

Uudistusten myötä ei ole tarkoitus missään tapauksessa hävittää vanhoja kategorioita kuten, muotia, trendejä, Tukholmavinkkejä tai tapahtumaraportointia! Ei missään tapauksessa! Hienosäädön tarkoituksena on lisätä juttuja niiltä aihealueilta, jotka tuntuvat lukijoita kiinnostavan ja jotka inspiroivat tällä hetkellä itseäni. Että meillä kaikilla olisi yhtä kivaa täällä kuin tähänkin asti. 🙂

Miltä kuullostaa?