Kun tsekkailin viimeisimpiä Tukholman kaduilta nappaamiani katumuotikuvia huomasin, että olen jostain syystä päätynyt linjoiltaan hyvin samantyylisiin asuihin. Marina ja Lova ovat molemmat pukeutuneet pitkähelmaiseen mekkoon, niukkalinjaiseen nahkatakkiin ja tennareihin. Tyylit ovat toisaalta kuitenkin aika erilaiset, Marinan hilpeä kukkamekko ja Lovan trendikäs raitamekko edustavat ihan eri genreä. Yhtäläisyyden tajusin vasta kotona kuvia editoidessani ja tulin ajatelleeksi, että ehkä sitä alitajuisesti etsii väkijoukosta jotain sellaista, mikä itselle on vähän bubbling under.  Mikäli teoria pitää paikkansa, tullaan Minttu näkemään maataviistävän pitkissä helmoissa, tennareissa ja nahkarotsissa alta aikayksikön. ;D

Ihanan aurinkoinen fiilis sekä Marinan asussa että koko kokonaisuudessa. Oikeasti kuvanottohetkellä ei kyllä paljoakaan paistellut…

Hämmästyin aika kovasti, kun herttainen Lova kertoi olevansa vain 18 vuotta vanha. Niin jotenkin seesteisen ja varman oloinen hän oli tyylistään. Jotkut osaa – vai onko hän elävä esimerkki siitä, että tyylitaju on synnynnäistä?

Muistakaa käydä antamassa ääni suosikkityylillenne Indiedaysin Olympus Street Fashion -kisasivulla! Ja tietty muistakaa myös lähettää omia street style -kuvianne kisaan. Voittajille on luvassa iso läjä Olympus PEN E-PL2 -kameroita!

Kungsträdgårdenissa vietettiin eilen japanilaishenkistä Kirsikankukanpäivää. Erehdyttävästi vaaleanpunaista kermavaahtoa muistuttavan kirsikankukkameren alla oli kaikenlaista kivaa aiheeseen sopivaa ohjelmaa: kimononäytös, haiku-runojen lausuntaa, origamia, kalligrafiaa, aikidoa, kyudoa ja epävireistä karaoke-laulantaa.

Jo keskiviikkona alkoi facebookissa näkyä kuulutuksia, että Kungsanin kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Mikä voisikaan olla tarkempi tärkeyden mittari kuin fb:n statuspäivitykset?! Ha ha!

Olen yrittänyt käydä Kungsanilla joka vuosi, kun kirsikankukat kukkivat. Fiilis on aivan mahtava – ja täysin mahdoton kertoa pelkkien kuvien avulla. Etenkin aurinkoisina päivinä, kuten eilen, tuntuu ihan siltä kuin puista lähtisi salaperäistä vaaleanpunaista valoa… Kukat kukkivat vain pari-kolme päivää maksimissaan. Jonain vuosina sade ja tuuli piiskaa herkät kukat maahan samana päivänä, kun ne aukeavat. Näin kävi esim. viime vuonna. Jotenkin kuitenkin ilmiön ohimenevyys vain lisää sen vetovoimaa ainakin omasta mielestäni.

Kirsikkakukanpäivän kunniaksi halusin asuuni kunnon tujauksen vaaleanpunaista. Peetun pinkki peace-paita oli onneksi jostain syystä päätynyt omaan paitapinooni. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli aika viileä ja kirpeä tuuli piti huolen siitä, että mitenkään liian kuuma kukkamereä ihastellesssa ei tosiaankaan tullut. Vaaleanpunainen pitkähihainen kauluspaita on vähintään ziljoona vuotta vanha ja yhä käytössä. Alunperin sain sen lahjaksi ystävältäni, joka piti sitä virhehankintana.

Kirsikkakukanpäivän asu:

• t-paita (Peetun), TopShop
• kauluspaita, Esprit
• shortsit, Vila
• rotsi, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond

Details… Kirsikankukkaoksa ja arskat by Tom Ford. 🙂 Kiiltävä nenä mallin oma.

En tiedä johtuiko Japani-aiheisesta ohjelmasta vai mistä, mutta koko Kungsträdgården tuntui kuhisevan japanilaisia. Meikäläisen kuvausinnostus näytti aikas alottelijamaiselta, kun ammattilaiset näyttivät, miten kirsikkapuiden kanssa poseerataan. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kiipeämään puuhun. Sentään.

Tukholmassa on aika paljon kaikenlaisia manga/cosplay/(tjsp)-seuroja ja -yhdistyksiä. (Pyydän anteeksi vihkiytymättömyyttäni, mutta ymmärrän japanilaisista muoti-/lifestyle-elämäntyyleistä juuri riittävästi tajutakseni, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä kaikessa on kysymys.) Yhdistyksillä oli yhteinen “muotinäytös”, jossa esiteltiin erilaisia toinen toistaan hienompiin asuihin sonnustautuneita manga-hahmoja.

Kimonossa kirsikankukkien kunniaksi.

Haahuiltuamme vaikka miten pitkään vaaleanpunaisessa pumpulihöhhöpilvessä oltiin bf:n kanssa ihan hillittömän nälkäisiä. Jotenkin sitä ei voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin sushia lounaaksi.

Tai no, bf otti kyllä Yakinikua.