Costa Ricasta hankittu viheriäinen iltapuku pääsee ulkoilemaan jo ylihuomenna perjantaina hyvän ystävän (jeee, huippua Tuike!!) väitöskaronkkaan. Siis oikeasti jo ylihuomenna! Havaitsin nimittäin juuri, että tässä alkaa olla aika kohtuullisesti keskinkertaista kovempi paniikki löytää pukuun sopivat asusteet.

Kenkä- ja laukkuvarastostani löytyy lähinnä mustia ja mustia vaihtoehtoja. Jotenkin iänikuinen musta nyt poikkeuksellisesti tuntuu kovin mälsältä valinnalta. Puvun herkullinen vihreys kaipaisi kaverikseen väkisinkin jotain heleämpää.

Mielessäni kaavailin hopeisia juhlasandaaleita. Tai vaihtoehtoisesti suosikkimalliani sling-back -avokkaita just hopeisina tai helmenvaaleina. Clutch-valikoimaan toivoin jostain tupsahtavan niinikään hopeisen, tai puvun pääntiehen rimmaavin kristallein kuorrutetun, kovan rasiamaisen pikkuhassutuksen. Yllättäen mikään edellämainituista ei ole inkarnoitunut luokseni pelkästään toivomalla…

Jotta juhliin varustautuminen etenisi sopivan sumealla logiikalla, aloin tänään tutkailla nettikauppojen unelmatarjontaa. Vaan eipä taida edes net-a-porterin supertoimitukset tuoda tilauksia perjantaiksi Tampereelle.

Mutta JOS, niin valkkaisin jotkut kiiltävät korot…

Ylhäällä vasemmalla Oscar dela Renta ja vieressä Miu Miu. Alhaalla vasemmalta Gucci ja Jimmy Choo.

Ja pariksi pikkuisen kimaltavan laukkusen…

Ylhäältä Lanvin, Judith Leiber, Gucci ja Christian Louboutin.

Jaa-a. Kai mun tarttis tehrä asian eteen jotain muutakin kuin roikkua haaveilemassa netissä.. 🙂

Tämänpäiväistä fäshion-raportointia on tällä puolen lahtea dominoinut uutinen, että H&M:n premiummerkki COS rantautuu vihdosta viimen myös tänne henkkamaukan kotoseuduille.

Virallisten tietojen mukaan COS (Collection of Style) -putiikki avataan ihan keskustaan Biblioteksgatanille. Mitään tarkkaa avajaispäivää ei ole ilmoitettu, mutta tuskin H&M:n strategioihin kuuluu louisvuittonmainen liiketilojen panttaaminen kuukausikaupalla remontin takia.

Tukholman COS-putiikkiin tulee naisten, miesten ja lasten mallistot. Luvassa on selkeästi H&M:n hintoja tyyriimpiä tuotteita, mutta samalla kuitenkin selkeää designia, laadukkaita materiaaleja ja siten huomattavasti paremmin trendihampaan kulutusta kestäviä vetimiä.

Ainakin täkäläisissä medioissa on aika usein sanottu, että COS on henkkamaukan vastine Filippa K:lle. Itse en ole käynyt koskaan yhdessäkään COS-myymälässä, mutta kuvien perusteella vertaus ei ole kovin kaukaa haettu. Eikä siinä mitään. Maailmassa – tai maailmassa elävän naisen garderobissa – ei ole koskaan liiaksi kauniita, hyvinleikattuja, laadukkaista materiaaleista valmistettuja perusvaatteita.

Ihanihan ensimmäisenä haluan ilmoittaa, että spämmikammotuksen pitäisi olla nyt aisoissa, mikä on hienoa. Samalla katosi muutamia ihan oikeita ja ihaniakin kommentteja. I’m so very sorry – elikkä ottaa kyllä muakin päähän, mutta kai se nyt sitten parempi on kummiskin olla ilman spämmiä…

Sitten päivän aiheeseen.

Kuvasin eilisen sunnuntain päivänvalossa kaikki Costa Rican reissun ostokset ja hämmästyin itsekin. Olen yleensä äärimmäisen pidättyväinen lomareissushoppailija kahdestakin eri syystä: a) tiedostan, että lomalla sitä elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kuvittelee kaikenmaailman rantsuhuituloitten ja buddha-paitojen olevan osa relevanttia pukeutumista vielä kotonakin, vaikka niin ei todellakaan ole, b) olen äärimmäisen huono heräteostojen tekijä ja lomareissulla sitä harvemmin tulee palattua samoille apajille niiden kuuluisien yksien yöunien jälkeen. Siihen nähden Costa Ricasta tarttui mukaan hämmästyttävä määrä kampetta.

Rantahuitulaosastoa tuli tietty kartutettua – etenkin, kun muutamaa tuntia ennen koneen lähtöä ajoitettu pakkauksen aloitus ei houkuttanut kaivelemaan edellisten reissujen saronkeja mistään kellarin syövereistä. Ja ei kovinkaan yllättäen perillä tuli kiskottua matkapakkauksiin päätyneet farkut jalkaan tasan nolla kertaa…

Kivan hippirenttumainen rantakassi oli oikeastaan tämän ostoksen “hankinta”. Vasta hotellilla huomasin, että kassin sisällä oli samankuosinen, mutta ohuemmasta kankaasta valmistettu saronki. Toivottavasti tuo kuului hintaan… ja jos ei, laskun voi lähettää Mintulle. Tykästyin kovasti sekä laukun pussukkamaiseen malliin että sarongin 100 % puuvillaa (harvinaista!) olevaan materiaaliin. (Lisäksi kuvassa Karkilta konfiskeerattu Forever21-toppi).

Toinen huitula on 100 % modaalia, epäsymetrinen olkapäät paljastava leikkaus. Santa Teresassa tosi hot. Saapa sitten nähdä onko Tukholman kesäyöt ikinämilloinkaan yhtä rantahippirelax… Kotiseutuplussaa kuitenkin harmaasta väristä??

Virallinen kiertuepaita tuli hankittua aivan hillittömän ihastuttavasta, taide-ateljee-/kahvila-/putiikki-/etc -kombinaatiosta. Kolme toinen toistaan ihastuttavampaa nuorta neitoa teki herkullisen ihanansekavia taidehässäköitä, paistoi suussasulavia fajitaksia ja painoi persoonallisia surffiteeppareita pienessä tönössä savisen Santa Teresa -boulevardin varrella. Samasta puljusta on peräisin Karkin ja Peetun tuliaisteepparit, jotka mahdollisesti päätyvät esittelyyn vielä jonain päivänä.

Pikkumustahuitula, jota ihan oikeasti ja vakavasti ajattelin voivani käyttää myös Tukholmassa…  Tykkään kovasti mekon halterneck/painijanselkä -leikkauksesta ja musta on nyt kuitenkin aina musta!

Pari paria hillittömän kokoisia uistimia (joo, korviksia) tarttui mukaan yhdestä lukuisista turisti-ish-putiikeista. Oikeastaan tämä poikkesi valtavirrasta siinä, että suuri osa kamppeista oli paikallisten tai ainakin costaricalaisten käsityöläisen/yrittäjien omia tuotoksia. Kuten esmes nuo ylemmät, tummanruskeasta langasta virkatut ja simpukankuoren kappalein koristellut korvikset.

Jos lomapaikkamme Santa Teresa olikin enemmän hippi, tosi paljon rantsu ja lähes pelkästään surf, löytyi Costa Rican pääkaupungista San Josésta ihan toisen tyylistä shoppailua.

Ihana graafisennaisellinen mustavalkoinen mekko löytyi paluumatkalla, kun pysähdyttiin yhdeksi yöksi San Joséen. Mekko on ehkä täydellisin ja eniten “Mintun tyylinen” Chanel-rip off sitten 90-luvun alun. Tuskin maltan odottaa tarpeeksi lämpimiä kelejä, että voin esittää viileää uudessa mekossani! Ainoa miinuspuoli on se, että mielikuvituksessani asusteena olalla roikkuu aito musta (joskus myös beige) Chanel 2.55… Ha ha!

San José oli tosiaan muutenkin shoppailupaikkana ihan toista maata kuin ihana hippi-backpacker-surfparatiisi Santa Teresa. Silti suorastaan hämmennyin itsekin, kun hyvän ystäväni karonkkaa varten etsimäni iltapuku ihan oikeasti tuli vastaan Costa Ricassa…

Tässä pikkuriikkinen kurkistus ihanuuteen:

Se on siis kirkkaan (lime)vihreä, kiiltävää satiniimaista materiaalia, täyspitkä ja tosi avonainen…

Ja tosiaan aikaisemmin oli puhetta karonkan etikettisäännöistä. Käsittääkseni voimassa on vähän samankaltaiset värikoodit kuin häissäkin, mutta vain päinvastoin. Eli väittelijä pukeutuu mustaan ja vieraat yrittävät sitä vältellä… Sikäli ehkä tuo shokkivihreä on ihan bueno valinta? Vaikka nyt kyllä kävi niin että mekko valitsi Mintun – eikä toisinpäin! 🙂

Ensi perjantaina on ohjelmassa vihdoin ne karonkka-juhlallisuudet, joista tarkkasilmäinen lukija on saanut täältä lukea jo hyvissä ajoin ennen joulua. Mintun asu on vielä hienoista säätöä vaille. Bf sen sijaan alkaa olla täysin ready. NK:lta löytyi pisteeksi iin päälle aivan hillittömän ihana naru kaulaan…

Mistähän muuten johtuu, että solmioitten valitseminen on niin hauskaa puuhaa?

Klassiset aleshoppailuneuvot pitävät sisällään vinkkejä tyyliin: satsaa klassisiin perusvaatteisiin, osta vain hyvää laatua, älä osta mitään, mitä et ostaisi myös täyteen hintaan. Tavallaan olen samaa mieltä. Klassiset perusvaatteet on tietty aina hyvä ja turvallinen valinta ja hyvän laadun etuna on paitsi just se laatu, mutta lisäksi saa yleispätevän perustelun shoppailulleen muttakun se on niin laadukaskin. Mikäli kaapit suorastaan pursuilevat toivottomia virhehankintoja, on ehkä syytä miettiä, haluaisiko jonkun tietyn rievun tai härvelin myös täyteen hintaan.

Toisaalta sitten taas.

Toisaalta olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että juuri alesta voi villisti ostaa sen limevihreän neuleen, joka tuntuu pirtsakalta idealta näin kevään tuloa kiihkeästi toivoessa. Eipähän tule kalliiksi, jos käyttökerrat eivät sitten olekaan yhtä lukuisat kuin sen ihanan harmaan kashmirneuleen. Tai sen käsittämättömän kiiltävän paljetti/sulka/kimallus -bilelaukun, joka ei varmasti kestä enempää kuin yhdet, kahdet kinkerit. Eipähän ole pakottavaa tarvetta käyttää aina sitä samaa ärsyttävän tyylikästä ja laadukasta clutchia. Täydellä hinnalla en ikinä ostaisi trendikkäänaprikoosia huulipunaa, mutta hyvällä halvennuksella – mikäettei. Eipähän sitten harmita, kun taas tajuaa, että ei edelleenkään ole huulipunaihmisiä ja Peetun meikkipussi laajenee jälleen yhdellä värillä.

Mintun aleshoppailuvinkit talvialeen 2011:

1. Odota kaikessa rauhassa alen loppurysäykseen, jolloin tuotteet ovat oikeasti alennuksessa. – 30 % ei ole alennus, se on vitsi.

2. Tsekkaa erityisen tarkasti kaikki bile-/paljetti-/kimallusviritykset. Just nyt kaikki tuo rasittaa (vrt. joulukoristeet), mutta uusi bilekausi luuraa kulman takana, eikä kukaan tajua, että paljettiminarisi on 2010-sesongilta.

3. Pidä silmät auki “bubbling under” -trendijuttujen kanssa. Joillakin kaupoilla/ketjuilla on ennakkoluulottomat sisäänostajat – tai sitten on sattunut ihan inhimillinen vahinko ja valikoimiin on eksynyt trendijuttuja, joista suuret ostavat massat eivät vielä ole innostuneet. Tuollaiset vetimet päätyvät yleensä alerekkiin sievoisten prosenttien siivittämänä. Tässä pitää vain jaksaa olla tarkkana.

4. Kosmetiikkajoululahjapakkaukset ovat yleensä jo lähtökohtaisesti hinnoiteltu piirun verran alakanttiin tuotteiden yksittäishintoihin verrattuna. Kannattaa siis kestää tyynen rauhallisesti ällönkitchit puna-kulta-tähti-joulu -koristeiset laatikot ja hamstrata lempparituoksun vartalovoiteet, suihkusaippuat samoin kuin muut peruskosmetiikat alekoppaan päätyneiden lahjapakettien joukosta.

Peetu kävi aleshoppailemassa – eikä kyllä noudattanut yhtikäs mitään edellämainituista ohjeista, vaan hankki kivoja ei-klassisia, mutta erittäin käyttökelpoisia perusarkivaatteita todella edulliseen hintaan. Kaikki vaatteet henkkamaukan valikoimista.

Minttu sen sijaan odottelee kaikessa rauhassa hetken vielä ennen alemaailman ihmeellisyyksiin sukeltamista… 🙂