Kolmevuotiaan pienen balettitanssijatytön nutturapinnit, -verkot ja muut tärkeät värkit kulkivat kätevästi Elwa Molinin tanssikoululle äiskältä saadussa siniraitaisessa Marimekon meikkipussissa.
Pikkuisen vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin Karkki tuumi, että oliskohan vähitellen aika vaihtaa vähän freesimpään versioon…
Vanha palvelija…
Kestävää ja hyvää laatua pussukka kuitenkin on ollut. Jo oikeastaan melko ruotoisen näköiseksi kulahtaneenakin se on edelleen täysin käyttökelpoinen. Vetskari toimii erinomaisesti, saumat pitävät kutinsa ja vain päällikangas on reikiintynyt.
Karkki etsi sinnikkäästi uutta meikkipussia, joka olisi yhtä hyvä kuin vanha. Kriteerinä mm. sopiva koko, vetoketjukiinnitys ja jämäkkä olemus.
Jotenkin kuvittelisi, että “sopivan” kokoisia pussukoita olisi tarjolla pilvin pimein. Ankaraksi äityneen metsästyksen jälkeen on helppo todeta, että megalomaanisen suuria matkalaukkumeikkipusseja ja tyttömäisen pikkuisia käsilaukkumalleja on kyllä, mutta kohtuullisen meikkivalikoiman sisäänsä nielaisevaa ja siitä huolimatta käsilaukkuun sujahtavaa kokoluokkaa ei löydy käytännöllisesti katsoen mistään.
Ei kovinkaan yllättäen Karkki päätyi vanhan meikkipussin päivitettyyn versioon. Marimekkoa tietenkin.
Karkin mielestä meikkipussissa pitää olla vetoketju. Kaikenmaailman nipsukiinnitykset ja neppariläppäviritykset vain aukeavat käsilaukussa ja levittävät sisällön pitkin laukun pohjaa. Sen lisäksi pussukan pitää olla sen verran tukevaa materiaalia, että se pysyy pystyssä itsekseen. Näin erillisen meikkilaatikon hankkiminen ei ole tarpeellista, vaan meikkipussia voi käyttää muuhunkin kuin kuljetukseen.
Saa nähdä, kestääkö uusi Marimekko yhtä kauan käyttökelpoisena kuin tuo 90-luvun alussa hankittu…
