Month: September 2007

Poikkesin ihanihan pikaisesti Pilgrimin putiikissa. Tarkoituksena ei ollut tosiaankaan ostaa mitään vaan vain tarkistaa nopeasti uusimmat korut, jotta pysyisin hajulla syksyn trendeistä.

No kuinkas sitten kävikään…

Silmiini osui aivan ihana maapalloriipus pompulaisessa hopeaketjussa. Hiplailin korua ja tuumin, että en kyllä oikeastaan tarvitse enää riipuksia. Olin jo välttää kiusauksen, kunnes myyjä ystävällisesti valisti, että kysymyksessä on hyväntekeväisyyskoru, jonka tuotto menee täysin Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

Yhtäkkiä vajaan 30 euron hinta ei tuntunutkaan enää pahalta (jotain voi sentään Minttukin tehdä hyväntekeväisyyden eteen :-P).

Tykkään tosi paljon maapallo-pallosta ja ihan ekstraa on se, että pallon saa auki ja sisällä olevan viestin perusteella juuri minun koruni on auttanut parantamaan 27 ihmistä malariasta.
Korujen sisällä olevat viestit vaihtelevat. Muita viestejä on mm. että korun hinnalla:

– voidaan maksaa 20 ihmisen koleralääkitys
– tarjotaan viikon ajan puhdasta vettä 700 hengelle
– kustannetaan 3 kk:n ajan aids-lääkitys sairastuneelle lapselle
– jne.

Tuli vaihteeksi tosi hyvä mieli shoppailusta…

Kohta ei enää tarkene pelkällä jättitakkivillaneuleella. Niin se vain on. Pakko pukea päälle jotain lämpimämpää ja erityisesti jotain, joka pitää tuulen loitolla…

Tsekkaa Mintun juttu syystakeista Elleissä: Syksyn parhaat takit.
Henkilökohtaiset suosikkini ovat Dagmarin kaksirivinen musta takki, joka on jutun ensimmäisessä kuvassa ja MiuMiun kiiltävä lyhyt musta toppatakki 3/4 hihoilla, joka löytyy kuvagalleriasta. Vaikka kyllä tuo Vivienne Westwoodin Red Label -jakkukin (kuva vieressä) kelpaisi ihan mainiosti.

Taidan tosin pärjäillä vielä tämän sesongin Whyredin maastonvihreällä maihinnousutakilla.. Siinä kun on oikein ihana lämpöinen karvavuori ja muutenkaan en ole siihen ehtinyt kyllästyä saati kuluttaa puhki.

Lakkasin viime sunnuntaina – eli vähän vajaa viikko sitten kynteni Essien syvän punaisella A-List kynsilakalla. Lakan levittäminen onnistui hyvin, vaikka suti tuntui jotenkin kapoiselta. Yksi kerros tosin oli läpikuultava ja oudon kirsikkainen sävyltään, joten kaksi kerrosta on ihan must, jotta saa kauniin lopputuloksen.

Viikon jälkeen kynteni näyttävät tältä:

Kynteni ovat rasittavan liuskoittuvat, vaikka yritän syödä kalkkia ja käytää kynsilakanpoistoaineita, joissa ei ole asetonia. Sekä pikkusormen että keskisormen kynnestä on lohjennut siis pala kynttä eikä vain lakkaa…

Ensimmäisen käyttökokemuksen jälkeen olen varsin tyytyväinen Essien lakkaan. Se on helppokäyttöistä ja kauniin kiiltävää sekä pysyy hyvin kovassakin käytössä (Mintun tiskiviikko..). Erityinen plussa siitä, että lakka lähtee suhteellisen iisisti pois kynsilakanpoistoaineella, mitä ei voi todellakaan sanoa kaikista tumman sävyisistä lakoista. Pullo on vielä suhteellisen kookas, joten 10 euron hinta tuntuu, jos ei nyt ihan edulliselta, niin kohtuulliselta ainakin.

Joku täällä jo kyselikin, että aionko laittaa lopputyöni tänne. No, Amoenan ystävällisien, nopeiden ja asiantuntevien neuvojen avulla onnistui vihdoin pdf:n lataaminen verkkoon.

Kysymyksessä on siis Tukholman yliopiston magisterkurs i modevetenskap eli muodin teorian maisterikurssi (ruotsalainen maisteriversio…) ja sen lopputyö, joka on laajuudeltaan suomalaista gradua hieman suppeampi. 40 sivuisen lopputyön rooli on silti kutakuinkin sama kuin gradun.

Lopputyön otsikko on Running wear and the Fashion System ja se on vapaasti luettavissa sekä edelleen käytettävissä, jos joku tuntee sellaiseen tarvetta. Appendixissa esiintyviin kuviin en ole pyytänyt mitään erityisiä lupia, mutta koska ne on pääosin screen shotteja eri verkkosivuista luulisin, että firmat on vain iloisia, että levitän edelleen tietoa heidän sivustoistaan..

Lataa Mintun lopputyö: Running wear and the Fashion System – PDF

BTW… Olisin ihan hillittömän utelias kuulemaan kommentteja ja palautetta tekstistäni, jos joku sen jaksaa lukea!!

Päätin panna lihoiksi noin ziljoona vuotta kaapissa lojuneen ihanan kermanvärisen silkkisatiinikankaan ja testata jo viime keväänä hankkimani Kreativa Kvinnor -lehden paitakaavaa. Aikaisemmin en olekaan kyseisen lehden ohjeilla mitään toteuttanut.

So far so good… Kaava vaikuttaa ainakin ihan simppeliltä. Pitkään pohdin josko suoristaisin sivusauman ja tuunailisin vähän muutenkin kaavaa, mutta sitten ajattelin, että kaavantestaus menee ihan mönkään, jos alan väsäillä omiani.

Kappaleiden leikkaus sujui ihan hyvin, vaikka silkki olikin vain 90 cm leveää ja ohje oli 140 levyiselle kankaalle. Hiha piti leikata avoimelta kankaalta, mutta onneksi silkkiä oli tarpeeksi. Ihmettelin ainoastaan rannekekaitaleelle annettuja mittoja: 2 x 17 cm. Hiha on 3/4 pituinen ja kaitale ommellaan siten, että reunaan tulee silmu – eli kaitale ei mene lainkaan päällekäin. Mutta silti. Eikö 17 cm ole aika mitätön rannekkeen pituus? Taidan kyllä tehdä varmuuden vuoksi toiset vähän pidemmät…

Hommeli tyssäsi nyt siihen, että varastoista ei löytynytkään ohutta kangaspohjaista tukikangasta. Vaikka melkein tekisi mieleni jättää koko tukikangas pois… Se kuitenkin muuttaa ohuen silkkikankaan ulkonäköä aina, vaikka olisi miten laadukasta. Ainakin siis sellainen silittämällä kiinnitettävä – muullaisia en osaisi varmaan käyttääkään. Tavoitteena on saada paita viikonlopun aikana valmiiksi. Ja nythän se on pakko tehdä, kun on oikein näin julkisesti tullut uhottua!

Old stuff