Day: September 6, 2007

Päätin panna lihoiksi noin ziljoona vuotta kaapissa lojuneen ihanan kermanvärisen silkkisatiinikankaan ja testata jo viime keväänä hankkimani Kreativa Kvinnor -lehden paitakaavaa. Aikaisemmin en olekaan kyseisen lehden ohjeilla mitään toteuttanut.

So far so good… Kaava vaikuttaa ainakin ihan simppeliltä. Pitkään pohdin josko suoristaisin sivusauman ja tuunailisin vähän muutenkin kaavaa, mutta sitten ajattelin, että kaavantestaus menee ihan mönkään, jos alan väsäillä omiani.

Kappaleiden leikkaus sujui ihan hyvin, vaikka silkki olikin vain 90 cm leveää ja ohje oli 140 levyiselle kankaalle. Hiha piti leikata avoimelta kankaalta, mutta onneksi silkkiä oli tarpeeksi. Ihmettelin ainoastaan rannekekaitaleelle annettuja mittoja: 2 x 17 cm. Hiha on 3/4 pituinen ja kaitale ommellaan siten, että reunaan tulee silmu – eli kaitale ei mene lainkaan päällekäin. Mutta silti. Eikö 17 cm ole aika mitätön rannekkeen pituus? Taidan kyllä tehdä varmuuden vuoksi toiset vähän pidemmät…

Hommeli tyssäsi nyt siihen, että varastoista ei löytynytkään ohutta kangaspohjaista tukikangasta. Vaikka melkein tekisi mieleni jättää koko tukikangas pois… Se kuitenkin muuttaa ohuen silkkikankaan ulkonäköä aina, vaikka olisi miten laadukasta. Ainakin siis sellainen silittämällä kiinnitettävä – muullaisia en osaisi varmaan käyttääkään. Tavoitteena on saada paita viikonlopun aikana valmiiksi. Ja nythän se on pakko tehdä, kun on oikein näin julkisesti tullut uhottua!

Ruotsalainen Paulo Melim Andersson tarttui Chloén ohjaksiin noin suunnilleen tasan vuosi sitten. Andersson on aika kovassa seurassa, sillä Chloén päädesignerina on vuosien mittaan ollut sellaisia suuruuksia kuin Karl Lagerfeld (pariinkin otteeseen), Stella McCartney ja Phoebe Philo.

Koko muotitietoinen maailma (tai ainakin Ruotsi…) odotti jännityksellä Anderssonin ensimmäistä, syksyn 2007, mallistoa, joka esiteltiin Pariisin muotiviikoilla viime talvena. Helpotuksen ja innostuksen huokaus pääsi ainakin Mintulta, kun ensimmäiset kuvat tulivat ihmeteltäviksi style.comiin. Phoebe Philon luoma tyttömäinen, herkänleikkisä pitsitunikatyyli, joka toki teki Chloésta jokatytön lempparimerkin, sai väistyä, kun Andersson esitteli uuden coolimman ja rokimman Chloé-tyylin. Esikuvina ja malliston inspiraation lähteenä hän on käyttänyt Marianne Faitfullin, Nina Hagenin, Liv Ullmannin ja Geraldine Chaplinin kaltaisia itsenäisiä ja vahvoja naisia.

Kuva: Andersson on sanonut, ettei häntä kiinnosta tehdä muotia naisen “ihannekuvalle”, vaan elävälle ihmiselle. Se on helppo uskoa todeksi debyyttimalliston perusteella, joka sisältää käyttökelposia mekkoja, hameita, takkeja, juuri sopivia moderniin tyyliin. No okei, huikealla korokepohjalla varustetut Dr. Martens -tyyliset saapikkaat saattaisivat herättää huomiota kaikkein konservatiivisimmissa työpaikoissa…

Kuva: Kokonaan eivät tunikatkaan poistuneet Chloén valikoimista. Uutta on kuitenkin suorat graafiset linjat ja kuviot sekä urbaanimpi asenne. Sinänsä ihan fiksua, sillä maailman henkkamaukat ja ellokset onnistuivat kloonaamaan söpöt poimutunikat pikku röyhelöineen ja nappiyksityiskohtineen niin, että ne alkoivat vähitellen tulla jo korvista.
Kuva: Uuden Chloé-tyylin tunnusmerkkejä ovat coolit nauhasaappaat, savuinen moderni keiju-look (vitsi miten tykkään esiin kammatuista korvista!! Ei tosin taida toimia yhtä hyvin livenä…) ja poltettu oranssi tehostevärinä.

Tekstiä kirjoittaessa heräsi kuitenkin yksi kysymys. Missä ovat suomalaiset suunnittelijat? Ruotsalaisia on nyt nähty high-fashion päädesignereina ennenkin. Paulo Melim Anderssonin lisäksi ainakin Lars Nilsson, joka on johtanut Nina Riccin muotitaloa. Suomalaisista en tiedä ketään, joka olisi päässyt (tai halunnut) tuolle tasolle. Mistähän se voi johtua? Vai enkö vain ole kuullut heistä?

Old stuff