Hoksasin taas yhden syyn, miksi aika anonyymit mustat/harmaat/valkoiset perusvaatteet ovat niin paljon värikkäitä ja huomiotaherättäviä vetimiä helpompia. Värikkäät jutut herättävät juurikin sitä huomiota ja jäävät siksi mieleen. Se on tottakai myös niiden hyvä puoli, mutta “vaihtelunhaluiselle” puritanistille kauhistus.

Otetaanpa esimerkiksi nyt vaikka Lindexiltä hankkimani Missoni-neulemekko, josta tykkään tulisesti. En ole oikein osannut laittaa sitä päälleni pitkään aikaan, kun takaraivossa on tunne, että justiinhan sitä tuli käytettyä. Selasin juuri taaksepäin blogin Mintun vetimet -arkistoa löytääkseni tänne linkattavaksi erilaisia tapoja, miten mekkoa olen yhdistellyt. Kykenin löytämään vain kaksi esimerkkiä parin viikoin välein viime lokakuussa, eli aika pian sen jälkeen, kun olin mekon hankkinut! Monet anonyymimmät vaateparat saavat sen sijaan suorittaa palvelusta näköjään melkein jokatoinen viikko. Ihan kaikkia asujani en tietty tänne ehdi ikuistaa, mutta nyt kun oikein muistia kaivelen, en muista kuin yhden kerran lisää, jolloin sik-sak-mekko olisi päätynyt ylleni. Se oli jouluaattona ja mekon alla oli Monkin tiukka mauve-ruskea pitkähihainen t-paita.

Tänään nyt sitten kuitenkin oli aika kaivaa siksakit esiin. Halusin yhdistää sen vähän eri tavalla kuin aikaisemmin, jolloin siis mekko on ollut ylläni valkoisen kauluspaidan kanssa sekä mustan t-paidan + rokumman vyön kanssa. Musta ikivanha Mexxin pellavajakku on keveytensä puolesta melkein paita – kaulukset antavat kuitenkin vähän ryhtiä. Kuvia katsellessa tulee mieleen, että joku kaulakoru olisi kyllä sopinut hyvin kokonaisuuteen. Pitääkin katsoa, jos jostain löytyisi sopiva pronssi-kulta -metallinen härpäke…

• mekko, Lindex Missoni
• t-paita, Primark
• jakku, Mexx
• nilkkurit, Ril’s