Keskiviikko-illan vierailu Yasuragissa herätti palavan halun päästä sinne uudelleen, ajan kanssa, aktiviteetteihin ja hoitoihin osallistuen. Puolipäiväpaketti olisi sekin ihan hieno vaihtoehto – siinä ehtisi kylpemisen ja ruokailun lisäksi osallistua aktiviteetteihin, joita löytyy Qi Gongista, zenmeditaatioon ja sushikouluun. Tai voisi tilata jonkun ylellisen hoidon, hierontaa tai muuta elvyttävää.
Yksi kiinnostavimmista tarjolla olevista hoidoista on äänihieronta. Hierottava asettuu normaalia hierontapetiä muistuttavalle laverille, mutta hieronta tapahtuu ääniaaltojen avulla. Eri kokoisia kuparikulhoja kumauttelemalla saadaan aikaiseksi äänivärähtelyjä, jotka kuulemma hierovat sisuksia myöden. Esittelijä vertasi tunnetta siihen näkyyn, kun vedessä etenee pisaran aiheuttamat aallot. Houkuttelevaa.

Itse kylpemisestä ei – sattuneesta syystä ;D – ole lainkaan kuvia. Kokemus oli kuitenkin hyvin rauhoittava ja rentouttava. Perusteellisen sisäisen rauhan löytyminen vaatisi hiukan toisenlaisen aikataulun, mutta yllättävän tyyneksi sitä tunsi itsensä, vaikka tällaiset reissut ja leikinjohtajana pyöriminen helposti aiheuttaa pientä kierroksilla käymistä.
Mintun pöytäseura Salla ja MouMou saunapuhtaina ravintolassa yukatat päällä. (eikä kimonot, niinkuin aikaisemmin kirjoitin…)

Tiesin etukäteen, että ravintolassa kaikki ovat yukatoihin pukeutuneena, mutta kokemus oli erittäin hauska ja yllättävän erikoinen siitä huolimatta. Tiesin myös, että pääruoan kokki valmistaa silmiemme edessä pöydän yhteydessä olevalla paistolevyllä. Jotenkin ajatus siitä, että illallinen paistetaan silmiemme (ja neniemme) edessä ei tuntunut mitenkään hurjan houkuttelevalta.
Jouduin kuitenkin pyörtämään epäileväiset ennakkoajatukseni täysin. Uskomattoman taitava Teppanyaki-kokkimme käsitteli raaka-aineita ja välineitään vangitsevan taidokkaasti. Hänen käsiensä työskentelyn katseleminen aiheutti melkein hypnoottisen olotilan, liikkeet olivat kuin tanssia. Ja samalla hän jutusteli iloisesti hurmaavan nöyrään ja charmikkaaseen tyyliin japanilaisesta ruuasta, kulttuurista ja omasta työstään teppanyaki-kokkina.

Ruoka maistui lisäksi aivan taivaalliselta!
Zoomailin kuvaa paistopöydästä ja aivan sattumalta painoin liipasinta juuri, kun lihansyöjien annokset liekitettiin. Joskus käy tuuria!

Ja sitten sokerina pohjalla (hee, hee!) kamerastani löytynyt ainokainen kuva, jossa esiintyy myös yksi Minttu…
MouMou on vihdoinkin hoksannut, miten syömäpuikkoja käsitellään… ;D