Aina syksyisin alan miettiä, miten paljon helpompaa sadekaudesta selviäminen voisi olla, jos omistaisi hyvän sadetakin. Sateenvarjon antama suoja on oikeasti ihan marginaalinen verrattuna siihen, miten hankala sen kanssa on toimia käytännön tilanteissa. Mitään golf-varjo -kokoluokan sadekatosta kun ei voi kuvitellakaan kantavansa mukanaan matkalla suolakaivokselle. Eihän sitä uskaltaisi avata murhasyytteiden tai vähintäänkin kanssaeläjien silmänpuhkomisyrityksiin altistumisen vaarassa missään urbaanissa ympäristössä.
Tämä johtaa siihen, että käsilaukun, lounaspussukan ja tietokoneen lisäksi käsiin pitäisi mahtua vielä sateenvarjo. Kapine, joka parhaimmillaan ja vain lievien olosuhteiden vallitessa suojelee korkeintaan kasvoja ja kampausta – muuten sitä todennäköisesti kastuu ihan mennen tullen, mikäli ulkona pitää suorittaa yli 100 m kävelymatka.
Ja onhan sen kampauksenkin suojelemisen kanssa vähän niin ja näin. Aika harvoin syksyinen sadekeli kun on sellainen tunnelmallinen ja kiva, jolloin vesipisarat putoilevat elokuvamaisesti painovoiman suositteleman kaavan mukaan ylhäältä alas. Päinvastoin.

Suorastaan yllättävän usein – etten jopa sanoisi aina – syyssade tuntuu tulevan viimaisesti vinottain, suoraan edestä (tai takaa) tai extreme-tapauksissa jopa suoraan alhaalta. (Kyllä, olen nähnyt, miten sade pomppaa ylöspäin märästä asfaltista!). On aika itsestäänselvää, että kaupunkikäyttöön tarkoitettu kevyt, suht pienikokoinen sateenvarjo ei todellakaan pysty suojaamaan kokonaista töihin matkalla olevaa naisihmistä.
Puhumattakaan siitä, että mitä ihmettä sillä märällä, vettä tippuvalla suojausvälineellä pitäisi tehdä julkisissa liikennevälineissä? No, okei – ole toki nähnyt ihmisiä, joilla on mukana ylimääräinen muovikassi. Kun sateen varjon sujauttaa sellaiseen bussi- tai t-bana-matkan ajaksi, sekä omat että kanssamatkustajien vaatteet säilyvät kuivina matkan ajan.
(Hmm.. taidanpa lisätä työmatkavarustukseeni yhden tyhjän, puhtaan muovikassin. Siis nyt siksi aikaa, kun etsiskelen sopivaa sadetakkia).

Useimmat sadetakit – oikeastaan kaikki sateenpitävät vaatteet – ovat jotenkin aika karseita. Toki sienimetsälle sopivia ja kaikkiin mahdollisiin ulkoilu-urheilullisiin tilanteisiin enemmän kuin passeleita, mutta tällaiselle randomille office-rotalle ei kyllä helposti löydy esteettisesti miellyttävää urbaania versiota mitenkään helposti. Vanhana partiolaisena arvostan erittäin paljon kaikkia toiminnallisesti tehokkaita ja käytössä kestäviä sateenpitäviä tekstiilejä, mutta arkipäivisin en haluaisi näyttää siltä, että seuraava ensiapurasti on hukassa.
Aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä toivoisin, että teknisten sadevetimien ohella ainoa toinen vaihtoehto ei olisi näyttää ikääntyneeltä söder-hipsteriltä tai elämänsä tähtihetkeen jumahtaneelta ikääntyneeltä ultra bra -fanilta. Ainiin, onhan vielä tarjolla värikäs ja luova eksentrinen keramiikka-taiteilija -look vapaavalintaisessa voimakasvärisessä & suurikuosisisessa sadeunivormussa.

Eli wanted-listani ykkösenä on kaunis kaupunkilainen sadetakki. Chanel esitteli parisen viikkoa sitten SS 2018 -mallistonsa Pariisissa. Yksi silmiinpistävimmistä elementeistä on läpinäkyvän (sade)materiaalin käyttö takeissa, hatuissa, keepeissä – jopa kengissä. Näytöskuvia katsellessa tuli mieleeni, että eikös joku kotoisempi muotitalo ollut vähän samoilla linjoilla.
Ja kyllä vain! Ida Sjöstedtin SS 2017 -mallistossa oli useampia tosi kauniita läpinäkyviä sadetakkeja. Nyt täytyy vain pikaisesti haravoida, josko jostain vielä löytyisi niitä myytävänä – vaikka tosiaan olivatkin jo viime kevään mallistoa.
Kuvista kiitos: fashionweek.se, vogue.com, idasjostedt.com