Noniin, nyt olen kotiutunut Bakåt : Framåt -nimisiltä vintage-messuilta. Ilmeisesti aika monet suomalaisetkin olivat joko matkustaneet ihan varta vasten Tukholmaan tai sovittaneet messut päiväohjelmaansa, sen verran runsaasti rakas äidinkieli kaikui käytävillä.

Messut olivat keränneet paikalle varsin runsaasti väkeä. Noin 20 minuuttia ovien avaamisen jälkeen jonoa oli jäljellä vielä ihan reilusti. Itse messupaikka on tuttu mm. progressiivisen skandinaavisen muodin tapahtuman +46:n virallisena kotopaikkana.
Näytteilleasettajia oli riittävästi. Noin 30 enemmän tai vähemmän etabloitunutta vintage-putiikkia oli varannut oman tilan Enskilda Gallerietista. Lisäksi paikalla oli hyväntekeväisyyskirppareista ainakin Myrorna (Pelastusarmeijan kirppis) ja Stadsmission (kaupunkilähetys). Muutamat yksityisetkin olivat tulleet myymään vintage-aarteitaan, mutta pääpaino oli selkeästi putiikeissa.
Mukana on myös vintagen tai paremminkin second handin rajamailla olevia ratkaisuja. Aika monella oli 2nd hand materiaalista ommeltuja uusia vaatteita ja muutamasta paikasta löytyi (varsin tyyriitä) aitoja vanhoja käyttämättömänä. Esim. kuvassa olevan käyttämättömän lilan jakkupuvun 40-luvulta olisi saanut omakseen noin 300 eurolla. Jos olisi kokoa 34…
Tiedän, että kun lähtee metsästämään vintagea ei pitäisi laatia liian täsmällistä ostoslistaa, koska silloin ei ehkä havaitse niitä todellisia löytöjä. Olin kuitenkin laittanut mieleeni pienen merkinnän, että kivasti räjähtänyt vintage-turkki voisi olla kiva, tai turkisliivi. No, Stadsmissionilta löytyi paras valikoima, mutta 300 eurosta alkavat hinnat eivät houkuttaneet edes sovittamaan…

Crazy catwoman (that’s me)!!
Ihan totaalisen pakko oli sen sijaan sovittaa Moschinon päälle ommelluin kukin koristeltua leopardijakkupukua. Aivan mielettömän sikaihana!! Jakkupuku istui kuin nakutettu ja tunsin itseni aivan ihanan kreisiksi se päälläni. Yritin hikipäässä keksiä missä voisin esiintyä leopardiunelmassani, mutta valitettavasti yritykset tyssäsivät alkuunsa. Lopulta päädyin aikuismaiseen päätökseen ja totesin, että 300 euroa on liikaa jakkupuvusta, jota todennäköisesti tulisi vain siliteltyä hellästi silloin tällöin.

Tein toisenkin löydön…
Musta-valkoinen Balenciaga-mekko. Balenciaga!! Istui täydellisesti ja oli kaunis kuin mikä. Hyvässä kunnossakin mokoma. Ja niin hienosti tehty, että vaivuin nirvanaan, kun kurkistin mekon nurjalle puolelle. Hintaa 200 euroa, josta yksityishenkilönä paikalla ollut nuori myyjäneito ei ollut valmis tinkimään (no kuka olisi – tapahtuman ensimmäisenä päivänä!). No, ostopäätös ei lopulta ollut hinnasta kiinni. Hihattomuus häiritsi ja ajatus kalkkuna-alleista tuhosi unelman täydellisestä mekosta.
Voin kertoa, että nyt jo kaduttaa…

Messut ovat avoinna vielä huomennakin ja ainakin Myrornasilla oli yksi mielettömän makea YSL-mekko “vain” 75 euroa. Kokolapussa lukee 40, mutta sen perusteella, miten pieni se oli päälläni (käytän kokoa 38 normaalisti), oikea koko on lähempänä 36 tai jopa 34.