Hyppäsin innostuksesta ilmaan aivan kirjaimellisesti, kun kuulin Indiedaysin yhteistyökampiksesta Marimekon kanssa! Harva – jos mikään – yritys tai brändi on ollut niin lähellä sydäntäni niin pitkän aikaa!
Meillä ei ollut kotona Unikko-verhoja, raitapyyhkeitä tai muutakaan rekvisiittaa – enkä myöskään omistanut juurikaan “oikeita” Marimekon vaatteita pienenä paria Tasaraita-paitaa lukuunottamatta. Sen sijaan siitä lähtien, kun sain vähänkään sanavaltaa pukeutumiseeni, äiti ompeli suuren osan vaatteistani juuri Marimekon kankaista. Etsimättä tulee mieleen tummanvioletit raitahousut, joiden sivussa oli samantyyliset metallinapit kuin Jokapoika-paidassa, mutta vaan vähän isommat. Ja sitten ihana tiilenpunainen, flanellivuorinen maihari, jonka käytin aivan puhki…
Yksi rakkaimmista asuista (ja valitettavasti yksi harvoista, joka enää on säästössä…) oli äidin ompelema ylioppilaspukuni.
Parantumattomana tyylivastarannankiiskenä halusin päälleni jotain “erilaista”. En ole varma, mikä tuo musta, hopeapainettu kangas on nimeltään, mutta lähestulkoon voisin vannoa, että kuosi on Fujiwo Ishimoton suunnittelema. Hän oli ehdoton suosikkini ja esimerkiksi haalean vaalean liilasta korsi (muistaakseni, mutta mun kankaani oli kyllä paljon vaaleampi ja violetimpi kuin tuo linkin kangas…) -kankaasta tehty hamonen pysyi lempparivaatelistalla yli vuosikymmenen.
Minttu on siis kuvassa oikealla Marimekko-kankaasta ommeltu jakkupuku yllään. Vieressä ylioppilaan voitonriemuista hymyä virnuaa Tinni, bestikseni jo lapsuusvuosilta. Tinnillä oli muuten lakkiaisten ilta-asuna aivan käsittämättömän hieno, kelta-vihreä, hiukan flamenco-henkinen Marimekko-asu, mutta.. Tinni hei, en pysty julkaisemaan pdf-kuvia täällä blogissa!!
Marimekko-kampanjan kunniaksi saimme valita itsellemme pari suosikkia syksyn mallistosta. Voi hillitön, mikä valinnan vaikeus! Ensimmäisellä silmäyksellä olisin voinut valita lähestulkoon ihan kaiken! Lopulta päädyin aika varmoihin vaihtoehtoihin, mustaan ja valkoiseen…
Jostain intuitiivisesta syystä mustavalkoinen Alina päätyi ihan ensimmäisenä ykkössuosikikseni. Vaikka se onkin oikeastaan minimittaan mielistyneelle vähän liian pitkä ja asiallisuutta kammoksuvalle ihan liian kunnollinen kauluksineen ja nappilistoineen. Vajaamittaiset hihat, liukuvärjäys, kevyesti satiininhohtoinen pinta ja pikkuisen “virkapukumainen” leikkaus sattuivat kuitenkin täyttämään kaikki täydelliseltä vaatteelta toivomani ominaisuudet: klassinen, naisellinen, mutta ehdottomasti with a twist! Kuvauksissa mukana ollut kaverini sanoi, että etenkin huippukorkeitten maryjane-avokkaiden kanssa efekti on aika lähelle kinky secretary… :DD En nyt kyllä tiedä mitä tohon sanoisin!
Toinen uutukaiseni on nimeltään Riimu. Mallikappalevaatteissa ei valitettavasti ole materiaalimerkintöjä, mutta sen voin kertoa, että Riimun-neule on jotain ihan mielettömän ihanan tuntuista iholla! Malli ja kuosi ovat vähintään yhtä täydelliset, joten en voi muuta kuin rakastaa sitä! Ja vaatekaapin oveen täytyy ilmeisesti laittaa varauslista sitä varten – sen verran innolla sekä Karkki että Peetu ilmoittivat haluavansa lainata kyseistä mekkoa… 😀
Kai muuten olet huomannut, että Marimekon kampanjasivuilla on menossa kilpailu?? Voittaja saa peräti 1000 € lahjakortin! Kannattaa osallistua siis.
10 Comments
ääh.. mä olisin niin tahtonut tuon neulemekon, mutta mulle läskille kun ei nuo mallikappaleet mahdu, niin jouduin hylkäämään monet neulehimotukseni, kun ei niitä ollut vielä tullut. 😛
Veera, oih! Voisin kuvitella, että olisit tosiaan tykännyt tuosta Riimusta – materiaalia myöten!
Hienot koltut! Molempia voisi äkkiseltään kuvitella aika monikäyttöisiksi. Nätti oli myös tuo edellä esittelemäsi Nadjan mekko.
Tuike, kiitti! Juu, itsekin ajattelin, että näille mekoille olisi paljon monenlaista käyttöä… Eivät liian erikoisia tavalliseen arkeen, mutta eivät liian tylsiä silloinkaan, kun pitää olla vähän dressed up. 🙂
Minulla oli teininä vaan Marimekon paitoja ja laukkuja, mutta suosituin vaatekappaleeni oli Marimekon huppari, joka oli käsittämättömän ihana. Nykyinen r-collection kopioi sitä reilusti.
Minulla on tyynyliinat ollut tuosta sinun yo-paitakankaasta. Ne ovat unelmanpehmyttä puuvillaa, juuri sopivat poskea vasten.
Olin yhdessä vaiheessa Marimekolla töissä ja oli kiva syödä samassa pöydässä Fujimoton ja yhden toisen, myöhemmin superdesigneriksi nousseen kanssa. he olivat kohteliaita, korrekteja ja erittäin mukavia.
Ulla, voi hurja – olet ollut töissä Marimekolla!?! Se oli vuosikausia suurin unelmani – ja jos totta puhutaan, en ole vieläkään menettänyt toivoa! Tosin täältä Tukholmasta käsin se voi olla pikkuisen hankalampaa…
Heips, sulla on aivan ihanat mekot voi molemmat!
Salla, oon kyllä tosi tyytyväinen valintoihini!! 🙂
Pakko tulla tännekin vielä kehumaan, kuinka mahtavalta minusta tuntui lukea indiedaysiläisten Marimekko-kamppiksia elokuussa (ja myöhemmin)! Vanhat mielikuvat tönköstä ja ainoastaan Unikko- ja JokaPoika-kuoseja tuottavasta Marimekosta katosivat viimeisiä rippeitä myöten teidän artikkeleidenne ansiosta!
Ja Pupulandian Jennin “aivopesemänä” kaapistani löytyy nyt Reuna-neule 🙂 Ja tänään lähti sinun esittelemäsi Riimu-neule tilaukseen.. Ansaitsisitte saada kunnon provikat Marimekolta 😀