Jälleen on se aika vuodesta, kun puolet porukasta julistaa ehdottomasti ei-tekevänsä mitään uuden vuoden lupauksia ja toinen puoli vannoo hiljaa mielessään, että nyt kyllä jumankekka.
Ajattelin ensin lähestyä aihetta hauskan vitsikkäästi. “Lupaan, että en enää koskaan tiputtele kynsilakkaa olohuoneen karvamatolle” tai “lupaan käyttää enemmän roikkuvia korvakoruja” olisivat tavallaan ihan valideja lupauksia. Kulunut vuosi oli kuitenkin monella tapaa yllättävänkin raskas, enkä ole aivan varma, onnistuinko kaiken sen tahmeuden keskellä luovimaan elämäni kanssa toivomaani suuntaan. Niinpä käytän kaiken kosmoksen ja perinteisten rituaalien tarjoaman työntöavun ja teen muutaman tarpeellisen lupauksen itselleni.
1. Lupaan lakata lykkäämästä asioita kotona.
Töissä olen aika kone pitämään dead linet ja muutenkin suoriutumaan. Kotona sen sijaan lämpöjärjestelmässä on ollut vikaa jo kohta kaksi vuotta, enkä vieläkään ole saanut tehtyä vikailmoitusta (kohtahan se on taas kesä ja lämmin…). Enkä ole lähettänyt pyydettyä täydennystä vakuutusyhtiölle viime kesäkuussa varastetusta iPhone 5s:stäni. Valitettavasti esimerkit eivät lopu tähän. Tällainen peli ei vetele, nyt ryhdistäydyn myös kotiasioiden hoitamisessa!
2. “Muuttosiivous” kotona.
Muutimme nykyiseen valoisaan kotiimme keväällä 2009. Yhä edelleen, melkein kuuden vuoden jälkeen, on hyllyissä tavaroita, jotka tiedän nostaneeni pois muuttolaatikosta ja työntäneeni randomisti pois käsistä vain johonkin. Osittain syynä siihen, että en ole tehnyt asialle mitään, on tavaroiden mukana tulvivat yhä kovasti kipeää tekevät muistot. Ja osittain kohta 1. Mutta kyllähän tuo nyt on jo aika saada järjestykseen!
3. Itseluottamuksen rakentaminen
Luin jostain, en valitettavasti muista enää mistä, itseluottamukseen liittyvän ajatuksen, jonka jälkeen palikat alkoivat putoilla kohdalleen. Itseluottamus on helposti vain tyhjä fraasi. Kun ajattelee, että se on sama asia kuin luottamus muihin ihmisiin, mutta kohdistuu itseen, on huomattavasti helpompi ajatella myös, miten itseluottamusta voi parantaa. Lupausten pettäminen murentaa luottamusta, joten on tärkeää antaa itselle lupauksia, jotka voi pitää. Beibi steppejä kohti vahvempaa luottamusta omaan itseen!
4. Itsestä huolehtiminen
Olen mestari lykkäämään lääkäriin menoa. Ei, en ole vieläkään käynyt valittamassa selästäni, vaikka se on tehnyt elämästäni välillä aikamoista helvettiä jo (tai taas) viime kesäkuusta alkaen. En ole edes soittanut sille fysioterapeutille, jonka numeron sain esimieheltäni. Luonnollisesti en myöskään ole näyttänyt kenellekään käsivarressani olevaa luomea, joka alkoi viime keväänä kutista ikävästi. Koska en ole suomalaisäijä, minun ei myöskään tarvitse käyttäytyä siten.
5. Enemmän aikaa vain olla
Vaikka tykkäänkin rustailla todo-listoja ja aloitan viikonloputkin yleensä niin hengästyttävän tavoitemäärän kanssa, että jos oikeasti tekisin kaiken, en ehtisi nukkua ikinä. Vaikka teenkin itse valitsemiani ja kivoja, inspiroivia asioita, silti pitäisi varata enemmän aikaa päämärättömään olemiseen. Milloin kaikki kävelylenkitkin muuttuivat tavoitteelliseksi treenaamiseksi, joutilaan, elvyttävän kuljeskelun sijaan? Ei, kyllä joskus pitää saada vain olla ja tuhlata aikaa.
6. Liikunnan ilo
Pidempiaikaisempi projektini, liikunnan ilon löytäminen uudelleen, on yhä ajankohtainen. Rakastin aikoinaan juoksemista yli kaiken, mutta nyt en tunne pääseväni eteenpäin millään. Vertailen vain nykyistä minääni siihen muutaman vuoden takaiseen maratoneja juoksevaan Minttuun – enkä ole mitenkään erityisen ilahtunut. Ajattelin, että mitä, jos vaihtaisi lajia. Suunnistus olisi melkein kuin juoksemista. Saisi olla luonnossa ja ravata räkä poskella, mutta suunnistus itsessään vaatii sen verran ajattelua, ettei ehtsisi piestä itseään ajatuksen voimalla.
7. Oman näköisen elämän puitteet
Viimeisen vuoden aikana roolini äitinä ja “kodin ylläpitäjänä” on muuttunut aika radikaalisti. Nyt pitäisi keksiä, kuka minä olen, mistä tykkään, mitä haluan tehdä ja kaikenlaisia muitakin pieniä asioita. Lupaan suhtautua eteen tuleviin mahdollisuuksiin avoimesti ja uteliaan innostuneesti. Lupaan myös, että en asetu keskelle ympyrää vain siksi, että joku on sellaisen eteeni laittanut! (ehe, ehe)
8. Ystävien tapaaminen
Kuluneen vuoden aikana olen valinnut jäädä kotiin monet kerrat, vaikka ystäväni olisivat halunneet tavata. Se ei todellakaan kuulu tapoihini – päinvastoin – ja itseasiassa juuri tämän havaittuani ymmärsin, että vuosi 2014 on ollut paljon raskaampi kuin mitä oikeastaan olen tajunnutkaan. Nyt olen valmis jättämään kaiken sen taakseni ja palaamaan ihmisten ilmoille. Haluan myös järjestää juhlat! Aikoinaan mikään ei ollut mielestäni hauskempaa kuin kunnon bileitten suunnittelu ja järjestäminen. Nyt en ole pitänyt mitään tyttöpäivällisiä kummempaa sitten Peetun lakkiaisten. Lupaan lakata lukkiutumasta kotiin ja järjestää juhlat! Ja lähteä Pariisiin tapaamaan vanhaa hyvää ystävääni.
9. Asioiden hyväksyminen
En ole murehtijatyyppiä. En paljoa ajattele tulevaisuutta ja menneisyyttäkään en märehdi enää. Kuitenkin tuntuu, että välitilassa lilluminen ei myöskään ole pidemmän päälle mikään kovin rakentava vaihtoehto. Kaikesta menneisyyden painolastista ei pääse varmasti kokonaan eroon milloinkaan, mutta maton alle lakaiseminen ja tosiasioiden sivuuttaminen saa nyt loppua. Haluan tuntea oloni kevyeksi edes välillä ja lupaan siksi hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.
10. Tehdä enemmän sitä, mikä on kivaa ja jännää
Viime kesän akvarellikurssi on hyvä esimerkki asioista, jonka kaltaisia haluan enemmän elämääni. Osittain ongelmana on se, että aina ei ole niin helppo tietää, mikä itsestä olisi kivaa ja jännää, mutta olkoon sen selvittäminen osa prosessia. Sillä aikaa lupaan kaivaa akvarellivälineet esiin ja jatkaa siitä, mihin kesällä päästiin.
Lisäksi lupaan olla tiputtelematta kynsilakkaa olohuoneen karvalankamatolle ja käyttää enemmän roikkuvia korvakoruja. 🙂
Lämpimät kiitokset kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille vuodesta 2014 – ihanaa, että haluatte kulkea kanssani! Haluan myös toivottaa upeaa, ihanaa, mahtavaa, huikeaa vuotta 2015!
Nu kör vi!!
22 Comments
Kiitos, inspiroivia uuden vuoden lupauksia, saanko lainata muutaman!? Omassa elämässä olen jo aloittanut vaihtamalla työpaikkaa mutta tekemistä löytyy selvästi vielä!
No ehdottomasti saat – ihanaa, jos pystyin inspiroimaan! Kyllähän sitä aina tekemistä löytyy, mutta ei kai sitä oikeasti mitään täysin valmista elämää haluaisikaan.
Hienoja lupauksia, Minttu! Voisin napata itselleni heti muutaman noista, koskettivat ja osuivat kyllä minuunkin… Voisin lisätä listaan itselleni vielä, että “ole enemmän läsnä siinä tilanteessa, jossa olet juuri nyt”. Läsnäolemisen taidon opettelu olkoon minun ykköslupaukseni ensi vuodeksi – katsotaan vuoden päästä, olenko ollenkaan kehittynyt 🙂
Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja kiitos itsellesi, että bloggaat!!
Ah, läsnäolemisen opetteleminen sopisi kyllä omalle listallenikin! Eiköhän sitä sentään aina vähän kehity kuitenkin – ja tällaisien hetkien, jolloin itselle tärkeitä asioita nostetaan esille ja “lupauksiksi” – voima on kuitenkin osittain siinä, että asioita tulee ajateltua ja laitettua tärkeysjärjestykseen.
Ja ihanaa uutta vuotta sulle Tarja!!
Kiitos blogistasi! Olen taas viihtynyt juttujesi parissa vuoden :). Oikein mukavaa uutta vuotta!
Tosi paljon kiitoksia! Ihana kuulla, että tykkäät blogistani! Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle!
Kiitos Minttu sinulle blogistasi. Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen ! 🙂
Iloa ja valoa myös sulle Anne! 🙂
Kiitos Minttu avoimesta ja ajatusia herättävästä kirjoituksestasi. Blogisi oli ensimmäinen jonka löysin jo vuosia sitten. Seuraan hyvinkin tiiviisti muuta olen onnettoman laiska kommentoimaan ☹ . Onnea uudelle vuodelle ja menestystä ponnisteluillesi kohti tasapainoista elämää. Aion inspiroitua jatkossakin!
Ihana kuulla, että olet ollut matkassa jo pitkään! Onnea ja iloa sinullekin Rouva R!
Osuvia lupauksia, voisin ottaa melkein koko listan itsekin käyttöön.
Kaikkea hyvää sinulle vuoteen 2015!
Onnea ja menestystä sinullekin Maarit! 🙂
Monia tuntuu ainakin sosiaalisen median perusteella ärsyttävän uudenvuodenlupaukset. Itse olen ihan innoissani juuri tästä ajatuksesta, että voi tehdä tilinpäätöstä ja linjata, missä nyt mennään. Ja mihin haluaisi mennä.
Hyviä lupauksia!
Itse en jaksa ollenkaan sitä, että kaikkeen pitäisi suhtautua muka niin kyynisesti ja kriittisesti. Itsestäni tuntuu hyvältä, kun elän läpi vuoden eri aikoihin liittyviä perinteitä. Ja tosiaan, miksei sitä käyttäisi vuoden vaihteen tarjoamaa luonnollista tilinpäätösvaihetta myös oman elämän arvioimiseen – muuten se jää helposti tekemättä.
Kiitos, Minttu, ihanista jutuistasi, joita olen seurannut jo vuosia. Aloitin uudelleen juoksuharrastuksen luettuani sun juoksujuttuja (se oli hieman aikaa sitten). Juoksuinnostukseni on jatkunut ja nyt odottelen kevään sulia juoksuväyliä. Kiitos innostamisesta. Lisäksi on ollut hienoa seurata tyttöjesi kasvua upeiksi naisiksi. Mukavaa vuoden vaihdetta.
Ihanaa uutta vuotta Minna! Tosi mukava kuulla, että olet saanut inspiraatiota jutuistani. Ja kyllä minäkin vielä juksen! 🙂
Kiitos inspiraatiosta omankin elämän rehelliseen inventaariin! Ilolla ja rohkeudella toteuttamaan
lupauksia!
Blogiasi – aikuisen naisen elämästä – on kiva lukea ja asukuvasi ovat innoittaneet uskaltamaan pukeutumaan persoonallisemmin.
Kaikkea hyvää uuteen vuoteen!
Voi kiitos! Ihan mahtava kuulla, että olen onnistunut inspiroimaan! Onnellista uutta vuotta Iiamiia!
Kiitos Minttu paljon blogistasi. Olen (uskoakseni) melkolailla samanlaisessa elämäntilanteessa ja kirjoituksesi koskettavat (ihan ns. pinnallisetkin jutut jotenkin ovat poikkeuksellisen aitoja). Aiemman kommentoijan tapaan olen ilolla seurannut tyttöjesi kasvua ja teidän lämmintä yhteiselämäänne. Ja joo, juoksu pitäisi minunkin aktivoida uudestaan!
Oikein ihanaa ja täyteläistä vuotta 2015!
Voi, miten ihana kuulla, että olet ollut mukana jo niin pitkään – ja kivaa, että siellä ruudun toisella puolella on kohtalotovereita! Kiitos hurjasti kommentistasi ja onnellista ja ihanaa alkanutta vuotta!
Tää uudelleen itsensä löytäminen on aika raskasta. Mulla sama elämäntilanne kuin sulla. Kuka mä oon? Mikä mua kiinnostaa? Minua himoliikkujaa (gogo:lta) ei inspiroi oikein mikään liikunta enää:) Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa. Täytyy antaa itselle aikaa!
kaikkee hyvää sulle vuodelle 2015!
Yllättävän vaikeaa tosiaan “löytää itsensä” ja tuntea olonsa kotoisaksi. Uskon kyllä kanssa, että tällaisia etsikkoaikoja tarvitaan – ja kyllä ne siitä ratkeaa, kun ei liikaa stressaa.
Ihanaa uutta vuotta ja tsemppiä eloon sullekin! <3