Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.
Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.


Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.
Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. “Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.


Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version “Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.
Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

 
Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.
Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

 
Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? 😀
Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!