Montakohan tuntia sitä pitäisi joka yö nukkua, että heräisi aamulla virkeänä töihin?
Tänään aamulla taisin tehdä oman enkkani: sain nostettua pään tyynystä tasan 54 minuuttia sen jälkeen, kun herätyskello soi ensimmäisen kerran. Koko viime viikon ja tämän alkuviikon olen ollut myöhässä toimistolla. Tai onhan meillä liukuva työaika, että sinänsä en ole ollut varsinaisesti oikeasti myöhässä, mutta kun tyyliini kuuluu olla ajoissa. Inhoan olla yksi niistä, jotka kapuilevat vasta ysin pintaan konttorin rappusia.
Yritän mennä ajoissa nukkumaan. Olen saanut aika hyvin kuriin kakaramaisen tapani vetkutella iltapesulle menoa, josta kirjoitin edellisessä unipostauksessani. Siitä huolimatta olen aamulla herätyskellon soidessa – tai siis paremminkin ryhtyessä sirkuttamaan (olenhan onnellinen Wake Up Light -herätyslaitteen omistaja!) edelleen aivan dead ja torkutusminuutteja kertyy joka aamu vartista melkein tuntiin.
Olen lukenut erinäisiä tutkimuksia ja tilastoja, joiden mukaan terveen aikuisen pitäisi pärjätä mainiosti noin kuuden tunnin yöunilla. Voiko tuo pitää paikkansa? Itse tsemppailen työviikot 7 – 7,5 tunnin unilla ja viikonloppuisin menee kevyesti vielä tunti, puolitoista tuohon päälle. Tiedän, että jotkut puhuvat myös sellaisesta kummallisesta ilmiöstä kuin liika nukkuminen. Eli että tulee outo ja huono olo siksi, että yöunet venähtävät liian pitkiksi.
Jotenkin kuitenkin vaikea uskoa, että olisin kroonisesti (arki)aamuisin aivan vetämättömissä siitä syystä, että nukun liikaa. Vai?
Unen puutteen sanotaan aiheuttavan mm. korkeaa verenpainetta, lihavuutta ja pahentavan stressin oireita. Pitkittynyt stressi puolestaan aiheuttaa vuorenvarmasti kaikkea mahdollista pahaa kuivista kynsinauhoista syöpään. Tämä siis sen lisäksi, että liian vähäinen unensaanti piirtää mustat rinkulat pussiksi pöhöttyneiden silmien alle ja rypistää ihon.
Riittävä uni
- pitää sydän- ja verisuonitaudit loitolla
- vähentää stessiä
- vähentää tulehdusperäisiä sairauksia
- parantaa muistia
- auttaa painonhallinnassa
- edistää solujen uudistumista (paremmin kuin mitkään super-anti-ageing-seerumit)
- helpottaa ongelmanratkaisua
- aiheuttaa tehokkaasti aurinkoisen mielentilan ylläpitoa
(lähteenä ehdottoman tieteellisesti luotettava jokapaikanmeisseli elikkä google)
Mutta jos kerran aamulla ei pääse mitenkään ylös sängystä, vaikka takana on juuri reilut seitsemän tunnin yöunet, eikä esmes viikonlopulta ole painolastina liian lyhyeksi jääneitä öitä tai muutakaan riekkumista, niin eikö se ole silloin sen merkki, että on saanut liian vähän unta? Vai mistä sen tietää, koska on nukkunut tarpeeksi?
Tämä on nyt niin keskeinen kysymys, että koko henkilökohtainen Onnellisuutta metsästämässä -projektini jumittaa, ennenkuin saan jotain selvyyttä asiaan. Muuten olen mielestäni ihan kunnossa – siis en missään maraton-kunnossa, mutta en mitenkään flunssainen tai sairas tms. Vitamiinejakin syön, eikä tämän kesän jälkeen voi todellakaan valittaa, että ei olisi saanut tankattua tarpeeksi aurinkoa. Onko nyt siis vain niin, että olen taantunut muutenkin kuin kynsilakkamakuni suhteen alakouluikäisen tasolle ja päivittäinen unentarpeeni huitelee siinä yhdeksän tunnin tietämillä?
Ja jos näin on, mistä hiivatista nipistän tarvittavat tunnit?
12 Comments
Torkuttamisesta kannattaa ehdottomasti pyrkiä eroon, se on todella, todella paha tapa! En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset harrastavat sitä. 😀 Senkin ajan voi käyttää ihan oikeaan nukkumiseen.
Itse tarvitsen helposti 8-10 h yössä unta, muuten olen ihan kuollut. Nykyajan työelämä sen verran vaativaa, että ilman kunnon yöunia ei jaksa…
Mietin, että olisikohan sinun tapauksessasi kyse unenlaadusta, et ehkä nuku tarpeeksi tärkeää syvää unta ja väsymys johtuu siitä? Keski-iässähän ihmisen uni usein muuttuu kevyemmäksi ja heiveröisemmäksi.
Olen kanssa miettinyt tuota unen laatua. Melkein joka yö herään kerran tai kaksi, mutta yleensä kyllä nukahdan melkolailla samantien uudelleen. Joskus harvoin jään kieppumaan hereille ajatusteni kanssa – ja silloin ei todellakaan ole mikään ihme, että aamulla väsyttää. Muuten kyllä nukun mielestäni ihan ookoo.
Ja olen aivan täysin samaa mieltä tuosta torkuttamisesta – niin turha ja huono tapa, josta yritän päästä eroon, mutta asia, joka illalla tuntuu ihan yksinkertaiselta, onkin aamulla ihan hirveän vaikea toteuttaa! 😀
Ei millään lailla pidä paikkaansa, että kaikkien pitäisi pärjätä 6 h unilla! Tavanomainen aikuisen unentarve on luokkaa 7-9 h/yö, ja yksilöllinen vaihtelu on hyvin suurta. Liian vähillä unilla sinnittelen itsekin, mutta kun lapset kasvaa (= omaa aikaa on muulloinkin kuin klo 21 jälkeen) ja jos joskus taas on työssä, jossa ei tulisi huhkittua iltamyöhällä (juuri lopettelen kirjoitushommia), voisi ehkä olla tilaisuus nukkua tarpeeksi. Sulla ei taida näitä tekosyitä olla, joten unta palloon vaan lisää!
Joo tosiaan ei ole enää pieniä lapsia viemässä “omaa” aikaani, mutta kivahan näiden vähän vanhempienkin kanssa on seurustella ja tavata. Laskiskelin tuossa juuri, että työpäiväni ovat hilppasen päälle 11 tuntia pitkiä työmatkoineen silloin, kun ei ole mitään erityistä ja voin vetää ihan normipäivän. Siihen päälle kun laskee, että joskus pitäis vähän treenata, tehdä kotitöitä (tiskata, pyykätä, silittää… mitä näitä nyt on) ja kirjoitella blogijuttuja loppuu vuorokauden hereilläolotunnit kesken aika nopsaan. Onneksi oikeat työt eivät kuitenkaan yleensä seuraa kotiin…
Unentarve on hyvin yksilöllistä. Minä henkilökohtaisesti tarvitsen 8 tunnin yöunet kyetäkseni toimimaan töissä. Viikonloppuisin nukun tuon 8 tunnin lisäksi vielä tunnin päiväunet…
Ihana kuulla, että täällä muitakin, jotka tarvitsee pitkät yöunet! Tosiaan löysin monta tilastoa, joiden mukaan vain lapset ja nuoret tarvitsevat 8 tuntia tai ylitse – ja aikuisten pitäisi pärjätä 6 – 7 tunnilla.
Hei,
Kyllä aikuisenkin pitää nukkua ainakin nuo 7-8 tuntia yössä. Silläkin on merkitystä, mihin aikaan nuo tunnit nukkuu. Jos oikein muistan, unitunnit pitäisi ajoittaa noin klo 22 – 08 välille. Itselläni toimi kesän (valoisaan) aikaan mainiosti rytmi, jossa tv meni kiinni klo 22 ja aloitin nukkumaankäyntivalmistelut ja sitä myötä päädyin peiton alle ajoissa. Magnesiumin nauttiminen illalla parantaa ainakin itselläni unta ja uni myös tulee helpommin.
Nyt syksyn (pimeyden) saapuessa aamulla väsyttää ja minäkin jään 5 – 10 minuutiksi silittämään kissaa sen jälkeen, kun olen laittanut herätyskellon pois piipittämästä. Syytän väsymyksestä pimeyttä, joka herätessäni vielä vallitsee. Tosin teoriani alkaa olla heikoilla, jos sarastusvalolla tilanne on sama…
Sarastusvalo auttaa kieltämättä erittäin paljon, mutta vielä nyt on aamulla sen verran valoisaa, että sen vaikutusta ei erikseen huomaa. Torkuttamisen lisäksi minulla on paha tapa tehdä “nettikierros” (Instagram-Facebook-sähköposti-blogi-Twitter) ennenkuin nousen ylös. Niin ja 5 – 10 minuuttia menee kissaa silitellessä.
Ei taida olla mikään ihme, että olen aina myöhässä? :DD
Ehkä uni ei tunnu riittävältä, koska elämässä jokin muu asia ei ole reilassa? Itse ainakin huomaan (ja varmaan puoli muutakin maailman on huomannu :D), että onnellisina kausina ylösnouseminen on paljon helpompaa ja hauskempaa kuin alakuloisina kausina. Että ehkä sitä onnellisuusprojektia voi kuitenkin jatkaa ja katsoa, jos tämäkin asia sen myötä lutviutuisi 🙂 Itse en loppujen lopuksi hirveästi arvostanut Rubinin kirjaa (ostin blogisi innoittamana!), mutta sitäkin enemmän voimaa sain sellaiselta inhotulta kliseeltä kuin J. Sarasvuolta… Suosittelen kokeilemaan avoimin mielin!
Joo… voipi olla, että olet oikeassa… Tajuan kyllä senkin, että se “Happiness Project” -kirja tökkii juuri sen takia, että saan näppylöitä sivuseikoista, kuten kirjailijan elämäntilanteesta. En taida olla vieläkään täysin sinut sen kanssa, että jouduin äkisti luopumaan rakastamastani ydinperheen äidin roolista… Siis roolista, johon Rubin kirjassaan viittaa tämän tästä.
“Sisäinen sankari” löytyy Peetun kirjahyllystä. Ehkä pitäisi vilkaista sitä. 😀
Vielä yksi vaiva: itselläni ainakin on jo 40-kymppisenä alkanut uni loppua kesken. Herään herkästi aamuyöllä ja uni ei tahdo sen jälkeen tulla millään, varsinkaan jos minulla on mitään stressiä ja työjutuista aika herkästi on. Ja sitten väsyttää aamulla. Melatoniini auttaa vähän, ja toivottavasti pimeys (enpä olisi uskonut tuota sanovani!)
Tuosta samasta olen kuullut muiltakin – että vanhempana ei enää kykene nukkumaan. Siitäköhän on peräisin kaikki legendat aamuvirkuista vanhuksista? Itselläni tosiaankin ongelma on ainakin toistaiseksi ihan päinvastainen…