Garderobini sisältö on pääväritykseltään hyvin musta, valkoinen ja harmaa. Minimalistista ja tyylikästä voisi kenties sanoa. Turvallisuushakuista ja tylsää – siltä tuntuu ainakin nyt tänään. Jotenkin sitä vain aina päätyy hankkimaan helppoja epävärejä. Kevätauringon paistaessa (juu – täällä ei ole enää käytännössä ollenkaan lunta, aurinko paistaa ja lämpöäkin on about 10 astetta!) herää kaipuu väreihin.

Juuri nyt hypetetyt kevätpastellit eivät oikein jaksa innostaa. Enkä kovin helposti näe itseäni verhoutumassa neon-väreihin – vaikka kuinka olisivat kuumintahottia.

Aloin metsästää inspiraatiota sporttihenkisistä kevätmallistoista ja päädyin Isabel Marantin sivuille. Ihastuin välittömästi sport-chic -henkisiin kokonaisuuksiin.

 Yllättäen huomaan innostuvani kuviollisista farkuista. Yhdistelmä sporttisen takin kanssa tuntuu todella raikkaalta. Tuo vaan voi olla todella vaikea toteuttaa käytännössä ilman, että tulee tuulitakki-viboja… Simppelit kevyet sandaalit aiheuttavat myös vakavaa himotusta. Niin kiva nähdä vaihteeksi jotain muuta kuin paksuja klopo-sandaaleita.

Solmubatiikkivärjätyt vetimet ovat olleet pitkään niin jääkylmiä trendibarometrilla mitattuna, että paluun ennustaminen on tuntunut lähinnä tarkoitushakuiselta erikoisuudentavoittelulta. Punaisia tie-dye farkkuja en varmaan vieläkään kiskoisi jalkaani, mutta itse kuosi alkaa taas maistua. Puhumattakaan iloisen punaisesta, valkoisella raikastetusta kokonaisuudesta. Klassiset sporttivärit uudenlaisessa paketissa.

Värejä kaipailin, mutta kuitenkin tämä sävymaailmaltaan maanläheisempi kokonaisuus taitaa olla inspiraatiomielessä houkuttelevin. Ehkä jättisuuri beigen sävyissä solmubatiikkivärjätty biker-rotsi on vähän too much, mutta muuten säilön kyllä tämän outfitin inspiraatiokansiooni “toteutettavat”-otsikon alle. Takin tilalle voisi pukea reilun hiekan värisen neuleen tai rennon bf-bleiserin, tie-dye t-paidan voisi toteuttaa itsekin ja kuviolliset farkut sekä kepeät kultasandaalit lisätä ostoslistalle…

Kyllähän se kevätfiilis siitä pikkuhiljaa näyttää syntyvän!

Yksi toipilaspäivän parhaita puolia on se, että ei ole enää kovin kipeä, mutta sen verran heikkona kuitenkin, että on ihan pakotettu loikoilemaan soffalla koko päivän läppäri sylissä. Olen mm. surffannut kuola valuen niin Brandoksen kuin Shopbopinkin talvikenkäosastoilla. Vanhat ja kunniakkaasti palvelleet Vagabondin pratkäbootsini ottivat ja hajosivat (vetoketju räsähti…) viime viikonloppuna ja tarvisin kipeästi niille seuraajat. Ihan vielä kun ei nuo sandaalikelit taida olla kohdalla.

Kenkien lisäksi ehdin pitkästä aikaa haravoida antaumuksella näytöskuvia. Poimin New Yorkin muotiviikon tyyleistä inspiroivimmat itselleni talteen. Joskus olen harrastanut näytösten arviointia kaikenlaisesta akateemisesta ja (muka) objektiivisesta näkökulmasta. Tällä kertaa annoin ne kuuluisat piut ja paut kaikelle tekotaiteelliselle himphampulle ja otin mukaan vain niitä juttuja, jotka tuntuvat itsestäni kivoilta ja toteuttamiseen/soveltamiseen inspiroivilta.

Rodarte on aina ollut suosikkini jollain tasolla. Enemmän ehkä kuitenkin teoreettisesti ja vain kaukaisesti inspiraatiota tuovana. Muutamatkin lähteet ovat “haukkuneet” Rodarten ensi syksyn ja talven malliston suunnittelijakaksikon kaupallisimmaksi. En tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta mulle kyllä toimii! Kauniit isot kaulukset, merkattu olkalinja – mutta ei liioitellen, kapeat pitkät kädet, polvipituiset hameet ja riittävän edgyt kengät. Klassista ja naisellista with a twist.
Michael Korsilta olisin voinut hilata inspiraatiokansioon vaikka ihan koko malliston! Jotenkin vaan nuo naisellisesti kellotetut ruutuhameet iskevät. En tiedä olisko tuo pituus tosi hankala käytössä. Jotenkin tuntuu, että tuo helman pituus vaatii hiukan “ilmaa” – eli paljasta säärtä helman ja kengän väliin. Muuten kokonaisuudesta tulee helposti tosi tukkoinen. Tykkään myös hillittömästi metalligabardiinisesta pikkujakusta, kapelinjaisesta liivistä ja karvakauluksista.
Jossain vaiheessa tuntui, että Alexander Wang on niin puhki jankutettu blogosfäärissä, että hädin tuskin jaksoin katsoa näytöskuvia, saatika hyperventiloida sen enempää. Nytkin vähän ajatus tökki ensin, mutta kyllähän sieltä löytyi aivan voittajatyylejä! Poolokaulusellinen pikkumusta rypytettyine mesh-hihoineen on kertakaikkiaan nerokas – peittävä ja silti houkutteleva… (plus antakaa mulle nuo bootsit – pliiiiis!!). Valkoisten vajaamittaisten chinojen, verkkosukkien ja basic-nilkkureitten yhdistelmä pitää ottaa toteutukseen aivan välittömästi! Harsoinen neulepaita toimisi myös – ja jos sen stailaisi samoin kuin näytöksessä ei tarvitsisi ollenkaan olla huolissaan siitä, että kaksoisleika näkyy kuvissa… :DD
Tsekkasin Marc Jacobsin näytöksen ihan ekana täältä (klick – video!) Tiedän, että monien mielestä juuri mikään ei ole niin kaukana trendikkäästä kuin kiiltäväpintaiset caprit. Noh, minä nyt sitten satun rrrrakastamaan niitä! Marc Jacobsilla on mallistossaan aivan täydellinen siluetti ja mittasuhteet mielestäni. Tykkään kovasti nilkkasukista kävelykengissä ja hillitysti metallinkiiltävistä materiaaleista. Hatuista en sano mitään… 😉
Badgley Mischkan mallisto on mielestäni aika epätasainen, enkä oikeastaan tykännyt muista kuin näistä kahdesta takkupäisestä outfitista. Mittasuhteet ovat kivat ja tykkään tuosta tavasta käyttää metallikangasta arkisemmissa asuissa.
Sitten vielä vähän haaveksintaa… Jos nuo muut ovat pääasiassa inspiraationa arkivaatetukselle, sopii Zac Posenin japanilaishenkiset luomukset paremmin juhlaan. Stailausta myöten kauniita naisellisia linjoja – ja taas kerran aivan mielettömän hienot kengät!

Jätin ostamatta Versace for H&M -malliston korsettitopin, kun ajattelin, että olen fiksu ja järkevä, enkä edes missään tapauksessa tarvitse sellaista… Epic fail! Nyt en mitään muuta enää mietikään kuin että on ihan pakko saada hieno ei-alusvaatteenomainen korsetti, jota vois kivasti käyttää pillifarkkujen ja pikkutakin kanssa, tai rönttöshortsien ja korkeiden korkojen.

Korsettikuumetta ei alentanut hiukkaakaan viime viikolla näkemäni intiimi näytös, jossa esiteltiin alusvaatemerkki Chambre Separéen ja pliseeraustaituri van Deursin yhteistyön tuloksia.

Upeat pliseeratut luonnosilkkiset korsetit on valmistettu perinteisellä korsettitekniikalla. Kaunokaiset tehdään käsityönä tilausteen perusteella ja täysin asiakkaan mittojen mukaan. Kyllä, kyllä täytyy myöntää, että mieli tekisi!

Ainoa hidaste onkin oikeastaan hinta. Eihän 4500 ,- kruunua nyt tietenkään ihan tajuttomasti ole käsintehdystä upeasta silkkikorsetista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että pitäis olla vähän enempi sen tyyppistä menoa, että hankinta tuntuisi olevan edes perusteltavan rajoilla. Ihan toimistokäyttöön – etenkään konservatiivisessa saksalaisfirmassa – en tuota oikein osaa kuvitella. Vaikkei edes valitsisi tuota punaista.

Kävin eilen H&M:n showroomilla tsekkaamassa ensi kevään mallistot. Etukäteen ajattelin, että näpsäisen vain pikaisesti pari kuvaa jutuista, jotka miellyttävät silmää, mutta jämähdin penkomaan tankoja melkein tunniksi. Niin paljon kaikkea kivaa, hauskaa, raikasta ja helposti garderobiin soljahtavaa löysin kuvattavaksi.

Tässä nyt fiilispohjainen top of the top kaikesta…

Vahvoja, puhtaita värejä – vihreää, sinistä, oranssia, keltaista, pinkkiä… Ja mieluiten isoina selkeinä pintoina sekä graafisina väriblokkeina asuissa – me likes big time! Värien lisäksi ihastuin monen vaatteen kohdalla varsin kiitettävän työstettyyn lopputulokseen ja räätälöidynomaisiin linjoihin. Liekö sitten trendsetteriksi julistetun Mad Menin ansiota vai mitä, mutta suuri osa Henkkamaukan ensi kevään mallistosta vaikuttaa hyvin ilahduttavan aikuiselta ja viimeistellyltä.

Värikylläiset kevättakit jatkavat samalla early 60’s -linjalla. Mintun ompelimossa on itseasiassa ollut todo-listalla jo varmaan pari vuotta (jep – toisinaan lead timet vähän levähtää käsiin…) kiva kevyt takki, jonka kaava on muokattu aidosta -50 ja -60 lukujen taitteesta peräisin olevasta kaavasta. Ehkä voisin tästä nyt saada ne loput inspiraation rippeet ja oikeasti saada aikaiseksi sen takin…

Asusteosastolla oli tarjolla paljon kirjekuorilaukkuja – ilmeisesti ihan arkikäyttöön tarkoitettuja, messeviä ketjukäätyjä ja hilpeän värisiä korokepohjakenkiä. Eniten innostuin kuitenkin läpinäkyvistä pleksikoruista ja aivan hillittömän kivoista musta-valkoisista creeperseistä. Itseasiassa hain tismalleen tuollaisia pleksirannekoruja aikoinaan Indiedaysin lanseerausbileiden mekon kaveriksi. Silloin kuvittelin poikkeavani mihin tahansa lähimpään glitteriin tai vaikka nyt sitten henkkaan ja poimivani mukaan vapaavalintaisen määrän halutun levyisiä kirkkaita pleksirannekoruja. Ihan niin ei käynyt. Pitkän ravaamisen jälkeen päädyin tyytymään Warehousen metallirannekoruun, mutta nyt olisi sitten sitä pleksiäkin tiedossa. 🙂

Kesäksi on varmasti taas puskemassa ikuiset afrikka-meksiko-olen-villieläin-tahi-intiaani -etnokuosit. Jotenkin kuitenkin hillitymmät aasia-etnoilut tuntuu paljon enemmän omalta jutultani. Kevyesti topattu takki ei nyt ole mikään stereotypia-aasialainen, mutta jotenkin tuo vesivärimäinen kuosi ja takin pumpulinpehmeäksi harjattu pinta tuo mieleen lapsuuden visiitit Tampereen ainoassa Kiina-kaupassa…

Kiina-henkeä löytyy ihanasti myös kauniisti haaleanpersikkaisessa holkkihihaisessa paidassa. Ryhdikkäänjämäkät metallikiiltoiset shortsit on taas ihan toisesta maailmasta. Jotenkin voisin kuvitella kuitenkin juuri tuon kaksikon päälläni. Sopivasti kontrastia pehmeän ja sievän ja kovan ja vaativan välillä. Metallic-trendi jatkuu erittäin vahvana myös kevätkaudella – ainakin H&M:n mukaan. Esillä oli tosi paljon kaikkia metallinhohtoisia vetimiä alkaen kevyesti metallinkiillolla pimpatuista neuleista aina kokonaan hopeisiin farkkuihin ja huippuna patinoidun kiiltävä pliseerattu hamonen (!!).

Läpikuultava sifonkinen, epäsymmetrisesti leikattu, vesivärikuvioitu liehupaita on ehkä kevätmalliston ykköslempparini. Tuo pitää mennä ehdottomasti katsastamaan heti, kun se tulee kauppoihin. Voisin niin nähdä itseni hulmuilevan tuo paituliini päälläni. Lisäksi vain mustat pillit farkut ja paidan alle Berliinistä hankittu harmaa tuubitoppi.

Hameet pitenevät myös Henkkamaukalla. Kunnon minaria on oikeastaan suorastaan vaikea löytää. Lyhyitä helmoja en nähnyt showroomilla kuin pari hassua trikooviritystä Divided-mallistossa. Aika ihanaa, jos totta puhutaan! Mikäli kaipaa enemmän paljasta pintaa sääriosastolle, voi aina kiskoa jalkaansa shortsit. Ja shortseja tuntuikin olevan tulossa kevääksi yhtä paljon kuin kaikenlaisia kivoja hameita.

Ihastuin ihan hillittömästi mustavalkoisiin raitaliehuhousuihin! Jämäkkä graafisuus ja hullunhauska rentous yhdistyvät näissä tosi kivasti – eikä vähiten kevyesti laskeutuvan materiaalin ansiosta. Jotenkin en kuitenkaan osaa kuvitella itseäni näitä käyttämään. Ennemminkin pöksyt ovat jonkun ccolin Auroran heiniä. Vaan eihän sitä tiedä, miten mieli muuttuu kun päästään kevääseen… 🙂

J.Lindeberg esitteli viime keskiviikkona tulevan kevät-kesäsesonkinsa miesten ja naisten päämallistot. Näytös pidettiin Slussenin satama-alueella vanhassa makasiinissa, samassa historiallisesti arvokkaassa rakennuksessa, missä sijaitsee myös reilu vuosi sitten avattu valokuvamuseo Fotografiska.

Tilaisuus oli sikäli poikkeuksellinen, että J.Lindebergin edellisestä catwalk-näytöksestä on ehtinyt kulua jo neljä vuotta. Ensi keväänä on myös naisten vaatteet mukana päämallistossa pitkästä aikaa. Viime sesonkeina J.Lindeberg on tehnyt naisille vain pääosin urheilukäyttöön tarkoitettua golf-linjaa.

J.Lindebergin pääsuunnittelija Jessy Heuvelink kertoi, että sekä miesten että naisten malliston pääinspiraation lähteenä on ollut Gotlanti. Tällä on haluttu nostaa esiin merkin ruotsalaisia juuria, mutta samalla ammentaa alueen korkealaatuista käsityötä arvostavasta kulttuuriperinnöstä. J.Lindebergin oma tarina on ollut aika poukkoileva, mutta laadukkaat materiaalit ja tasokkaasti räätälöidyt puvut ovat olleet aina keskeinen osa menestystä.

Ensi keväänä J.Lindeberg haluaa yhdistää kaksi vahvuusaluettaan: hyvin istuvat puvut ja smartin sporttipukeutumisen. Vähän vaihtelevalla menestyksellä mielestäni…

Väkeä oli saapunut paikalle erittäin kiitettävästi, vaikka näytöksen ajankohta juuri tässä kesälomakauden kynnyksellä olikin aikas epäortodoksinen.

J.Lindebergin naistemallisto tuntui varsin ajatellulta, yhtenäiseltä ja onnistuneelta läpikotaisin. Tykkään oikein kovasti valuvien materiaalien ja kuivapintaisten neuleiden yhdistelmästä. Preppy minussa nauttii valkoisista kauluksista ja naisellisesti leikatuista jakiusta.

Miesten malliston puolella pikkutakit ja koservatiivisempaa linjaa edustavat puvut ovat ehdottomasti parasta antia. Ymmärrän, että risojen farkkujen ja cargo-shortsien yhdistäminen puvun takkiin on tarkoitus näyttää sekä rennolta että ironiselta. Minusta stailaus on vain kummallinen… Enkä ole ollenkaan varma, että olen vielä henkisesti valmis kaksirivinapituksen paluuseen.

Venepääntie saa sen sijaan minun puolestani tehdä paluun ihan milloin vain! Eikä rentojen kaupunkishortsien tarvitsisi hävitä trendikartalta ikuna.

Jatkan niuhottamista miesten mallistosta. Kapoiset vajaamittaiset housut voi olla ihan ältsi södet, kun ne on puettu päälle siihen tyyliin kuin degeneroitunut kantaja olisi juuri karannut jostakin törkeän kalliista brittiläisestä yksityiskoulusta. Eli ei näin. Molemmat takit ovat mielestäni erittäin okei, mutta muuten tämä ei kyllä putoa Mintulle.

Kun ottaa huomioon, että J.Lindeberg ei tosiaankaan ole vähään aikaan tehnyt varsinaista naistenmallistoa, tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että bongaan näytöksestä niin monta läpeensä kivaa asua. Ei mitään suuria wow-elämyksiä – mutta pingottamattomalla tavalla eleganttia käyttömuotia. Vaatteita, joita haluaisi oikeasti löytävänsä vaatekaapista aamulla, kun taas kerran on ihan järjetön kiire töihin ja pukeutumisinspiraatio nollissa.

Ettei nyt menisi ihan mollaamiseksi niin pitää ilman muuta lisätä, että miesten mallistossa oli mukavia, hyvin raikkaita raitaneuleita. Ja tosiaan – puvut + pikkutakit saavat ihan kiitettävän arvosanan.

Juhlavampaa osastoa naisten mallistossa edustavat mm. suloinen – suorastaan tyttömäinen – silkkinen shortsiasu ja pintaa nuoleva valuvastilaskeutuva viskoosijerseymekko.

Näytös sai raikuvat aplodit. Ehkä olen yksinäni miesten mallistoa koskevine kriittisine mielipiteineni….

Vierailin näytöksessä Diana Orvingin haalean kanervanpunaisessa luomuksessa. Olalla Lontoon reissulta hankittu ihana uusio-vintage-laukku, jonka tarkempi esittely on ihan täysin unohtunut…

• mekko, Diana Orving
• sandaalit, Moheda
• laukku, “vintage” Lontoosta