Se s:llä alkava juttu on tulossa. Eilen illalla piti sytyttää valot keittöön, että näki pistellä illallismunakasta suuhunsa. Päätettiin tosin, että pimeys johtui paksusta pilvipeitteestä eikä vielä siitä syk… aargh… no, kyllä te tiedätte!

Vaikka kyllähän se kaikista kulmista tuntuu pikkuhiljaa hyökkivän kimppuun. Ruokaohjeet saavat eteensä “sadonkorjuu”-liitteen, kauppojen näyteikkunoista putsataan pois kesäale-kyltit ja postiluukusta kolahtaa lattialle syyskatalogi toisensa perään. Niin että kai se on parasta pikkuhiljaa totutella siihen, että tämä sesonki alkaa vedellä viimeisiään jo ennen ennekuin ehti kunnolla koittaakaan.

Kurkistelin varovaisesti ensi syksyn mallistoja Style.comista. En oikeastaan vastustele syksylle tyypillistä mustanpuhuvaa ja murrettuja sävyjä tulvillaan olevaa värimaailmaa. Miten voisinkaan, kun varsinkin mustaa löytyy garderobistani yllinkyllin. Siitä huolimatta inspiroidun paljon enemmän väreistä ja kevätmallistot ovat mielestäni aina paljon ihanampia ja valloittavampia kuin syysmallistot.

Suureksi ilokseni huomasin, että ensi syksyksi ei todellakaan ole tulossa pelkkää synkkyyttä!

Alexander Wang näyttää, että valkoiset chinot ja vaalea kaupunkisoturitakki taipuu mainiosti syys-lookiin mustilla yksityiskohdilla asustettuna. Muistaakseni olen tästä sauhunnut jo aikaisemminkin, mutta sanotaan nyt vielä kerran: verkkosukat siisteissä avokkaissa näyttää todella hyvältä, kun ne yhdistetään rentojen housujen kanssa. Ehdottomasti trendi, jonka tulen omimaan heti, kun syksy ihan tosissaan alkaa painaa päälle. 

Punaisen, pinkin ja voimakkaan korallin yhdistelmä on sekä iloinen että raikas – ja toimii erinomaisesti myös syksyn pimeydessä, kuten Clements Ribeiro todistaa. Ja hei – tsekatkaas – kevyesti kiiltopintaiset legginssit ovat taas/yhä menossa mukana. Rikkoontuviin ja helposti kulahtaviin sukkiksiin tuskastunut Minttu kiittää.

Väriblokkiasut ovat syksyllä ehkä aavistuksen syvemmän, voimakkaamman ja pehmeämmän sävyisiä kuin kevät- ja kesäsesongilla. Yhtä kaikki, rrrrakastan tuota Diane von Furstenbergin asua! Siinä on kohdallaan kaikki: värit, linjat, siluetti, yksityiskohdat, stailaus. Voi, kun olisikin pokkaa kulkea arkisin kyynärpäät peittävissä nahkahanskoissa… 🙂 

Entinen Western-fani minussa ei voi olla ihastumatta  Isabel Marantin cowboy-henkiseen syysmallistoon. Trendi on äärimmäisen vaikea toteuttaa käytännössä niin, että se ei näytä kammottavalta kitchiltä – etenkään, kun ei ole todennäköistä, että ainakaan Mintun garderobi yhtäkkiä täyttyisi aidoilla Maranteilla. Sen sijaan asun alhaalta kapea ja yläosasta rento silhuetti on hyvinkin kaunis ja sovellettavissa käytäntöön. Myös persikkaisen vaaleanpunaisten housujen yhdistäminen mustaan ja tiilenpunaiseen houkuttelee.

Pradan syysmalliston printtikuosit ovat kertakaikkiaan huikeita. Tykkään mallistosta kovasti, joskin päästä varpaisiin printtikuosiin verhoutuminen ei ehkä ole ihan ajankohtaista itseni kohdalla. Sen sijaan alkoi kovasti himottaa saada yhdet kunnon printtihousut, joissa olisi kapeat, vajaamittaiset lahkeet. Sävymaailma saisi mielellään olla tuota Pradan puhdasta heleää violettia. Voisin kuvitella, että sisustuskangasosastoilta saattaisi löytyä jotain saman suuntaista. Pitäisikin puhaltaa kesäpölyt pois ompelukoneesta tässä pikkuhiljaa. 

Kautta linjan näyttää siltä, että hameen helmat noin yleisesti ovat edelleen pitenemään päin. Etenkin kapeat hameet ovat käytännöllisesti katsoen kaikissa syksyn mallistoissa lyhyimmilläänkin vain pikkuriikkisen polven yläpuolelle. Jostain syystä liian lyhyet helmat eivät vaan enää näytä silmään raikkailta ja moderneilta. Täydellinen poikkeus on Stella McCartneyn musta-valkoinen asu. Lyhyet valkoiset helmat ovat saaneet seurakseen muhkean musta-harmaan neuleen ja kiiltonahkaiset nilkkurit. Ehdottomasti yksi niistä kesäisen syksyisistä asuinspiraatioista, jotka helpottaa kesän päättymisestä johtuvaa angstia.

Muutenkin Stella McCarneyn koko syysmallisto on vaan niin hieno ja onnistunut, että mielellään omisin siitä vaikka jokaikisen asun! Vaikka ei kai tuo mikään yllätys ole. Mallisto on saanut selkeästi vielä aikaisempaakin enemmän inspiraatiota sport-maailmasta – ja sehän nyt on jo vanha juttu, että se jos mikä saa Mintun trendiviikset hyrräämään. 🙂

Viime lauantaiset Marimekko-kangasmuistelot jäivät vaivaamaan takaraivoon. Hoksasin, että kaipaan aikoja, jolloin vähintään puolet garderobistani oli oman äidin Marimekon kankaista toteuttamia. Lisäksi tajusin, että en taida selvitä seuraavasta lämpimästä kaudesta ilman valkoista mekkoa. Ihanin Marimekon valkoisista kankaista on ehdottomasti Muija-puuvillabatisti. Batisti on kevyttä ja herkkää, mutta pilkkupainatus kivan keittiökuosimaisen rento.

Muija-batisti (näkyy muuten tosi hyvin tuo valkoinen kangas, valkoisella painatuksella valkoisella blogipohjalla… Haha!)

Toisaalta kokovalkoinen mekko voi tuntua ajatuksena loistavalta, mutta käytännössä sitä saattaa näyttää enemmän rippilapsi-wanna-beeltä kuin kesänkepeältä kaupunkikissalta. Tyyli-inspiraatiota ja päätöstukea etsiessäni päädyin (jälleen kerran) Stockholm Streetstylen sivuille…

 Mikään oikeastaan noista kuvista ei vastaa tismalleen mielikuvaa, jonka olen mekosta saanut päähäni. Ajattelin, että malli voisi olla lähempänä 50-luvun kotirouvamekkoa (vähän ehkä tähän tyyliin, mutta kokonaan valkoisena…) kuin tyttömäistä kesäunelmaa. Kuvien stailaus on sen sijaan just kohdallaan!

Valkoinen mekko yhdistettynä nahkatakkiin, farkkurotsiin, cowboy-bootseihin, kuluneeseen ruskeaan ja nudeen tai kirkkaisiin ja raikkaisiin väreihin toimii aivan täydellisesti. Ehkä sittenkin tarvitsee miettiä vielä oman tulevan Muija-kankaisen mekkoni mallia… Fiftarimekko cowboy-bootsien kanssa voi olla vähän too much – eikä Mintusta taida vieläkään olla kulkemaan päästä varpaisiin yltiö-chicissä outfitissa.

Nyt on ihan pakko myöntää, että kaikkia trendihullutuksia en vaan kertakaikkiaan käsitä. Yksi niistä on nyt järkyttävällä vauhdilla leviävä rekkamieslippis eli Trucker cap -trendi. Ymmärrän kyllä, että muovikassin näköisiä laukkuja, valmiiksi hajalla olevia farkkuja ja muuta white trash -kampetta voidaan käyttää ironisena statementtina ja jopa kannanottona standardisoivaa “hyvää makua” kohtaan. Mutta silti. Jäykästä muoviverkosta ja pystyssä pönöttävästä vaahtomuovimaisesta materiaalista valmistettu, usein jollain tosi tökeröllä mainosprintillä koristeltu pääasia, ei oikeasti voi olla kenenkään mielestä hieno – tai edes cool.

Tai ilmeisesti voi… Sen verran tiuhaan kaiken maailman superjulkkiksia on bongattu kuviin kammotus päässään.

Nyt täytyy täsmentää, että minulla ei missään tapauksessa ole mitään lippiksiä vastaan noin yleensä. Jopa tuon rekkamieslakin kanssa hyvin saman tyylinen, mutta tukevasta puuvillakankaasta valmistettu baseball-lippis voi olla ihan kivan näköinen ja sopia monenlaisiin sporttisiin kokonaisuuksiin. Suoralinjaisemmat Military cap -tyyppiset lippikset ovat mielestäni suorastaan siistejä. En voisi kuvitellakaan, että kävisin lenkillä ilman rakasta Puman military cap -lippistäni.

Kaikkea ei onneksi tarvitse aina ymmärtää ja kai se on osittain näiden villitysten pointtikin. Erittäin vaikea kuitenkaan kuvitella, että kukaan ikinä missään käyttäisi rekkamieslippistä sillä perusteella, koska se on niin hieno. Korjatkaa mielellään, jos olen väärässä… 🙂

Ruotsalaisista ja varsinkin tukholmalaisista sanotaan, että ne (me?) pukeutuu trendikkäästi, mutta hyvin keskenään samankaltaisesti. Bongailin Aussome You -tapahtumassa muutamia hienoja asuja ja kyllähän niissä tiettyjä samankaltaisia teemoja on havaittavissa. Keltanen väri, pitkät helmat, musta sifonki, shortsit ja karamellivärien ykkönen, herttainen pinkki, toistuvat outfitista toiseen.

Ruskeat hot-pantsit, farkkupaita ja komeat puuhelmet – toimivan ja kivan näköinen kokonaisuus. Tykkään myös siitä, miten yleensä niin vaikea ja ärsyttävä kapistus kuin sateenvarjo matsaa kokonaisuuteen aivan saumattomasti.

Superherkullinen pinkki välikausitakki. Huulipuna on takin kanssa täydellisesti samaa sävyä ja hiusten kaunis punainen sopii kuin nakutettu.

Pitkät helmat, romanttinen paita ja biker-rotsi. Johtuukohan se noista markkeeratuista kulmakarvoista, kun asusta tulee jostain syystä hyvin kasarimaiset fiilikset, vaikka mikään vaate ei ole erityisen 80-lukuinen?

Illan dj:n asu. Mekko on kauniisti liukuvärjätty. Ylhäältä kirkkaan sitruunankeltainen ja alhaalta lämpimän appelsiininkeltainen puku on saanut näyttävän keltaisen kaulakorun kaverikseen.

Lisää pitkiä helmoja ja huikeat pinkit kiharat!

Pitkät sifonkihelmat on käyttökelpoiset, kun alle pukee shortsit tai lyhyen hameen. Monivärilurex-toppi rimmaa hienosti punaisten kutrien kanssa.

Keltaiset shortsit ja toppi tai sitten kenties jopa jumpsuit – enpäs huomannut kysyä – ja toiseen korvaan pujotettu superpitkä höyhenkorvis toimivat mielestäni ihan timantisti yhdessä. Tässäkin muuten vähän punertavat hiukset… Tarkoittaako tämä, että tukholmattaret ovat siirtymässä pois tavaramerkikseen muodostuneista pitkistä hunajanvaaleista kutreista??

Tapahtuman osallistujat saivat mukaansa muistoksi hauskoja Aussome You -rintamerkkejä.

Tosi kiva idea! Harmi vaan, että ei tajuttu Karkin ja Peetun kanssa, mihin tarkoitukseen kuvia otettiin. Oltais ilman muuta seisty vähän enemmän lähekkäin niin badgesta olisi tullut paljon hienompi. No, eipä noita nyt varmasti tule ikinä oikeasti käytettyä – ja muistona toimii vähän keskinkertaisempikin kuva ihan mainiosti.

Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.