Muotikaravaani on jo siirtynyt Milanoon nauttimaan kevät/kesä 2009 sesongin näytöksistä. En varmasti ole ainoa, joka odottaa malttamattomana tiistai-iltaa ja Pradan näytöstä. Kuinkahan pian Style.com saa sivuillensa näytöskuvat… Itse näytöksen pitäisi ohjelman mukaan olla klo 18.00. Päätin etukäteen, että en jankuta näissä muotiviikkojutuissani, että voikun saisi olla paikalla, mutta Pradan kohdalla teen poikkeuksen. Voi kun saisi olla paikalla!!

Mutta nyt siis takaisin Lontooseen. TOP 5 suosikkia oli itseasiassa hiukan vaikea valita. Monessa mallistossa oli pari-kolme ihan timangia kokonaisuutta, mutta muuten yllättävän monet olivat joko tylsiä tai mukana oli ihan liikaa yritystä. Highlights-listalle päätyivät Luella, Aquascutum, Vivienne Westwood Red Label, Richard Nicoll ja Giles.

Luella
Luellan nörttityttö on selvästi vanhentunut aavistuksen. Printtipaitainen nilkkasukka-outfit on vaihtunut astetta aikuisempiin chanel-henkisiin jakkuihin, helminauharöykkiöihin ja räätälöityihin housuihin. Näytöksen alkupään hedelmäkarkkiväristen rimpsumekkojen saksalaistyyppisiä makuuhuoneenverhoja muistuttava estetiikka ei puhutellut Minttua, vaikka puoli pistettä kolahtaakin Luellalle oman menestysasun oivaltavasti uudistamisesta. Sen sijaan tumman violetin (munakoiso on kyllä ruma värin nimeksi, mutta you got it?) ja hennon vaalean khakinvihreän sävyissä esitellyt kokonaisuudet, jakkupuvut, takit, mekot etcetera ovat kaikessa suloisuudessaan oikein onnistuneita.

Aquascutum
Viileän sinisen ja valkoisen sävyinen mallisto vetoaa kauniilla linjoillaan, toiminnallisilla asuillaan ja mielenkiintoisilla yksityiskohdillaan. Aquascutumin vahvuus on selkeästi monikäyttöisissä pukeutumispalapelin perusosissa. Malliston printtikuosit eivät iskeneet, mutta yönsinisen trenssin voisin ottaa sekä kauniin tulppaanin mallisena että epäsymmetrisin laskosyksityiskohdin koristeltuna. Naisellista, käyttökelpoista ja kaunista – mutta tuskin trendien kärjessä tai muutoksen suunnannäyttäjänä. Toisaalta muutos muodissa on fakta eikä itseisarvo.

Vivienne Westwood Red Label Täydet pisteet saavat Vivienne Westwoodin kakkoslinjan taidokkaasti rakennetut drapeeratut hameet, mekot, paidat ja jakut. Signature ruutukuosi tuntuu sekin juuri nyt ihan hyvältä – ilmeisesti olen ehtinyt sulatella sitäkin jo tarpeeksi. Usein Vivienne Westwoodin Red Label on teatraalista päälinjaa enemmän makuuni. Tällä kertaa tosin vahvat Afrikka-vaikutteet ja voimakkaat printtikuosit tökkivät. Jostain syystä assosiaationi pyörivät vain kolonialismissa eikä ollenkaan iloisenpositiivisessa etno-muodissa…

Richard Nicoll Ylenpalttinen makeanäitelien värien esitteleminen saa Mintun yleensä poistamaan varmistimen samantien. Siksi onkin erityisen merkittävää, että Richard Nicoll, joka ei aiemmin ole kuulunut edes seurantalistalleni, onnistui vakuuttamaan varsin ätläkänsävyisellä mallistollaan. Simppelit linjat, räätälöity yleisilme ja … noniin… selkeä sporttihenkisyys teki mallistosta mielestäni ehdottomasti yhden parhaista Lontoossa esitellyistä! Vedenvihreän, murretun turkoosin ja melkein nuden persikan lisääminen väripalettiini tulee tuskin olemaan sen suurempi ongelma. Mutta mitä ihmettä teen, kun olen (nyt jo) saanut päähänpinttymän pinkistä shortsijakkupuvusta!?

Giles And the winner is…. GILES! Giles Deacon on onnistunut kiteyttämään mallistollaan kaikki ne määreet, joita pukeutumisellani haluaisin viestittää maailmalle. Naisellinen ja samalla cool, aikuinen mutta kuitenkin ajan hermolla, vakavasti otettava muttei vailla huumoria, kunnolla pukeutunut ja silti seksikäs, hyväkäytöksinen ja kiva, mutta keskarikin löytyy…

Onnistuneen malliston esitteli mielestäni myös suunnittelijapariskunta Eley Kishimoto. Värikkäät yhdistelmät ja hauskat yksityiskohdat miellyttävät varmasti tämän tyylisen pukeutumisen ystäviä. Värejä ja vinkeitä leikkauksia tarjoili myös Christopher Kane. Mikäli Marc Jacobsin huivivyöt jäivät vaivaamaan voi Paul Smith Woman -mallistosta katsastaa toisen version samasta aiheesta.

Seuraavaksi sitten Milano!

Aivan yhtä varmasti kuin merihenkiset mariinivetimet palaavat päiväjärjestykseen joka kevät, on syksyn suosikkina skottiruutu. Aika mielenkiintoista muuten, että tuo Skotlannin kansallispuvuksi muotoutunut klaanikangas on päätynyt hyvinkin erityyppisten trendien tunnusmerkiksi. Koko skaala sofistikoituneista rouvashenkilöistä punk-nuorisoon voi alleviivata identiteettiään samalla selkeästi tunnistettavissa olevalla kuosilla.

Virallisesti rekisteröityjä skottiruutukuoseja, väriyhdistelmiä siis, on eri klaaneilla satoja. Jos en nyt ihan väärin muista niin, Madonnalla ja Guy Richielläkin on ikkari ruutukangas.

Tavalliset muodin kuluttajat monesti joko inhoavat tai rakastavat skottiruutuja. Minttu taitaa kuulua niihin inhoajiin. Yleensä kyllä yritän olla erityisesti inhoamatta trendejä ja tyylejä, sillä se on varmin keino saada niistä päähänpinttymä, joka lopulta on pakko saada myös omaan garderobiin. Semmoista logiikkaa…
Pidän ihan hurjasti Ralph Laurenin asun silhuetista. Väljähkö paitapusero ja laajahelmainen polven yläpuolelle ulottuva hame, leveä vyö ja maryjanet – kaunista, naisellista ja käyttökelpoista. Tosin juuri näin en mitenkään osaisi kuvitella käyttäväni skottiruutuja.
TopShopin 3/4-hihainen jakku on sopivasti särmikäs toimiakseen monenlaisissa asukokonaisuuksissa. Tummansinisten fakkujen ja mustan poolon kanssa vaikutelma olisi kivasti vähän rock muttei piinallisen punk. Mustan leveähelmaisen hameen ja kauluspaidan kanssa taas ajankohtaisen preppy, ilman liiallista koulupukumaisuutta. Tälle voisin siis antaa mahdollisuuden.
Lindexin showroomilla ikuistin heidän syksyn valikoimaansa kuuluvan skottiruutuhameen. Voin hyvin kuvitella, että tämä toimii jollakulla tosi kauniisti. Minttu tuskin on yksi heistä.
Kirkkaanpunaiset sukkikset ovat makuuni aivan liian Gossip Girl, mutta muuten voisin itseasiassa ihan helposti kuvitella pukeutuvani kuvan tyyliseen kokonaisuuteen. Nahkatakki, minari ja tennarit kun kuuluvat muutenkin vakiovarustukseeni.

Pitäisköhän sittenkin antaa skottiruuduille mahdollisuus?

Lontoon muotiviikko on täydessä käynnissä edelleen, joten varsinainen best of -juttu tulee vasta vähän myöhemmin. Selatessani näytöskuvia Style.comissa jumituin Gilesin SS2009 mallistoon sen verran tiukasti, että oli ihan pakko esitellä lemppareitani täälläkin.

Mielikuvani aikaisemmista Giles-mallistoista on lähinnä mielenkiintoista ja kekseliästä, mutta ei kiitos. En tiedä tarkoittaako tämän kertainen innostukseni sitten sitä, että Giles on kaupallistunut ja yksinkertaistanut ilmaisuaan niin, että Minttu-meikäläinenkin pysyy kärryillä. Tai sitten referenssit 80- ja 90-lukujen taitteeseen on onnistuttu esittämään riittävän hienovaraisesti ja tyylikkäästi, että edes sen ajan kasvatille ei tule dejavu-refleksiä vaan olo on kuin kaukaisen tuttavan iloinen jälleennäkeminen.
Arvostan toki suunnittelijoiden taiteellisia(kin) pyrkimyksiä, mutta käytännössä viehätyn silhueteista ja kokonaisuuksista, joita voin edes teoriassa soveltaa omaan elämääni. Valkoisen konservatiivisen kynähameen kontrastina hyvin tummansininen farkkupaita, herkullinen pörhökauluri ja kruununa puhdaslinjaiset remmisandaalit muodostavat lookin, jonka mielelläni adoptoin ensi kevään pukeutumiseeni. Miten raikkaalta näyttävätkään nuo selkeät remmit sandaaleissa kaikkien niiden gladiaattoriviritysten jälkeen, joista saatiin viime kesä nauttia!
Graafinen mustavalkoinen mekko. Simppeli ja tyylikäs kokonaisuus, jossa ärhäkäksi leikatut olkapäät lisäävät jännitystä, mutta eivät tunnu liian avantgardeilta kuitenkaan.
Rento t-paitamainen yläosa ja hopeahame. Kauluristydeemi tuo mustavalkoisten Hollywood-elokuvien charmia muuten hyvin modernin graafiseen ja tässä tapauksessa jopa hiukan sporttiseen yleisilmeeseen.
Valkoisia ja vaaleita heiluhelmoja on näkynyt jo niin monessa mallistossa, että siitä on pakko tulla yksi kevään 2009 virallisista univormuista. Pidän hurjasti Gilesin tavasta tuoda särmää ja american sport -henkeä kokonaisuuteen valkoisen pusakkamaisen paidan avulla.
Tähän mennessä upein kevät/kesä 2009 sesongille esitelty iltapuku. Toivon kovasti, että se nähdään punaisella matolla jonku tyylikkään kaunottaren päällä!

Ei varmasti ole mikään yllätys, että suosikkiasuni edustavat kaikki musta-valkoinen-harmaa -skaalaa, vaikka huikeita värejäkin oli mukana ihan runsaasti. Puhdas kirkkaankeltainen, puuterinen vaaleanpunainen, hehkuva punainen ja oranssi sekä intensiivinen turkoosi ovat kaikki mukana mallistossa. Koska edes räiskyvien värien kohdalla Mintulle ei tullut hylkimisreaktiota, ansaitsee mallisto kunnioitettavan arvosanan: Me likes!

Tsekkaa kaikki kuvat: Giles Spring Summer 2009

Ajatus sporttimuodista ja urheiluvaatteista catwalkilla ei tunnu kovin luonnolliselta. Ei, vaikka suunnittelijana olisi Stella McCarneyn kaltainen asemansa vakiinnuttanut suunnittelija. Adidas by Stella McCartneyn ensi sesongin malliston esittely hoidettiin eilen Lontoon muotiviikoilla urheiluareenaksi muutetussa hallissa, jossa ammattimallien lisäksi esiintyi menestyneitä urheilijoita. Erinomainen veto, jos Mintulta kysytään!

Mallisto tarjoaa sport junkielle raikasta valkoista, mustaa, oranssia, pinkkiä ja tietenkin stella mccartney -greigeä. Silhuetti on virtaviivainen, selkeä ja ainakin kuvien perusteella yllättävän perinteinen ja ei-futuristinen. Asujen leikkaus, rypytykset ja mittasuhteet on rakennettu rajaamaan kauniisti vartalon ja lihasten ääriviivoja. Yläosien volyymi antaa tilaa liikkeille ja tuo mielenkiintoista kolmiulotteisuutta.




Liikunta on mahtavaa asussa kuin asussa, mutta pisara fäshionia juoksuvetimissä ei ole ollenkaan pahitteeksi!

Lontoon muotiviikko on käynnissä jo toista päivää, joten on korkea aika listata New Yorkin viimeviikkoisen kavalkadin parhaimmisto. Yleisesti NY:n näytökset tarjoavat varsin käytännönläheistä, arkiseenkin käyttöön soveltuvaa muotia. Sporttinen reippaus on stereotyyppisesti amerikkailaisen designin tunnusmerkki, vahvuus ja heikkous. Minttuun sporttireferenssit iskevät, joten monestakin mallistosta löytyi inspiroivia kokonaisuuksia. New Yorkin SS 2009 mallistojen TOP 5 -listalle pääsevät 3.1 Phillip Lim, Alexander Wang, Marc Jacobs, Proenza Shouler ja Yigal Azrouël.

3.1 Phillip Lim
Raikas ja selkeälinjainen 3.1 Phillip Lim on ollut jo pitkään suosikkejani. Valkoisen, nuden ja beigen hallitsemaa väriskaalaa terävöittää mm. musta ja kuuma punainen. Chanelmaiset mittasuhteet tekevät silhuetista klassisen tyylikkään ja yllättävät yksityiskohdat, graafiset trimmaukset, hapsut ja kerrokselliset röyhelöt tuovat tyylin 2000-luvun loppuun.

Alexander Wang
Vaikka Alexander Wangin mallisto tarjosikin kasarihenkisiä hedelmäkarkkivärejä, miellyttää silmää eniten kuitenkin vanhat tutut perusvärit. Haaremityyliset leikkaukset housuissa, nahkapillit, väljät yläosat ja pikkumekot mustina, valkoisina, harmaina maustettuna pisaralla denimiä. Toimii mainiosti myös muilla kuin nuoreen hollywood-celebrity-eliittiin kuuluvilla.

Marc Jacobs
Mitä enemmän mietin Marc Jacobsin SS 2009 -mallistoa sitä enemmän pidän siitä. Kimonotunikat, huivimainen vyötäröhärpäke, pantterikuosiset laukut, terävät olkapäät jakuissa, kerrostetut kietaisuhameet – kaikki tuntuvat tunkeutuva voimalla unelmiini. Satiinivartiset espadrillos-bootsit eivät varmasti ikinä päädy jalkaani, mutta onhan ne aivan mahtavan upean kreisit! Kaasolle voisi sopia epäsymmetrinen leikkaus puvun yläosaan…

Proenza Schouler
Yksi jenkkilän julkkisten perusvaatettajista, Proenza Schouler, ilahdutti mallistolla, joka on selvästi suunnattu itsenäiselle, vahvalle aikuiselle naiselle. Kasarimaisen graafiset olkapäät, runsaasti volyymiä sisältävät leikkaukset ja toiselle puolelle päätä kammatut hiukset vaativat tilaa ja huomiota. Mallistossa tuntuvat lisäksi hyvin selvästi sportti-vaikutteet, mikä osaltaan alleviiva kokonaisuuden female superhero -viboja.

Yigal Azrouël

Rentoa ja mutkatonta tunnelmaa henkivä Yigal Azrouëlin mallisto päätyi TOP 5 -listalle vähän yllätyksenä itsellenikin. Helpot ja kivat asukokonaisuudet voi ongelmitta kuvitella keväisille kaduille. Ja jotenkin hellyyttävältä tuntuu nähdä catwalkilla jokaikisen etelänmatkan virheostos nro 1 – pareo. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Yiga Azrouël on onnistunut tekemään käyttökelpoisen ja mukavan malliston, jonka linjat ja sävyt tuntuvat kotoisasti tutuilta, mutta kuitenkin riittävän tuoreilta.

Näiden viiden lisäksi oli New Yorkissa toki monta muutakin hyvää mallistoa. Tykkäsin mm. Calvin Klein Collectionin hyytävän jäisistä arkkitehtoonisista mekoista. Ihan toista ääripäätä edustavat folklorehenkinen Anna Sui ja hippiäitimäinen Diane von Furstenberg, joiden iloisesti hymyilevät mallit toivat vaihtelua yleensä kovin mutrusuiseen näytöstunnelmaan.