Muotikaravaani on jo siirtynyt Milanoon nauttimaan kevät/kesä 2009 sesongin näytöksistä. En varmasti ole ainoa, joka odottaa malttamattomana tiistai-iltaa ja Pradan näytöstä. Kuinkahan pian Style.com saa sivuillensa näytöskuvat… Itse näytöksen pitäisi ohjelman mukaan olla klo 18.00. Päätin etukäteen, että en jankuta näissä muotiviikkojutuissani, että voikun saisi olla paikalla, mutta Pradan kohdalla teen poikkeuksen. Voi kun saisi olla paikalla!!

Mutta nyt siis takaisin Lontooseen. TOP 5 suosikkia oli itseasiassa hiukan vaikea valita. Monessa mallistossa oli pari-kolme ihan timangia kokonaisuutta, mutta muuten yllättävän monet olivat joko tylsiä tai mukana oli ihan liikaa yritystä. Highlights-listalle päätyivät Luella, Aquascutum, Vivienne Westwood Red Label, Richard Nicoll ja Giles.

Luella
Luellan nörttityttö on selvästi vanhentunut aavistuksen. Printtipaitainen nilkkasukka-outfit on vaihtunut astetta aikuisempiin chanel-henkisiin jakkuihin, helminauharöykkiöihin ja räätälöityihin housuihin. Näytöksen alkupään hedelmäkarkkiväristen rimpsumekkojen saksalaistyyppisiä makuuhuoneenverhoja muistuttava estetiikka ei puhutellut Minttua, vaikka puoli pistettä kolahtaakin Luellalle oman menestysasun oivaltavasti uudistamisesta. Sen sijaan tumman violetin (munakoiso on kyllä ruma värin nimeksi, mutta you got it?) ja hennon vaalean khakinvihreän sävyissä esitellyt kokonaisuudet, jakkupuvut, takit, mekot etcetera ovat kaikessa suloisuudessaan oikein onnistuneita.

Aquascutum
Viileän sinisen ja valkoisen sävyinen mallisto vetoaa kauniilla linjoillaan, toiminnallisilla asuillaan ja mielenkiintoisilla yksityiskohdillaan. Aquascutumin vahvuus on selkeästi monikäyttöisissä pukeutumispalapelin perusosissa. Malliston printtikuosit eivät iskeneet, mutta yönsinisen trenssin voisin ottaa sekä kauniin tulppaanin mallisena että epäsymmetrisin laskosyksityiskohdin koristeltuna. Naisellista, käyttökelpoista ja kaunista – mutta tuskin trendien kärjessä tai muutoksen suunnannäyttäjänä. Toisaalta muutos muodissa on fakta eikä itseisarvo.

Vivienne Westwood Red Label Täydet pisteet saavat Vivienne Westwoodin kakkoslinjan taidokkaasti rakennetut drapeeratut hameet, mekot, paidat ja jakut. Signature ruutukuosi tuntuu sekin juuri nyt ihan hyvältä – ilmeisesti olen ehtinyt sulatella sitäkin jo tarpeeksi. Usein Vivienne Westwoodin Red Label on teatraalista päälinjaa enemmän makuuni. Tällä kertaa tosin vahvat Afrikka-vaikutteet ja voimakkaat printtikuosit tökkivät. Jostain syystä assosiaationi pyörivät vain kolonialismissa eikä ollenkaan iloisenpositiivisessa etno-muodissa…

Richard Nicoll Ylenpalttinen makeanäitelien värien esitteleminen saa Mintun yleensä poistamaan varmistimen samantien. Siksi onkin erityisen merkittävää, että Richard Nicoll, joka ei aiemmin ole kuulunut edes seurantalistalleni, onnistui vakuuttamaan varsin ätläkänsävyisellä mallistollaan. Simppelit linjat, räätälöity yleisilme ja … noniin… selkeä sporttihenkisyys teki mallistosta mielestäni ehdottomasti yhden parhaista Lontoossa esitellyistä! Vedenvihreän, murretun turkoosin ja melkein nuden persikan lisääminen väripalettiini tulee tuskin olemaan sen suurempi ongelma. Mutta mitä ihmettä teen, kun olen (nyt jo) saanut päähänpinttymän pinkistä shortsijakkupuvusta!?

Giles And the winner is…. GILES! Giles Deacon on onnistunut kiteyttämään mallistollaan kaikki ne määreet, joita pukeutumisellani haluaisin viestittää maailmalle. Naisellinen ja samalla cool, aikuinen mutta kuitenkin ajan hermolla, vakavasti otettava muttei vailla huumoria, kunnolla pukeutunut ja silti seksikäs, hyväkäytöksinen ja kiva, mutta keskarikin löytyy…

Onnistuneen malliston esitteli mielestäni myös suunnittelijapariskunta Eley Kishimoto. Värikkäät yhdistelmät ja hauskat yksityiskohdat miellyttävät varmasti tämän tyylisen pukeutumisen ystäviä. Värejä ja vinkeitä leikkauksia tarjoili myös Christopher Kane. Mikäli Marc Jacobsin huivivyöt jäivät vaivaamaan voi Paul Smith Woman -mallistosta katsastaa toisen version samasta aiheesta.

Seuraavaksi sitten Milano!