Shoppailu Reykjavikissa on teknisesti älyttömän hauskaa ja helppoa! Kaupunki on pieni ja kompakti, putiikit sijaitsevat sievänä helminauhana pitkin pääkatua nimeltä Laugavegur. Mikäli shoppailuun haluaa sisällyttää myös ostamisen, muuttuu kaikki astetta vaikeammaksi – paitsi tietysti, jos lompakko tursuilee Islannin kruunuja… Islanti kun ei ole erityisen kuuluisa edullisesta hintatasostaan.

Ostoskatu Laugavegur (kuva vas.) on täynnä vastakohtia. Vierekkäin viihtyvät mainiosti niin putiikit, joiden valikoimista löytyvät Chloét tai Ann Demeulemeesterit ja islantilaisten designereiden konseptiputiikit sekä lukuisat viihtyisät second hand shopit.

Pistäytymisen arvoinen on ainakin Spaksmannsspjarir – vuonna 1993 perustettu islantilaismerkki. Sen valikoimista löytyy luonnonmateriaaleista valmistettuja naisellisia asuja, jotka sopivat vähän aikuisemmallekin naiselle. Spaksmannsspjaririn osoite on Bankstraeti 11, mutta käytännössä se sijaitsee kuitenkin samalla, Laugavegur-ostoskadulla.

Muutaman askeleen päässä, osoitteessa Laugavegur 11, sijaitsee ELM. ELMin valikoimassa on upeita, erikoisia, pääosin mustia ja valkoisia asuja, joiden suunnittelusta vastaa kolmen islantilaissuunnittelijan ryhmä. Muutamasta asusta tuli aivan mieleen kotoinen Fifth Avenue Shoe Repair…

Kuva: Näyteikkunan läpi kuvaaminen ei ihan anna oikeutta ELMin asuille…

Ei niin paksulle lompakolle pikkuisen sopivampia olivat Laugavegurin second hand shopit. Useimmissa myytiin käytettyjen vaatteiden lisäksi myös tuntemattomampien islantilaisten suunnittelijoiden tuotantoa. Poikkesin tosi monessa, mutta positiivisesti mieleen jäi ainakin putiikki nimeltä Glamúr ja Rokk og rósir. Yhden putiikin (Muistaakseni juuri Rokk og rósir) alakerrassa oli miesten vintageen erikoistunut putiikki nimeltä Elvis. Tosi hienoja bootseja, nahkarotseja, ruutupaitoja ja muuta rompetta!

Laugavegurin sivukaduillekin kannattaa poiketa, vaikka kauppoja onkin siellä vähän harvemmassa. Hauska putiikki, Júniform, sijaitsee viereisellä Hverfisgatalla numerossa 39.

Edes 2nd hand ei ole Reykjavikissa mitenkään erityisen halpaa… Vai mitä sanoisitte noin 50 euroa maksavasta mustasta perusnahkahameesta, jossa vetoketju on hajalla? Ei varsinaisesti löytö Mintun mielestä. Todellisia löytöjä sen sijaan on mahdollista tehdä Kolaportid kirpputorilla. Kolaportid on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11.00 – 17.00 ja se löytyy Reykjavikin satama-alueelta, parin korttelin päästä ostoskadulta osoitteesta Tryggvagata 19.

Ihan perinteisiä upeita islantilaisneuletakin toki löytyi ja monenmoiset pikkuputiikit myivät omia designejaan. Tosin monet niistä olivat ehkä enemmän käsityötä kuin muotia, mutta kauniita vaatteita kuitenkin. Kaikki neuleet eivät olleet ihan niin perinteisiä tai käsityöläismäisellä tavalla “kokeilevia”. Esim. kuvan myssyt ovat tyylikäs sovellutus perinnekäsityöstä. Isot silmukat ja paksu lanka tuovat kivan ajankohtaisen ilmeen. Oranssi kukka on toivottavasti vain ikkunasomistus…

Esittelyssä Islannin reissun ainokainen ostos: ihana kisukuvioinen t-paita! En oikeastaan olisi tarvinnut uutta printti-t-paitaa, mutta suloinen painokuvio ja ajankohtainen sinapinkeltainen väri ratkaisivat ostopäätöksen.

Pikaiset terkut Islannista! Aikainen (4.30) herätys sujui ihan mukavasti. Konferenssipäiväkin meni ihan ookoo – vielä pitäisi sinnitellä reippaana illallinen ja sitten nukkumaan. Illallisella ajattelin edustaa mustassa AA-kynämekossa.

Tää juttu menee näin:

Ihan tajuttomassa kiireessä päätin pyörähtää kaupungilla tavoitteena oli saalistaa:
– musta poolopaita
– valkoinen kauluspaita
– pipo tahi muu suht lämmin päähine (Islannin matkaa varten!)
– hanskat/sormikkaat (Islannissa on kuulemma kylmä)

Koska ajan lisäksi myös kyseisiin tylsiin välttämättömyyshankintoihin varattu budjetti oli erittäin rajallinen päätin keskittää etsinnät Drottninggatanin Zara-H&M-Indiska –Bermudan kolmioon.

Zarassa oli aivan tajuton kahdensadan hengen jono kassalle, joten pyörsin kannoillani heti ovensuussa. Hennesiltä löytyi musta poolo, mutta väri oli sellainen jo valmiiksi pesussa haalistuneen oloinen ja materiaalikin tuntui inhan liukkaalta. Ei tullut kauppoja. Valkoinen kauluspaita pitäisi olla maailman yksinkertaisin ostettava. Tällä kertaa kuitenkin vastaan tuli vain polyesterisiä (tunsin, kuinka pistävä hienhaju pinttyy jo ennen kuin paita on edes päällä…) ja huonosti ommeltuja versioita aiheesta (kuinka vaikeaa on ommella kaulukset keskenään samanlaisiksi – oikeesti??). Ei tullut kauppoja.

Pipo ja hanskat oli onneksi helppo nakki. Tai niin kuvittelin. Podin jo lievää inspiraation puutetta, kun tajusin, että kaikki testaamani pipot ovat joko ihan liian harvoja – siis vain koristeeksi tarkoitettuja – tai tehty kutittavasta materiaalista, jonka käyttäminen on vain ihan mahdotonta. Aloin jo olla epätoivoinen…

Jostain käsittämättömästä syystä paukkasin sitten sisään DinSko:n ovesta, vaikka en normaalisti käy ko. kaupassa ikinä. No, tämä ei ilmeisestikään ollut normaalisti. Hiplailin ensin sähkönsinisiä paljettisandaaleja, mutta sitten löysin itseni kassalta korokepohjaisten nauhakenkien kanssa.

Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin kenkien kanssa. Toisaalta ne on aika hauskat korokepohjineen ja traktorinkuvio-pohjineen, mutta toisaalta vähän too much… Eihän ne nyt niin kalliit olleet, 380 kruunua (alle 40 euroa), vaikka ovat melkein kokonaan nahkaa. Ehkä ne olisivat ihan kivat leveälahkeisten “ukkohousujen” kanssa ja miksei pillifarkkujenkin niinkuin kuvassa. Karkki tosin alkoi tehdä oksennusääniä heti kengät nähdessään…

Hmmm. Pidänkö vai palautanko?

Miksi on niin älyttömän vaikea löytää kivan näköistä laukkua kannettavalle tietokoneelle? Joko laukut ovat niitä mustia perusinsinööri-laukkuja, jotka ovat yhtä tyylikkäitä kuin nauhakenkiin tungetut tennissukat tai sitten valmistaja on yrittänyt tehdä kivoja malleja naiselliseen makuun – lopputuloksena käsilaukkumainen viritys, jonka tyylistä isoäitini pitäisi varmasti, vaikka viimeinenkin käyttöergonomia on hävinnyt…

Ankaran etsinnän jälkeen löysin suhteellisen kivan laukun. Ilo oli itseasiassa moninkertainen, kun tajusin, että laukun valmistaja, Golla, on suomalainen firma! Kuvassa uusi laptop-laukkuni pimenevässä illassa kuvattuna – oikeat värit ovat siis armeijan vihreä pohja, tummanharmaat perhoset ja neonvihreät yksityiskohdat.
Olen ihan tyytyväinen hankintaani, vaikka pikkuisen nailonkankaasta ja perhoskuviosta tulee yläaste-viboja (vai sanotaanko nykyään taas yläkoulu??). No, harkintalistalla oli Timbuk2n ja NorthFacen laukut, jotka olisivat saattaneet olla ergonomisesti vähän parempia, mutta tyyliltään vähän liian teekkari Mintun makuun.
Ihana neonvihreä sisus taskuissa oli lopulta se ratkaiseva tekijä ostohetkellä. Yksityiskohdat ovat tärkeitä.

Sitä vain ihmettelen, että miksi ei esim. Marimekko valmista modernia, käyttökelpoista ja hyvännäköistä laptop-laukkua? Heillä kun on jo valmiiksi olemassa melkein sopiva messenger-malli ja mm. aikoinaan valikoimissa (ja Mintulla käytössä) ollut Arkkitehti sopisi tarkoitukseen varmasti sellaisenaan, vain vähän pehmuksia lisäten.

Tai ehkä Marimekolla onkin jo tarkoitukseen sopiva malli, mutta sitä ei ole saatavilla täällä periferiassa?