Olen erittäin hyvin tietoinen, että kirkkaat väri-blockit ja neon-väriset asusteet ovat olleet kuumintahottia jo ainakin viime kevätsesongilta lähtien. Tähän asti olen sivuuttanut koko villityksen tuumien, että ihan kiva ja kaunista katsella, mutta ei todellakaan mitään minulle. Ne harvat vähän värikkäämmät vaatteet, joita olen garderobiini hankkinut, on jäänyt erittäin marginaaliselle käytölle.

En nyt sitten tiedä onko tämä pari päivää jatkunut täydellisen oloinen kevätkeli (kyllä, luitte oikein! Täällä on ollut lähemmäs kymmenen astetta lämmintä ja mieletön auringonpaiste nyt pari viime päivää…) pehmittänyt pääni, mutta bongattuani New Yorkin muotiviikon katumuotikuvista ihanan viheriäiset housut yhdistettynä sitruunankeltaiseen paitaan, en ole saanut värejä pois verkkokalvoiltani.

 Jutun juju on selkeästi överivärikkyyden ja neutraalien värien yhdistelmässä. Beige skarppi jakku ja taivaalliset nudet maryjanet raamittavat ärtsyt värit yllättävänkin rauhalliseksi kokonaisuudeksi. En usko, että ryntään kauppaan hankkimaan juuri kuvan kaltaisia värejä – niin herkulliset kuin nuo prässivekilliset myrkynvihreät housut ovatkin. Sen sijaan aion häpeilemättä kopioida idean ja kaivella kaappini perukoilta sinne piilotetut räiskyvärit ja himmata kokonaisuuden hillityillä hiekan sävyillä.

Tsekkailin tuossa eilisen Elle Gaalan juttuja. Eniten olin kiinnostunut siitä, että Acne sai “vuoden suunnittelija” palkinnon – jo toistamiseen! Varmasti ihan aiheesta. Oikeastaan tuntuukin, että Acne on vasta nyt muutaman viime sesongin aikana muuttunut hypetetystä farkkubrandistä ihan oikeaksi muotimerkiksi.

Eksyin siitä sitten sivulle, jossa esiteltiin juhlakansan asuja punaisella matolla. Aikani kuvia selailtuani tunsin pienen dejavu-fiiliksen ja aloin miettiä: Pitääkö paikkansa, että ysäriltä vähän liiankin tuttu, jokaikisten juhlien vakioasu pitsikotelomekko, on tehnyt paluun kaikessa hiljaisuudessa? Siis tuo LBD:n kanssa kilpaileva vapaavalintaisen värinen kapea viritys, jossa miehusta ja helma on vuorattu pitsin värisellä vuorikankaalla, mahdolliset hihat ovat vuorittamattomat ja pitsihelma aavistuksen vuoria pidempi niin, että pitsin muodostama piparkakkureuna erottuu selkeästi??

Myönnän. Varastoistani löytyy ainakin yksi tulkinta samasta aiheesta – ehkä kaksikin. Mutta en tosiaankaan ajatellut, että nyt jo olisi aika kaivaa ne takaisin käyttöön. Enkä kyllä ole ihan varma, että haluanko edes…

Musta versio aiheesta vuoritettu pitsimekko on ehkä eniten klassikko. Silti tuntuu, että vyötärölle poimuuntuva pitsi ja hihojen alta kelmottava iho – ketähän ne oikeastaan imartelee?

Vasemmalla on Ellen järjestämän “suunnittele gaala-asu” -kilpailun voittaja. Ja kieltämättä – laajahelmainen tulkinta aiheesta pitsimekko on kyllä oikein kaunis ja ajankohtaisen oloinen. Sen sijaan ihan liian kiiltävällä kankaalla vuoritettu ihan liian tiukka punainen pitsimekko… I say no more.

Asian tosiaan siis täytyy olla niin, että olen missannut koko ysäri-pitsimekon paluun. Jopa ex-A-Teens tähti Marie Serneholt (oik) on valinnut gaalamekoksi vadelmanpunaisen version aiheesta. Sikäli kuin olen asian oikein ymmärtänyt, muoti on neiti Marien suuri intohimo ja vaikkei hän nyt varsinaisesti olisikaan mikään muodin edelläkävijä, pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että hänellä olisi sattumalta joku random-pitsimekko päällä Elle Gaalassa.

Camilla Thulinin kaveri on onnistunut kiskomaan päällensä ehkä ehkä epäedullisimman version aiheesta “pitsimekko”.  Pari kokoa liian pienen mekon pitsikuviot menevät masun päältä aivan viiruiksi eikä vaatimaton drapeerauskaan onnistu sitä peittämään. Sitäpaitsi eikös tämä ole sama mekko kuin tuo ensimmäisen kuvan musta?? Meikki on varmasti ollut livenä kivan näköinen ja matsannut hyvin kokonaisuuteen. Salamavalokuvassa efekti ei valitettavasti ole ihan sama…

Elle Galan kuvia voi käydä tsekkailemassa esmes Rodeon kuvagalleriassa. Aika kirjavalta vaikuttaa juhlakansan pukeutuminen jo tuollaisen pienen otoksen perusteella. Joku on saapunut paikalle yyberrennosti farkuissa ja tennareissa (“this is me making statement”…) kun taas jotkut ovat yliyrittäneet gaalaglamouria ihan kiusallisuuteen asti.

Ihastusasujakin löytyy tietty vaikka miten paljon!

Ehkä ihanin kolmikko on Natalia Altewai, Cia Jansson ja Randa Saome. Kaikki pukeutuneet luonnollisesti Altewai.Saome -luomuksiin. Tykkään ihan ekstra-paljon siitä, miten Randa Saome yhdistää vitivalkoiset teräväkärkiset avokkaat sähkönsiniseen housupukuunsa. Me likes big time!

Ikuinen kimallusharakkakin kaipaa välillä lepoa paljeteista ja glitteristä näköjään. Ei kyllä olisi uskonut, mutta kun laiskanpulskeasti pöyhin nettikauppojen mekkotarjontaa, en oikein saanut enää minkäänlaista ispiraatiota kiiltävistä helmin, paljetein, lurexefektein tai ihan vaan kristallein koristeltuihin juhlavetimiin.

Kokemuksesta tiedän, että kimalluskyllästys on erittäin nopeasti ohimenevää sorttia, mutta juuri nyt houkuttelevin asu uuden vuoden vastaanottoa juhlistamaan on mattapintainen, mielenkiintoisesti leikattu, eteerisen epämääräinen väriltään ja helppo pitää päällä.

Yllättäen (tai siis “yllättäen”) Acnelta löytyi just eikä melkein juuri sellainen mekko! Acne Mallory on tarpeeksi graafinen ollakseen kiinnostava. Rrakastan tuota myrskypilvensinistä sävyä – pisteitä tulee myös on sitä tullut syötyä pikkasen belgialaista suklaata -armollisesta mallista.

Mintun uuden vuoden suunnitelmat ovat vielä sen verran levällään, että enpä taida kuitenkaan ihan vielä hilpaista mekko-ostoksille. Ehtiihän sitä huomennakin, jos iskee viimehetken inspiraatio. Voi kuitenkin olla, että päädymme Vesan kanssa lojumaan sohvalla vuosikertasampanjan kanssa ja ihastelemaan ikkunasta naapurien ampumia raketteja… Ei hullumpi suunnitelma sekään.

Suomen itsenäisyyspäivän Linnan Juhlat ja 10. joulukuuta järjestettävät Nobel palkintojen jakojuhlallisuudet osuvat aina muutaman päivän päähän toisistaan. Lähes joka vuosi tuntuu siltä, että Suomessa harrastetaan aika maanläheisiä juhla-asuja, kun taas Ruotsissa uskalletaan enemmän, jolloin lopputulos on persoonallisempi ja yksinkertaisesti parempi.

Tässä nyt muutaman päivän asiaa makusteltuani olen sitä mieltä, että tänä vuonna “juhlapukumaaottelun” voitto meni kirkkaasti Suomelle. Eikä syy ole pelkästään se, että ihana Prinsessa Madeleine päätti jättää Nobel-kemut väliin. Uskalluksen puutteesta ei täkäläisiä juhlijoita voi tänäkään vuonna syyttää, mutta ihan kaikki ei kuitenkaan tuntunut menevän nappiin…

Kruunuprinsessa Victoria on toki kuninkaallisen näyttävä yönsinisessä paljettivetimessään. Ihan mainiota, että hän on päättänyt esitellä pyöreää masuaan kimallellen kiireestä kantapäähän. Kuningatar Silvian mekko on kai periaatteessa ihan ok. Siluetti on kaunis, värikin passaa ihan hyvin, mutta kankea brokadi tekee kokonaisuudesta raskaan ja jotenkin tunkkaisen.

Kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth vastasi yhdestä illan harvoista pukeutumisonnistumisista. Ihastuttava yhdistelmä naisellisia linjoja ja maskuliinista särmää! Lisäksi puku sopii täydellisesti Nobel-juhlien kaltaiseen arvokkaaseen tilaisuuteen.

EU-ministeri Birgitta Ohlsson on selkeästi funtsinut asuaan ja kyllähän pliseeraus on muodikasta. Mutta trendikkyys ei paljoa pelasta, kun helma on kallellaan miten sattuu ja yläosaa verhoaa hämmentävä bolerontapainen. Ja sanokaan nyt, että kuva on otettu ennenkuin ministeri on ehtinyt vaihtaa matkalaukkunsa iltalaukkuun!

Ministeri (näringsminister – mitähän tuo olisi suomeksi?) Annie Lööf päätti sitten näkyä kunnolla ja iski yllensä kunnon shokkivärejä. Puvun on suunnitellut jonkinlaisen tyyligurun mainetta nauttiva Camilla Thulin. Ei voi kuin ihmetellä. Puku on varmasti silkkiä, mutta kuvassa kokonaisuus näyttää yksinkertaisesti halvalta.

Pääministerinvaimo Anna Maria Corazza Bildt näyttää siltä kuin olisi menossa flamenco-henkisiin teemajuhliin… Uskalluksen puutteesta ei voi valittaa, mutta kyllähän tämä hörselökampauksella kuorrutettu outfit tuntuu olevan ihan totaalisesti väärässä paikassa.

Kyllä Suomessa vaan osataan!

Eilen otettiin käyttöön Finnairin uudet asut. Joko olette nähneet kuvia?

Spontaani fiilikseni on, että kylläpäs on suunnittelija inspiroitunut Star Trekistä. Uteliaisuuttani kävin katsomassa lisää kuvia Finnairin kuvagalleriassa ja olin tikahtua nauruun – ilmeisesti arvoisa kotimainen lentoyhtiömme on todella uusien asujen myötä lanseeraamassa myös Star Trekistä tutun Teleportin kaukosiirtoja varten. Ainakin pressikuvasta saa sen käsityksen. 😀

Finnairin uudet asut on suunnitellut kiitelty, Ril’s vaatemerkistään ehkä parhaiten tunnettu vaatemuotoilija Ritva-Liisa Pohjalainen. Virkapukujen materiaalina on käytetty fantastista nanoteknologiaan perustuvaa villasekoitetta, joka on mukava käytössä ja hylkii likaa. Oikein ihanaa kaikki tämä, mutta jostain syystä asut eivät vaan oikein iske.

Yleensä kyllä tykkään sporttisista elementeistä pukeutumisessa – siis ihan urheilun ulkopuolellakin. Sporttisuus on parhaimmillaan jotenkin sukupuolineutraalisti maskuliinista ja se antaa yleisilmeelle kivasti särmää silloin, kun sitä ei voida tai haluta hakea rokkistailauksella. Mutta jos nyt ihan suoraan sanon, niin mielestäni nämä Finnairin vetimet sopisivat yhtä hyvin – tai melkein jopa paremmin – Suomen Olympiamaajoukkueen edustusasuiksi.

Tai ehkä olen vain konservatiivi? Lentomatkustamisen glamouri on karissut jo aikapäiviä sitten. Ehkä on hyväkin vaan, että virkapuvut viestittävät, että tässä ollaan nyt ihan vaan matkalla – eikä sen paremmin juhlimassa kuin leikkimässäkään…

Syytän syksyn aikana tölläämääni Pan Am -televisiosarjaa siitä, että nämä Finnairin kultanappiset retro-puvut viehättävät paljon enemmän silmää…

Kuvista kiitos Finnairille!