Kuvia ja inspiraatiota eiliseltä näytöspäivältä!
Odotetusti Altewai.Saome oli mielestäni ihan mahtava – vaikka samanlaisia kylmiä väreitä nostattavia tunnekuohuja en tällä kertaa kokenutkaan. Muutenkaan mitään ihan hillittömän säväyttävää ei tullut eteen, mutta toisaalta – normaaleja vaatteitahan me näillä leveysasteilla enempi tarvitaan (ja ostetaan) kuin huikaisevia käyttökelvottomia taideteoksia. Mintun silmää ja sielua miellytti Altewai.Saomen lisäksi eniten V Ave Shoe Repairin ja Styleinin näytökset.
V Ave Shoe Repair stilisoi nimensä kirjoitusasun (aikaisemmin: Fifth Avenue Shoe Repair) viime syksynä virtaviivaisemmaksi ja piirun verran selkeämmäksi. Samat uudistuksen tuulet näyttävät puhaltavan itse mallistossa. tuttu tyyli on tallella, mutta nyt helpommin lähestyttävässä, suomeksi sanottuna kaupallisemmassa paketissa.
Sinänsä kaupallisuus ei kuitenkaan ole mikään kirosana, kun se toteutetaan näin tyylikkäästi. Oikeastaanhan se tarkoittaa vain hiukan helpommin käytetettäviä vaatteita ja ihan oikeaan elämään sopivia asuja. Kauniisti drapeerattujen asujen takana on taidokkaat leikkaukset ja nahkavyötökset tuovat asiaan kuuluvaa särmää. Sitäpaitsi rrrakastan syvästi tuota asua karvahässäkkä olkapäillä!!
Jos V Ave Shoe Repair on muuttunut piirun kaupallisemmaksi, on Stylein puolestaan ottanut aimo harppauksen eteenpäin aikuisempaan ja räätälöidympään suuntaan. Aikaisemmin lähinnä (teko)nahkaleggareistaan ja taiteellisilla printeillä varustetuista t-paitatunikoistaan tunnetusta brändistä on kuoriutumassa ihan oikeasti varteenotettava muotitalo. Ennen näytöstä en oikeastaan odottanut juuri mitään ja olin todella ilahtunut, kun bongasin näytöksestä monta kaunista ja hyvin työstettyä asukokonaisuutta.
Tykkään erityisesti Styleinin silkkisistä pyjamaliehuhousuista, kauniista leikkauksista (tuo villakangastakki! tuo kultatoppi! tuo jakku!!) ja aikuismaisen eleganteista mittasuhteista. Eikä ollenkaan hassumpaa ole sekään, että välillä joku uskaltautuu vilauttamaan vähän väriäkin.
Tänään illalla onkin sitten vuorossa yksi ikirakkauksistani ja eniten odottamistani näytöksistä, elikkä Dagmar! Lisäksi jänskä nähdä uuden tulokkaan Johanna Philin näytös ja Busnel kaikessa konservatiivisuudessaan on onnistunut olemaan viime vuosina yllättävänkin kiinnostava. Mutta niistä lisää myöhemmin! 🙂
Kuvat: Kristian Löveborg