Tag: Muotibisnes

Taideteollisessa korkeakoulussa muotisuunnittelua opiskeleva Anna sai unelmiensa harjoittelupaikan viime kesänä, kun Tiger of Sweden vastasi myöntävästi hakemukseen. Harjoittelujakson päättyessä Annalle tarjottiin töitä suunnitteluassistenttina ja Taikiin työn alla oleva gradu sai jäädä odottamaan. Toimenkuvaan kuuluu tehtäviä sekä Tigerin farkkulinjan että naisten malliston kanssa.

Minttu haastateli Annaa herkullisen quinoa-salaatin nauttimisen lomassa.

Mikä on ollut kaikkein hauskinta/kurjinta työssäsi?

Hauskinta on työskennellä hienojen tuotteiden kanssa, ja parhaassa tapauksessa myös luoda niitä! Myöskin kokeneiden ja lahjakkaiden suunnittelijoiden kanssa työskentely on innnostavaa, opettavaa ja kiinnostavaa. Tigerin pääsuunnittelijat ovat kuitenkin Ruotsin huippuja! Myöskin trendien kanssa työskentely on hauskaa. Kurjinta, hmm, ei oikeastaan mikään muu kuin se että assistentit eivät pääse mukaan inspiraatiomatkoille!

Ennen Tigerille tuloaan Anna on ehtinyt tehdä jo monia eri asioita. Yhtenä tärkeimmistä saavutuksistaan hän pitää Taikissa suorittamaansa kandin tutkintoa. Tutkinto on tärkeä varsinkin työn saannin kannalta. Opiskelujen alkuaikoina Anna teki kaikkea alaan liittyvää. Hän oli mm. aina kun mahdollista pukijana näytöksissä, avustajana kuvauksissa ja teki oikeastaan ihan mitä vaan, mistä oppi jotain alasta. Myös kaikki omat näytökset ja näyttelyprojektit kuuluvat asiaan opiskeluaikana. Anna on myös ollut harjoittelijana Pariisilaisessa suunnittelutoimistossa puoli vuotta ja hän on ehtinyt opiskella Kauppakorkeassakin sivuainetta. Suomessa hän teki ennen Tukholmaan muuttoa töitä freelancer-suunnittelijana ja pyöritti pientä omaa mallistoa suunnittelija ystävänsä kanssa (Zukale&Huoviala). Uraan mahtuu toki myös perinteisiä kahvila- ja kauppa-apulaisen töitä.

Mitä neuvoja antaisit muotisuunnittelijan urasta haaveilevalle?

Ala on vaikea ja kilpailu kovaa, mutta työ parhaassa tapauksessa palkitsevaa ja siinä saa toteuttaa itseään! Työ on kuitenkin nopeatempoista, ja rankkaa, ja hirveästi pitää tehdä töitä, että pääsee eteenpäin. Mutta en minä nyt halunnut pelotella! Pitää hankkia koulutus ja työkokemusta, aluksi vaikka harjoitteluista. Esimerkiksi Taik ja Lahden muotoiluinstituutti ovat hyviä Suomessa, mutta toki muistakin kouluista on tullut menestyviä suunnittelijoita. Ja kaikista tärkeintä: pitää kehittää omaa luovuuttaan ja silmäänsä. Kannattaa myös hankkia taidekoulutusta, jotta osaa esitellä ideansa. Kiinnostus muotiin on tietenkin tärkeää, mutta sen lisäksi pitää tutustua kulttuuriin, designiin ja taiteeseen laaja-alaisesti, jotta pystyy olemaan pari askelta edellä trendeissä. Ja nykyään varsinainen työ tehdään tietokoneella, joten kannattaa tutustua niihin hyvissä ajoin! Ja pitäisi olla valmis myös muuttamaan ulkomaille 😉
Tukholmaan muuttoa suunnittelevalle Anna vinkkaa, että Ruotsin pääkaupungissa on enemmän suurkaukungin tuntua kuin Helsingissä, mutta erot eivät kuitenkaan ole niin hirvittävän suuria. Asunnon hankkiminen on kuitenkin työlästä. Tukholma on mukava kaupunki, ja muotialalla mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin Helsingissä! Vielä lopuksi Anna muistuttaa, että ruotsin kieltä kannattaa harjoitella etukäteen.

Jos nyt joku ei ole vielä saanut tietoonsa, niin eilen julkistettiin H&M:n tämän vuoden designer-yhteistyöpartneri. Lehdistötiedotteen mukaan H&M riiasi pitkään Comme des Garcons’in taiteellista johtajaa ja pääsuunnittelijaa Rei Kawakuboa ennenkuin yhteistyö vihdoin tänä vuonna varmistui.

Rei Kawakubo tunnetaan muotimaailman intellektuellien lemmikkinä ja taiteilijoiden sekä arkkitehtien lempparisuunnittelijana, jota myös vaikeasti viihdytettävät muotitoimittajat rakastavat. Mm. japanilaisten suunnittelijoiden asemasta ja vaikutuksesta luennoinut Yuniya Kawamura puuskahti kesken esityksen: Everybody just loves Kawakubo!
Rei Kawakubon työskentelyä läheltä seurannut Kawamura kertoi myös hauskoja ykstyiskohtia Comme des Garcons’in mallistojen syntymisestä. Kawakubo ei piirrä tai muutenkaan konkretisoi yhtään viivaa itse, vaan antaa lahjakkaiden assistenttien laumalle inspiraation lähteen, joka voi olla esimerkiksi vaikka vain yksi sana, väri tai ääni. Assitentit työstävät tämän jälkeen kasan luonnoksia, joista Kawakubo valitsee parhaiten visiotaan vastaavat, esittää niihin tehtävät muutokset jne. Näin työ etenee valmiiseen mallistoon asti. H&M:n ja taiteellisen Rei Kawakubon yhteistyö on erinomainen vastaveto viime syksyn sexylle ja kaupalliselle Cavalli-yhteityölle. Tyyliltään nämä suunnittelijat edustavat ihan totaalisesti erilaista muotiyleisöä. Tällä tietysti saavutetaan se, että jännitys ja kiinnostus H&M:n yhteistyöprojekteja kohtaan pysyy huipussaan. (Mikä onni muuten, että ovat lopettaneet pateettiset celebrity-yhteistöt tyyliin Madonna ja Kylie Minoque…).
Ihan pelkästään hypen ja kiinnostuksen vuoksi valinnat eivät ole näin erilaisiin suunnittelijoihin osunut. H&M aloitti strategisen satsauksen vaikeille Pohjois-Amerikan markkinoille jo Viktor&Rolf -yhteistyön aikaan. Tuolloin malliston maailman ensi-ilta oli jenkeissä kunnon Hollywood-celebrity kaartin voimin, jos nyt vielä semmoisia joku muistelee. Glamour-muodin kuningas, Cavalli, taas on nimenomaan jenkkimarkkinoilla kuuma nimi, joten hänen valintansa suunnittelupartneriksi oli selkeästi jatkumoa Ameriikan valloitukselle. Tällä hetkellä H&M:n strateginen painopiste on Japanin markkinoilla ja mallisto lanseerataan Tokion toisen putiikin avajaisten yhteydessä. Japanilaisen suunnittelijan valinta yhteistyökumppaniksi juuri tänä vuonna on tuskin sattumaa…Sitäpaljon mielenkiintoinen tämä(kin) yhteistyö on, että pitänee varmasti käyttää tämä jäljellä oleva puolivuotiskausi perusteelliseen valmistautumiseen. Tietääkö joku hyviä amerikkalaisen jalkapallon seuroja Tukholman alueella?

Kaikki jutun kuvat ovat Comme des Garcons’in syksyn 2008 mallistosta ja tulevat style.comista (kuinkas muutenkaan…)

Muodinluojat itkevät säännöllisesti mediassa, kun halpisvalmistajat kopioivat heidän suurella luomistuskalla aikaan saamat designit samaa tahtia, kun he raukat niitä ehtivät esitellä. Ihan täysin tuntematonta ei taida kopioinnin jalo taito kuitenkaan olla myöskään arvon suunnittelijoille.

Tässä on kuva mr. Marc Jacobsin tuoreeseen mallistoon kuuluvasta huivista:

Ja tässä taas ruotsalaisen tuppukylän oman pisnesmiehen 50-luvulla disainaama matkamuistohuivi, jota myytiin merkittäviä määriä mm. kylän raitilla sijaitsevalta huoltoasemalta:Kaikenlainen yhdennäköisyys on tietenkin aivan sattumaa. Siitä huolimatta asia on saanut pikkumaiset ruotsalaiset takajaloilleen…

Kuvista kiitos: Östersunds Post

Olisiko sinusta hauskaa/kiinnostavaa/mukavaa, jos ruotsalaisia merkkejä kuten Monkia ja Cheap Mondayta, joita on hankala saada Suomesta, voisi ostaa netistä?

Mintulle on tarjoutunut mahdollisuus perustaa pieni verkkoputiikki, jossa olisi myytävänä valikoituja asuja ko. merkkien ja muutamien muidenkin (mm. American Apparel, TopShop, WESC) mallistoista. Tilaisuus tuntuu houkuttelevalta, mutta en oikein tiedä uskallanko ryhtyä puuhaan… Tarkoitus olisi, että tarjolla olisi sellaisia vaatteita, joita itsekin haluaisin käyttää.

Ainakin Monki olisi ihan pakko saada mukaan, koska niiden mallistot on ihan mahtavia – sekä rentoja että skarppeja yhtäaikaa. Yleensä kaikissa Monkin vaatteissa on jokin kiva juju, leikkaus, painatus tai muu yksityiskohta joka tekee muuten yksinkertaisesta mallista persoonallisen. Hyviä esimerkkejä on sekä Peetun että Mintun aleshoppailupostauksissa. Cheap Mondayn rento farkkutyyli toimii myös, vaikka neon-printti hupparit tuskin päätyvät Go 4 it vol. 2 Shoppiin.

Ajattelin, että myös American Apparellia olisi kiva ottaa myyntiin, koska pidän itse tosi paljon oikeastaan kaikista heidän vaatteistaan. Voisin helposti tilata koko malliston itselleni. (Hihi). No nämä voisin kyllä jättää suosiolla väliin…Tavoitteena olisi, että voisin tarjota myös mahdollisuuden hankkia ekologista designia, kuten Camilla Norrbackia ja Lovisa Burfitin silkki-t-paitoja edellä mainittujen merkkien lisäksi, mutta niitä tulisi varmasti valikoimiin vasta vähän myöhemmin.

Pari ruotsalaista muotibloggaria on avannut putiikin bloginsa yhteyteen (tsekkaa esim. Amanda ja Sigrid). Heillä tosin molemmilla on myynnissä pääasiassa 2nd hand –vaatteita, mutta ajatus on vähän saman tyylinen. Amandalla on ilmeisesti ainakin suunnitelmissa lisätä putiikkinsa valikoimiin kauneudenhoitotuoteita ja peruukkeja!

Ennenkuin ryhdyn verkkoputiikin pitäjäksi olisi mahtava kuulla vähän kommentteja, olisitko sinä kiinnostunut verkkoputiikista, jonka valikoimissa olisi mm. Monki, Cheap Monday, TopShop ja American Apparel?

Lindexin uuden omistajan Stockmannin toiminta on aiheuttanut kohtuullista hämmästystä täkäläisessä mediassa. Stockan johto potki pois kaikki naiset Lindexin hallituksesta, mukaan luettuna Emma Wiklundin, joka on usean vuoden ajan toiminut Lindexin brandin kasvoina. Ruotsissa on keskusteltu aika paljon pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolijakaumasta ja tähän asti Lindex on ollut yksi tasa-arvoisimpia, kun kolme sen seitsemästä hallituspaikasta on kuulunut naisille. Sinänsä en ole naiskiintiöiden kannattaja, mutta jotenkin tuntuu kummalliselta, että organisaatiossa, jossa asiakaskunta koostuu lähes sataprosenttisesti naisista, ei heru ainoatakaan hallituspaikkaa kohderyhmän edustajalle.

Kysymyshän ei tässä tapauksessa oikeastaan ole siitä, kuka tekee työnsä parhaiten. Lindexin kaltainen yritys toimii ihan tolkuttoman kilpailluilla markkinoilla, jossa kilpailijoiden väliset erot ovat lähinnä ostajan mielikuvissa. Tällaisessa markkinatilanteessa pitäisi olla hiukan enemmän herkkyyttä sille, miten negatiivinen uutisointi vaikuttaa itse brandiin. Täällä kuluttajien mielikuviin muutos on uutisoitu tyyliin “paksut suomalaisäijät myyvät pikkuhousuja naisille”. Asiaa ei mitenkään kevennä Stockmannin toimitusjohtajan Hannu Penttilän arrogantit kommentit siitä, että he kyllä tietävät, mitä naiset haluavat.

Lue lisää:

Old stuff