Kurkistus backstagelle:

Upeaa ja inspiroivaa vai tekotaiteellista ja muka-innovatiivista?

Eihän Roberto Cavalli at H&M -mallisto voi olla aiheena vielä kaluttu puhki. 🙂 Eihän koko mallisto ole vielä edes kaupoissa! Onneksi päästään pian asiaan, eli oikeasti shoppailemaan Cavalleja. Osa mallistosta on potentiaalisia klassikkoja ja garderobin tukipilareita, osa ihan nastoja juhlasesongin piristyksiä ja osa… no niin, loput ovat sitten ihan järkkyjä!

Hankintalistalla:

Hankintalistan ykkösenä on valkoinen hihaton rimpsupaita. Paljaiden olkapäiden ansiosta rintamuksen runsaat rimpsut näyttävät cooleilta eivätkä tätimäisiltä. Sopii erinomaisesti juuri sen tyyppisiin joulunalusjuhliin, joita löytyy Mintun kalenterista – eli juhliin, jotka eivät ole kovin “isoja” tai vaadi erityisen juhlavaa pukeutumista, mutta jotain muuta kuin tavalliset arkivetimet on kuitenkin kiva laittaa päälle. Pidän myös mustan rusetin tuomasta häivähdyksestä maskuliinisuutta. Käytössä aion yhdistää paidan mustiin pillifarkkuihin ja huippukorkeisiin sandaaleihin…

…jotka ovatkin hankintalistan ehdottomana kakkosena. Voipi olla, että yritän katsastaa tätä samaista sandaalimallia kuitenkin diskreettinä mustana. Vaikka olenkin julistautunut Roberto Cavalli -faniksi, leopardikuosin omaksuminen tuottaa silti hankaluuksia. 🙂

Minkäänlaisia omaksumisvaikeuksia eivät sen sijaan aiheuta nämä kullan väriset sandaletit! Mieluiten hankkisin sekä mustat/leopardikuvioiset sandaalit että nämä ihanat kultaiset. Kenkien hinta on kuitenkin sen verran suolainen – noin 100 euroa – että molempien hankkiminen ei taida oikein tulla kyseeseen. Ja ihan niin tajuttoman monia juhliakaan ei juuri nyt ole tiedossa, että senkään takia tarvitsisi useampaa paria hankkia…

Kysymysmerkit:

Musta trenssi vaikuttaa erittäin tyylikkäältä ja klassiselta. Leikkaus on hillitty (vrt. Viktor&Rolfin prinsessamalli) ja materiaali vaikuttaa hyvältä himmeästi kiiltävältä sekoitekankaalta. Joissakin lähikuvissa näkyy, että keepin reunassa on helmiä tms. koristelua, joka tuo kokonaisuuteen vähän jujua. Toisaalta trenssi vaikuttaa siis ihan täydelliseltä ostokselta etenkin, kun tuollaiselle on ollut paljon tarvetta. Mutta toisaalta sitten taas hinta tuntuu kohtuuttoman korkealta, kun kysymyksessä kuitenkin on H&M:n takki. Perushyvän trenssin saa kyllä halvemmallakin… Ja jos statusta on vailla, sitä tuskin H&M -tuotteesta lohkeaa, vaikka siihen kuinka olisi präntätty Cavallin nimi.

Trenssin kanssa kuvassa esittelyssä räväkät sukkikset, jotka sopivat erinomaisesti tuomaan sähköä peruspikkumustaan. Minttu tosin jättänee ne hyllyyn, sillä kun on kerran yhdet kissa-kuosiset sukkikset kuluttanut puhki, on syytä olla hankkimatta uusia.

Valkoinen jakkupuku himottaisi myös kovasti. Olin itseasiassa ajatellut hankkia valkoisen jakkupuvun ensi kesän perhejuhlia varten jo ennenkuin Cavallin mallisto oli edes tiedossa. Tämä voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto… Mutta sitten kuitenkin tuntuu tosi älyttömältä hankkia marraskuussa jotakin, jota aikoo käyttää seuraavana kesänä. Johan sitä ehtii kyllästyä koko pukuun noin ziljoona kertaa ja keksiä vaikka kuinka monta asua, joihin haluaisi pukeutua paljon mielummin.

Erittäin mekkopainotteisesta mallistosta Mintun listoille pääsee ainokaisena tämä musta-valkoinen leopardikuosinen (lumileopardi???) silkkimekko. Totuuden nimessä pitää sanoa, että jos vain olisi yksikin tilaisuus, johon voisin vetää päälleni sen ihanan helmin ja paljetein päällystetyn pikkumekon, niin ihan varmasti sen myös hankkisin. Tämä tietysti ilmoitettakoon vinkkinä kaikille juhlien järjestäjille! 🙂

Leopardikuosi on hiukan ongelmallinen meille teini-iän (köh..) ylittäneille wanna-be fashionistoille. Yleensä Minttu on kyllä hyvin suvereeni asujen ja muoti-ilmiöiden suhteen ja monikaan asia ei päädy no-no -listalle. Leopardikuosi on yksi harvoista poikkeuksista. Nuorten päällä se toimii erinomaisesti ja oikein yhdisteltynä lopputulos on tosi cool. Aikuisen naisen päällä sama kuosi näyttää parhaimmillaan siltä, että edellinen leoparditrendi on jäänyt pahasti päälle ja pahimmillaan vaikutelma on tosi halpa. Ikätoverit muistanevat vielä niitä rouvia, jotka pääsivät ensimmäiselle lomamatkalleen Neuvostoliitosta… I say no more!

Mustavalkoisena leopardikuosi toimii yllättävän hyvin, joten kuvien perusteella tulee hyvä kutina, että myös mekko voisi toimia erinomaisesti.

OMG!!1!

Leopardirinnuksinen kauluspaita on hyvä esimerkki siitä, että H&M ei todellakaan ole pitänyt kotimarkkinoitaan, Pohjoismaita, tämän malliston strategisena kohderyhmänä. Itseasiassa koko yhteistyöstä saa sen vaikutelman, että sen markkinoinnilliset tavoitteet on ensinnäkin vallata houkuttelevia ja mahottomasti kilpailtuja Etelä-Euroopan markkinoita Zaralta ja toisaalta vahvistaa H&M:n asemaa Pohjois-Amerikassa, jonne he tekivät näyttävän iskun jo Viktor&Rolf -malliston kanssa. Cavalli on kuitenkin tutumpi amerikkalaisille celebrityjen hovipukijana kuin siellä suhteellisen tuntematon avantgardistinen Viktor&Rolf.

Paidasta ei sen enempää. Shortsit vaikuttavat sen sijaan ihan kivoilta ja saattaisivat olla hyväkin hankinta. Kevätnaytöksissäkin on ollut vielä paljon shortseja.

OMG!!1! -osaston pohjanoteerauksen saavat leopardikuosiset farkut. Siis SERIOUSLY???

Samasta kuvasta voi todeta, että värillä on väliä. Valkoisena paita on hankintalistan ykkösenä ja mustana taas… mitähän tästä nyt sanoisi. Pimp my party?

Malliston korut ja muut asusteet vaikuttavat aika kalliilta ja niistä on vaikea antaa arviota kuvien perusteella senkään vertaa kuin vaatteista. Torstaina kannattaa kuitenkin kaupassa tsekkailla tuotteita, joita nettisivuilla ei ole esitetty. Uskoisin, että monesta asusta löytyy todellisuudessa hillitty ja monikäyttöinen musta versio, vaikka siitä ei ole kuvaa. Samoin joitakin kokonaan uusia tuotteita on vilahdellut mainoskuvissa (mm. kultainen kirjekuorilaukku ja mallinukkien kultaiset t-remmisandaalit) ja nekin toivottavasti ilmestyvät kauppoihin.

Seuraava Roberto Cavalli at H&M -aiheinen postaus tulee torstaina, jolloin esittelyssä lanseerauskaaosta Drottninggatanilla ja Mintun saalis!

Iso osa maailman muotieliittiä viettää aikansa lentämällä ympäri maailmaa pidettäville muotiviikoille kuten nähtiin tässä postauksessa. Vuoden vaihteessa aloittaa kuitenkin uusi konsepti, Internet Fashion Week, joka mainostaa itseään vaatimattomasti sloganilla The Future of Fashion. Satitin tavoitteena on tuoda kansainvälisten muotisuunnittelijoiden näytökset nettiin. Ilmeisesti tarkoituksena on, että näytökset suunniteltaisiin juuri tätä varten ohjaajien, kuvaajien ja muun ammattiväen kanssa yhteistyössä. Ihan pelkästään tavallisten näytösfilmien näyttäminen verkossa kun ei ole enää mikään uutuus…

Ihan mielenkiintoista nähdä, miten hanke onnistuu. Ehkä Internet Fashion Week -konsepti muuttaa koko bisnestä. Vaikka toisaalta tuntuu, että tuskin muotiväki on valmis luopumaan noin vain etuoikeutetuille suunnattujen tapahtumien luomasta gloriasta.

…but someone’s got to do it!

Jotenkin kyllä tuntuu siltä, että täytyy olla pikkuisen vieraantunut todellisuudesta, jos ainoa huoli on muotinäytösten lukumäärä. 😀

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut perusteellisempaa esittelyä yhdestä ruotsalaisesta suosikkimerkistäni Hopesta. Hope on lyhyessä ajassa kivunnut ainakin ruotsalaisen suunnittelun tähtikaartiin ja monet veikkaavat siitä Filippa K:n veroista kansainvälistä kaupallista menestystä. Merkin takana ovat muotisuunnittelijat Ann Ringstrand ja Stefan Söderberg, jotka lanseerasivat ensimmäisen naisten malliston syksyllä 2001. Miesten vaatteet tulivat mukaan kuvioihin syksyllä 2005. Periruotsalaiseen muotiammattilaistyyliin molempien suunnittelijoiden kasvualustana on toiminut H&M.

Hopen tunnusmerkkinä on graafiset leikkaukset ja karunkauniit linjat. Mallit eivät todellakaan puhuttele söpöistä ja tyttömäisistä vaatteista pitäviä, vaikka kevät 2008 malliston mekoissa tiettyä etnistä keveyttä onkin.

Kevät 2008 malliston inspiraation lähteenä on Malcolm X, kubismi, Länsi-Afrikka ja Lauryn Hill. Vaikutteista on siivilöitynyt raikas kokoelma suoralinjaisia mekkoja, epäsymmetrisiä leikkauksia ja kaftaanivaikutteisia pitkiä paitoja. Graafiset väriblokit ja eri materiaalien tilkkutyömäinen yhdistely antaa simppeleille malleille ilmettä.

Kevään tärkeimmät värit päävärien mustan, harmaan ja valkoisen lisäksi ovat: sitruunankeltainen, puhdas sininen, ja ripaus antiikin roosaa.

Hopen asusteet aiheuttavat helposti vakavia omistushalukohtauksia. Isot laukut, joiden eriväriset taskut tuovat mieleen tilkkutyöt, graafiset gladiaattorisandaalit ja etniset kaulakorut… Kelpaisi kyllä Mintulle. Hopen gladiaattorisandaalit on muuten valmistettu kiiltonahkasta, minkä vuoksi ne ovat tyylillisesti monikäyttöisemmät kuin nirunaru-aiheiset jeesus-sandaalit.

Yleensä en juuri kommentoi miesten mallistoja, mutta Hopen etno-nörtti ansaitsee kuitenkin erikoismaininnan. Tukholman muotiviikoilla Hopen näytöksessä huomioni kiinnittyi lähes ensimmäisenä ajankohtaisiin ja hyvännäköisiin miesten vaatteisiin. Safaripukua muistuttavia jakku-housut yhdistelmiä, tunikamaisia kauluspaitoja ja graafisia neuleita yhdistettynä vajaamittaisiin nörttilahkeisiin ja nauhakenkiin. Me likes!

Vaikea tietysti alkaa ennustaa, miten jokin muotitalo pärjää ankarassa kilpailussa kuluttajien suosiosta – pelkästään laadukas suunnittelu ja onnistunut mallisto kun eivät vielä riitä. Tuntuu kuitenkin siltä, että Hope on heittämässä isompaa vaihdetta kehiin ja ensi keväälle on suuret odotukset.

Mitä muutakaan voisi merkitä se, että kevätkampanjan keulakuvaksi on hankittu itse Irina Lazareanu?