Olen etsiskellyt talveksi matalia hyviä ratsastussaappaita. Toisaalta tuntuisi järkevimmältä sijoittaa ihan perinteiseen klassiseen malliin, mutta toisaalta houkuttaisi joku ajankohtainen versio, jossa olisi vähän enemmän särmää. Ehdottomasti kaikkein eniten hinkuaisin niitä Givenchyn gaiter bootseja, joista kirjoittelin jokin aika sitten. Valitettavasti se lottovoitto ei nyt vieläkään ole saapunut tekemään ihmeitä budjetilleni. (Pikkuisen hankaalaahan se olisikin, kun en edes lottoa!)

Bongasin ei-niin-kovin-yllättäen aikas kivan oloiset Givenchy rip offit Zarasta.

Malli on varsin selkeälinjainen ja muutamat yksityiskohdat ihan kohdallaan. Kävin sovittamassa saappaita Drottninggatanin Zarassa – ja malli tuntui oikeastaan aika hyvältä jalkaan. Uudet pohjat olisi kyllä pakko laittaa, sillä urattomat tasapohjat tuntuivat liukkailta jopa myymälän kokolattiamatolla. En halua edes ajatella, miten kiva niillä olisi liukastella lumessa.

Kaikki tuo on siis ihan ookoo. MUTTA. Saappaat eivät ole nahkaa. Ehkä pikkuisen tökkii ajatus, että tekonahkasaappaat maksavat noin 120 euroa (1199,- kruunua taitaa olla kyllä enemmän kuin 120 €). Tuntuu vähän, että ei tuossa nyt ainakaan laadusta makseta. Toisaalta olisin valmis pulittamaan huomattavasti enemmänkin nahkakengistä.

Melkein olen siis päätökseni tehnyt – ja sen vuoksi tunnen olevani fashionistana täysin kelvoton. En vaan nyt voi kartuttaa kenkäkokoelmaani kyseisillä Zaran bootseilla, vaikka ne miten olisivatkin hienot ulkomuodoltaan.

Taidan nyt sitten taipua lottoamaan ihan oikeasti. Tiedä vaikka osuisi sopivan kokoinen voitto kohdalle siihen mennessä, kun Givenchyjä taas saa napista.

Olen unohtanut ihan totaalisesti esitellä ihanat Hunterini, jotka tuli tässä taannoin hankittua kovan kohun saattelemana. Brandoksen toimitus oli jälleen supernopeaa – paketti saapui lähipostiin noin kolmessa päivässä.

Klassiset mustat kumpparit ovat niin lähellä täydellistä kuin vain voi! Koko 39 on kieltämättä pikkuisen väljä – 38 olisi voinut olla ihan passelit nekin – toisaalta näihin mahtuu nyt ihanasti paksumpikin villasukka sisälle. Vähän jänskitti, että onkohan saappaan varsi urheilulliseen pohkeeseeni liian piukea, mutta aivan mainiostihan nuo sopivat. Mitään toppahousuja varren sisään tosin on turha haaveilla tunkevansa, mutta eipä sellaiselle taitaisi olla tarvetta muutenkaan.

Viikonloppu oli sään puolesta fantastisen aurinkoinen ja pikkupakkanen piti tiet ja polut kuivana. Vielä eivät Hunterit ole siis päässeet neitsytmatkalleen. Tälle viikolle on luvassa lämpimämpää (loppuviikoksi lähemmäs + 10 astetta!) ja reilusti sadetta – eli kumisaapaskeliä parhaimmillaan.

Onhan ne vaan hienot! Ja nyt voin vetää yhden asian yli siltä listalta, jonka tavoitteena on täyttää garderobini laadukkailla, ajan kulumista ja trendivaihteluita kestävillä klassikoilla.

Eilen juhlittiin Helsingissä Ellen Style Awardseja. “Vuoden säkenöivin juhla” kokosi yhteen “vuoden upeimmat pukeutujat”, joten eikun kuvasatoa facebookista lounastunnin riemuksi selaamaan. (Lainaukset Ellestä)

Hoksasin muutaman asian kuvia katsellessani.

• Ellen toimittaja Salli Raeste on aivan fantastinen pukeutuja ja hänen asunsa Style Awardseissa oli ehdottomasti yksi onnistuneimmista!
• Olen ilmeisesti asunut Ruotsissa jo liian kauan, koska muutamia bloggari-kollegoita ja männävuosien missiä lukuunottamatta, en tunnistanut kuvista oikein ketään. Kyllä täkäläiset stylistit sun muut tunnistan edes ulkonäöltä…
• Se, että musta oli hallitseva väri naisten juhlapukeutumisessa, ei ole mikään uutinen. Sen sijaan mustan pitsin esiintymisfrekvenssi on ainakin kuvien perusteella suorastaan häkellyttävä. Black lace overdose – I say no more.
• Suomesta löytyy näköjään hillitön määrä tosi söpöjä poikia (nuoria miehiä, miehiä)!!
• Sileä nuttura tai muu kampaus näyttää lähes poikkeuksetta kuvissa paremmalta kuin boho-chic söherökampaus. Tämä huomio menee note to self -osastoon. Itselläni kun on taipumusta nimenomaan kaikkeen muuhun kuin sileään ja hallittuun. 😀
• Nyt niin hot-hot barokkityyli ei ole makuuni. Ihme juttu, kun en kyllä muuten ole kuuluisa minimalismistani. Kai se on niin, että liika on liikaa – tai sitten tyylini on kehittynyt vähän toiseen suuntaan.
• Yllättävän vähän juhlakansalla näkyi H&M:n Anna Dello Russo -yhteistyön koruja. Olin varautunut övereihin, mutta ainakaan kuviin asti ei päässyt kuin pari hassua AdR-pimpattua outfittia.
• Ylimatsaus ei ole edelleenkään tyylikästä.
• Harmi homma, että ainakaan näissä Ellen facebookiin laittamissa kuvissa ei näy kengät. Ne kun usein on se asun paras kohta!

Kuva: Elle Style Awards

Aivan mieletön shoppailuvinkki kaikille, jotka sattuvat olemaan Tukholmassa nyt loppuviikosta:

The Local Firm myy mallikappaleita ja vanhojen mallistojen häntiä hiukeasti alennettuun hintaan muutaman päivän ajan!

 
Aukio-oloajat selviävätkin tuolta ylhäältä ja paikka on tosiaan IBEYO-pressitoimiston tilat ihan keskustan tuntumassa osoitteessa Kammakargatan 11.  Paikka sijaitsee entisessä autotallissa, joten ei kannata ihmetellä erikoista sisäänkäyntiä.

HUOM! Ystiksessä käy vain käteinen maksuvälineenä! 

Kuva: The Local Firm

Vielä muutama sesonki sitten en olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan. Olen huomannut salakavalasti lämpiäväni räiskyvällä printillä varustettuihin swetareihin. Siis kotoisammin collage- eli kolitsipaitoihin.

Tässä asussa on kyllä kaikki muukin kohdallaan. Olen tuntenut vakavaa viehtymystä myös talvisempia maksihelmoja kohtaan, mutta jotenkin en ole ihan saanut niitä toimimaan haluamallani tavalla. Tässä voisi olla ratkaisu. Pitkä tulppaani on suoraa maksia kevyempi, mutta siluetti on kuitenkin saman oloinen.

Preppy-kauluksia olen käyttänyt runsaasti, mutta oikeastaan vain valkoisena. Tästä asusta inspiroituneena taidan tsempata ja silittää ne garderobista löytyvät mustatkin kaulukset. Reppuun en kyllä ryhdy, mutta iänikuisen superpikanutturan voisi kyllä vaihteeksi sitaista ylös päälaelle.

Lisää vain reilu hyppysellinen syysaurinkoa – ja kokonaisuus on täydellinen!

Kuva: Stockholm Street Style