Tag: Muoti

Nahkavaatteiden huikean suosion siivellä myös kaikki nahkamaisen vaikutelman antavat, vahapintaiset vetimet ovat vahvassa nousussa. Olen skannaillut syksyn tarjontaa vähän sillä silmällä. Tavoitteena on ollut löytää nahkamaiseksi vahatut mustat farkut, jotka taipuisivat oikein yhdisteltynä pienempään juhlatyyppiseen häppeningiin ja esmes jakun ja valkoisen kauluspaidan kanssa myös toimistolle.

Joitakin ihan kivan näköisiä vahafarkkuja on osunut haaviin (mm. nämä Habitualin klassisen oloiset versiot aiheesta), mutta tilaaminen arveluttaa kuitenkin jonkin verran. Farkkujen ostaminen on muutenkin yksi maailmanhistorian haastavimpia tehtäviä ja sovittamatta hyvin istuvien löytäminen tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kun vielä lisäksi olen erittäin huono palauttelemaan nettiostoksiani, ei tunnu kovin järkevältä päätökseltä laittaa tilausta menemään.

TopShopin sivuilla törmäsin krokopainettuihin housuihin jo muutama viikko sitten. Housut ovat vähän vähemmän ihastuttavasti materiaaliltaan polyuretaania, mutta ainakin kuvien perusteella ulkonäkö vastaa hyvin vahattuja farkkuja.

 

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas kamalat. Sitten kävi niin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Oikeastaan aika hirveät krokohousut jäivät kummittelemaan takaraivoon. Huomasin rakentelevani päässäni erilaisia asukokonaisuuksia niiden ympärille (esmes mustan sifonkipaidan, korkojen, statemet-korvisten ja reteen laukun kanssa olisin valmis reilun viikon päässä häämöttäviin bileisiin…) ja yhtäkkiä housut alkoivat vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Punttien vetoketjutkin näyttävät nykyään freesiltä silmääni – eikä ollenkaan rasittavan krimskramssulta, kuten aluksi.

Nyt olen onnistunut kehittämään pakkomiellettä lähentelevän ihastuksen TopShopin krokopainettuihin housuihin. En oikein osaa päättää toivonko vai enkö toivo, että niitä löytyy putiikista. Ilman sovittamista en noitakaan lähde tilaamaan. Jos niitä ei ole putiikissa, säästyn potentiaaliselta virhehankinnalta, mutta himotus jää vaivaamaan. Jos taas housuja löytyy, joko ne näyttää just niin kauhealta kuin polyuretaanihousut yleensäkin ja ymmärrän jättää ne muiden “löydettäväksi” tai sitten ne ovat niin hienot, että en voi muuta kuin kotiuttaa housut…

 

Yksi uudenvuodenlupauksistani taisi olla, että ryhdistäydyn vihdoinkin ompelimon puolella. Tavoite oli toteuttaa jokaisesta ilmestyneestä Burda Style -lehdestä ainakin jokin malli. Reipasta alkua kesti noin kuukauden tai kaksi – eli aika normisuoritus uudenvuodenlupaukselle, eikö vaan?

Jatkoin kuitenkin Burdan ostamista vielä aika monta kuukautta, kunnes se alkoi tuntua hullun hommalta. Peetun ylioppilaspuvun ompelu vei sen verran paljon aikaa, että mitään muita projekteja en siinä vaiheessa voinut edes ajatella.

Henkilökohtainen arkistointijärjestelmäni on vielä aika vaiheessa, joten kaavalehdet päätyvät helposti samoihin pinoihin kaiken muun “parempaa aikaa” odottavan luettavan kanssa. Onneksi hoksasin, että myös lähikirjastostani saa lainata Burdaa. Laina-aika on vain viikon, joten se kaikkein tylsin vaihe – kaavojen piirtäminen – pitää suorittaa varsin napakassa aikataulussa.

Tuorein Burda, joka meidän lähikirjastosta löytyi, on reilun kuukauden vanha numero 9. Pikkuisen kesäiseltähän tuo tavallaan vaikuttaa, mutta löysin lehdestä todella monta potentiaalisesti aivan mahtavan hyvää kaavaa.

Mutta kyllä vaan kirjasto on hieno asia! Joskus pentuna hengailtiin tosi paljon kirjastossa Tampereella. Monesti istuttiin siellä kaikessa hiljaisuudessa lukemassa kirjoja ja kotiin kannettiin aina hillittömät pinot luettavaa. Jossain vaiheessa kirjastojen loistavuus pääsi ainakin itseltäni unohtumaan, mutta nyt kun olen vihdoin sisäistänyt, että meillä on varsin hyvin varusteltu sivukirjasto ihan kulman takana, olen päättänyt ryhtyä jälleen kanta-asiakkaaksi!

Mutta takaisin Burdan mallivalikoimaan.

Olen edelleenkin kaikkein eniten vailla täydennystä toimistovaatevalikoimaani. Erityisesti kaipailen kivoja mekkoja, miellyttäviä (mutta fiksun näköisiä – vaikea yhtälö!) alaosia ja jokuselle kauniille paidallekin olisi tarvetta. Burdasta nro 9 löytyi parikin  hyvää hametta, yksi todella kivan oloinen mekko (materiaali ja stailaus on tuossa mekkokuvassa aika extreme, mutta tuo leikkaus tekee ihan ihmeitä muodoille!) ja moderni tulkinta klassisesta solmukepaidasta.

Lisäksi lehdessä on erittäin toimivan näköinen shift dress -kaava seikkaperäisten ohjeiden kanssa. Shift dress on siis vähän sama kuin suomen “kotelomekko”, mutta yleensä valjempi mitoitukseltaan ja joustavampi käyttötarkoitukseltaan. Kotelomekko on helposti tyköistuvampi ja juhlavampi kuin shift dress – joka tosin alunperin on ollut nimitys vain hihattomille mekoille.

Yksi ehdoton suosikkini Burdassa on vanhat vintage-kaavat. Esmes tämä kukkamekko, jota käytin Karkin lakkiaisissa on ommeltu juuri niillä. Tuosta jakusta en ole ihan varma… Tuliskohan sille oikeasti käyttöä? Kaunis se on kyllä – sitä ei voi kiistää. Ehkä kaivelen varastoistani lisää silkkipaperia ja otan talteen tuonkin kaavan!

Keskiviikon stailaussession unelma-outfit jäi kummittelemaan mieleeni. Kuinkas muuten. Parin viikon päästä olisi tosiaan yhdet tosi tärkeät juhlatkin, joihin olisi kiva olla jotain säällistä päällepantavaa.

Oikeastaan piti viettää koko perjantai-ilta kaikessa rauhassa Hunger Gamesin kirjasarjan kolmososassa, mutta syystä joka on itsellenikin mysteeri, päädyin tutkailemaan nettikauppojen tarjontaa. (No siis tiedättehän: katson vain äkkiä, onko Peetu online Skypessä ja pikapikaa, josko meileihini olisi vastattu. Kun molemmat antavat vesiperän, kurkkaan vielä “äkkiä” tilanteen facebookissa. Ja onko blogiin tullut komentteja. Blogissa hoksaan eilisen postaukseni ja muistan ne juhlat ja kuinka hieno se DvF:n lurex-mekko olisikaan sinne. Ja sim-sa-la-BIM olemme päätyneet selaamaan shopbop.comin tarjontaa…)

Ja kuinka ollakaan Shopbop.comista löytyi koko unelma-asuni…

Kullansävyinen lurex-mekko näyttää mielestäni näissä kuvissa hyvin paljon juuri siltä, miltä se oikeastikin näyttää. Siis että tuo metallinkiilto on aika hillittyä ja eleganttia – eikä sellaista päällekäyvää agressiivista kimallusta. Nyt vaikuttaisi suorastaan siltä, että tuon taivaallisen hienon Fosette Wrap Dress -mekon saisi jenkeistä tilaamalla ihan selkeästi halvemmalla kuin NK:lta… Onneksi Shopbop toimittaa aina niin nopeasti, että ehdin vielä laskea budjettiani muutamaan kertaan ennen 16.11. olevia suuria juhlallisuuksia. Josko sieltä nyt kuitenkin löytyisi lokonen tuolle (takuuvarmasti vuosikausien käyttöön päätyvälle) mekolle löytyisi.

Ja hei, pakko sanoa tämä, vaikka kuullostaisinkin pikkuisen omahyväiseltä: mun mielestäni tuo mekko näyttää paljon paremmalta sellaisen normaaliruokinnassa olleen naisen päällä kuin kuvan mallikuikelon. Kaikki muut maailman vaateasiat näyttävät varmasti paremmalta kuikelon päällä, mutta tuo DvF:n kietaisumekko vaatii vähän Mad Men -kurveja sisäänsä – on mun mielipiteeni!

Shopbopista löytyi myös ne jumalaiset mokkanilkkurit, jotka Jonas Hallberg stailasi ylleni lurex-mekon kanssa. Ciara Booties -nilkkurit on niin kauniit, että saadakseni nuo voisin myydä vaikka… ööh… nyt kun olen lukenut kaikki Hunger Games -kirjat putkeen, ei tule mieleen kuin erittäin dramaattisia ja aiheeseen epäsopivia kielikuvia, joten taidan tyytyä sanomaan, että olispa mahtavan nastaa stailata DvF:n hieno lurex-mekko upeiden mokkanilkkureitten kanssa myös IRL.

Ehkä siirryn tästä laskeskelemaan, mitä tuo lysti kustantaisi tullien ja rahtien kanssa… Kokoja onneksi näyttäisi olevan vielä sesongin tässä vaiheessa ihan hyvin tarjolla.

Huomasin muuten btw, että shopbopissa on myynnissä myös se nahkahame, jota sovitin ja n-a-p:stä löytyy mekko, joka oli yksi vaihtoehdoistani (tosin mustana). Kauniita kaikki nekin, mutta Diane von Furstenbergin kietaisumekoista ei ole tullut himoittuja klassikkoja syyttä suotta – leikkaus on aivan omaa luokkaansa. Tämä tiedoksi kaikille täti-henkisiä vaatteita kammoksuville, mutta aikuiselle naiselle sopivia leikkauksia haikaileville ystävättärilleni!

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä! Tai no, jos totta puhutaan – ei ihan vähän vaan aika reipas kuvapläjäys tässä on tulossa, vaikka karsin julkaistavat kuvat kolmeen kertaan. Oli niin älyttömän hauska ja antoisa ilta, että olisin halunnut jakaa jokaisen sekunnin teidän kanssanne. Toivottavasti kaikki nauru ja innostus välittyy kuvista teillekin.

Täytyy tunnustaa, että olin kyllä aikas jännässä ennenkuin tapasimme superstylistiksi itseään tituleeraavan Jonas Hallbergin.  En oikeastaan pelännyt, että hän olisi ollut ilkeä tai diivaileva. Tuskin tuossa duunissa pääsee kovin pitkälle, jos itse kuvittelee olevansa se suurin stara. Mutta onhan se nyt vaan aika hillitöntä ajatella, että vain muutama päivä sitten herra on stailannut Demi Moorea ja Uma Thurmania – ja nyt sitten Minttua ja Karkkia. Aika OMG -tilanne!

Ensin istuskeltiin tovi NK:n Rosenrummetissa Veuve Clicquota siemaillen ja juteltiin meidän toiveista ja ajatuksista pukeutumiseen ja kokonaisoutfitteihin liittyen. Jonaksen mielestä oli tosi hauskaa, että Karkki oli meistä se konservatiivinen matalia korkoja, helmikorvakoruja ja klassisia jakkupukuja rakastava tyyppi, kun taas Minttu oli enemmän hurlumhei. 🙂

 

Jonaksella taisi olla ajatuksena, että Karkki löytäisi sisältään sen vähän edgymmän pukeutujan. Klassisia leikkauksia ja hyvää kestävää laatua, mutta ripaus asennetta ja särmää – eikä Karkki vastustellut, päinvastoin. Kaikkein uskaliaimmat ideat neito tyrmäsi varsin eleettömästi toista kulmakarvaa kohottamalla, mutta tiedän, että sille I wish I was a rich girl -listalle tuli pari muutakin juttua sen Mulberryn Del Reyn lisäksi.

Jos Karkille tarjoiltiin vähän enemmän särmää, oli Mintun tarkoitus kai löytää se sensuelli nainen sisältään (haha!). Sain soviteltavakseni ison kasan kauniisti leikattuja mekkoja, yhden ihanan pehmeää nahkaa olevan hameen ja pari paria huikean korkeita (mutta sikakauniita ja jalassa älyttömän hyvän tuntuisia) kenkiä.

Henkarit ojossa puolijuoksua kohti sovituskoppia!

Taisin pikkuisen rakastua tähän Diane von Furstenbergin kietaisumekkoon, joka on rouheaa pitsiä päältä, vuoritettuna melko mattamustalla silkillä. Mekon solmiamisnauhat ovat leveät ja materiaali pehmeää kiiltävää silkkisatiinia. Mutta ehkä tuo dekoltee on sitten kuitenkin pikkuisen avonainen – vai? Kengät ovat nekin Dian von Furstenbergin. Tosi ihanan näköiset, mutta sen verran isot (oikeaa kokoa ei löytynyt), että onneksi niitä ei sentään tarvinnut alkaa himoita.

Aika harvoin (lue: ei koskaan) sitä on saanut niin hyvää palvelua ja hellää huolenpitoa kuin eilen. Jonas halusi ehdottomasti solmia itse nauhat, asetella helman poimut ja nykiä hihat kohdalleen, ennenkuin astuin ulos sovituskopista.

Joulupukille (tahi vaihtoehtoisesti lottovoittohaltijattarille) haluaisin nyt kertoa, että toivoisin kovasti tämän alla olevan asun:

Sirot ihanat kauniit Diane von Furstenbergin mokkanilkkurit. Niin elegantit ja hyvät jalkaan, että ei mitään rajaa!

Ja sitten tämä kaunis kaunis kietaisumekko (Diane von Furstenberg sekin – taisin löytää sisäisen aikuiseni… Haha!) himmeänkultaista lureksia. En olisi ikimaailmassa edes kokeillut tuota mekkoa päälleni – se ei suoraan sanottuna näyttänyt henkarissa yhtään miltään. Ja väitän kuitenkin, että minun kokemuksellani yleensä osaan tulkita myös henkarissa roikkuvan vaatteen potentiaalin. Lisäksi tuo kimallus vaikutti kaupan lamppujen alla tosi hyökkäävältä, mutta päälle puettuna se muuttui lempeäksi hohteeksi.

Niin että kuule joulupukki. Mulla olis parin viikon päästä yhdet juhlat ja tarttisin jotain kivaa päällepantavaa sinne, että jos lupaan olla tosi kiltti myös lopun vuotta, varmaan voisin saada lahjani jo vähän näin etukäteen??

 

Vähän samoilla linjoilla taisi ajatella Karkkikin, kun sai päällensä tämän Marc by Marc Jacobsin bikerin.

 

 

Karkillekin on siis olemassa biker-takki, joka sopisi hänen tyyliinsä. Täydellinen istuvuus olkapäillä, unelmanpehmeä nahka, mattakiiltävät metalliosat ja aavistuksen muotoon leikattu malli. Istuu Karkille aivan täydellisesti! (Näkeehän sen myös tuosta ilmeestä!)

Acnella Karkki testaili toista bikeria. Ihan mielettömän hieno sekin, mutta paksumpi nahka, rouheammat metalliosat ja särmikkäämpi leikkaus teki sen, että vaikka takki olikin ehkä rokumpi, se ei ollut ollenkaan niin Karkin oloinen. Hyvä tietää sekin.

Acnella Karkki sovitteli vielä tosi herkullisia nilkkureita.

 

Parin tunnin session jälkeen oltiin Karkin kanssa aivan puhki. Oli ollut tosi kiva ja intensiivinen iltapäivä. Saatiin paljon hyviä ideoita (joista keskeisin taisi kylläkin liittyä finanssipuoleen) ja roppakaupalla inspiraatiota. Lisäksi oli tosi mukava havaita, että Jonas Hallbergin kaltainen stara voi olla niin lämmin ja ihana ihminen. Tuntui ihan oikeasti siltä, että hän välitti tosissaan siitä, miltä meistä Karkin kanssa tuntuu. Ja että hän vilpittömästi halusi antaa meille vinkkejä ja inspiraatiota sen – varsin lyhyen ajan puitteissa, mitä meillä nyt kuitenkin oli käytettävissä.

Käytiin muutama päivä sitten Karkin kanssa ihastelemassa upeita alusasuja Red and Square -pressitoimistossa. Ja päästiin hiplailemaan kaikenlaista kaunista – så klart!

Kuvailun lomassa filosofoitiin hiukan kauniiden alusasujen merkityksestä. Oltiin täysin yhtä mieltä siitä, että ihanuudet tavallistenkin päivävaatteiden alla saavat olon tuntumaan aivan prinsessalta, mutta fantastisinkin juhla-asu voi tuntua tunkkaiselta, jos alla on jotain liian virttynyttä.

Sikäli mielenkiintoista, kun alusvaatteita harvemmin näkee muut kuin itse tai oma puolisko. Tärkeintä onkin fiilis. Ihana alusasu voi saada koko asun rokkaamaan, vaikka siitä ei näkisi kukaan ulkopuolinen vilaustakaan.

Kuitenkin se, mikä kenenkin mielestä kuuluu kategoriaan “hienot alusasut”, on todella suhteellista. Showroomilla oli esillä mm. maatuskapainettuja rintsikoita, jotka kai tavallaan voisivat olla ihan söpöt, mutta Mintulle tuli kyllä liian voimakkaat vibat kasarin järkkykauheisiin puolivitsikkäisiin solmioihin. Eivätkä nuo kyllä Karkinkaan suosikeiksi nousseet. (maatuskarintsikoiden merkki: Freya)

 

Karkin lempparit tässä kuvassa. Kaunista, vähän vintage-henkistä pellavan väristä pitsiä ja merenvihreää silkkiä.  Kyllähän Minttukin tuon Fauve-merkkisen setin huolisi ihan mieluusti, mutta jos saisi ihan vapaasti valita, ottaisin kyllä jotain vähän kirkkaamman väristä.

Esimerkiksi tämä hehkuvan punainen setti olisi niin hieno, ettei mitään rajaa! Tosin, jos alusvaatelaatikko täyttyisi tämän kaltaisilla kaunokaisilla, pitäisi noin about jokaisen asun kanssa olla oma vaihtoehto. Tai oikeastaan – nyt kun tarkemmin ajattelen – tuollaista huikeaa settiä olisi kyllä aika vaikea saada toimimaan Mintun valkoisten kauluspaitojen hallinoimassa garderobissa. No, ehkä kenties sen ihanan juhlapuvun alle? (Siis “sen” jota ei vielä ole olemassakaan…)

Mmm… Kesä! Ja keveät korallinpunaiset mekkoset. Ja kermanvalkoiset pilkut. Ja rusetit. Dream on… 🙂

Karkin pressiviikkoasu:

 

 

  • paita, TopShop (?)
  • hame, H&M
  • vyö, H&M
  • bootsit, Ecco

 

Oikeasti tykkään kaikkein eniten tosi simppeleistä – päällä hyvältä ja helpolta tuntuvilta alusasuilta. Kuulun varsin keskivertoon kokoluokkaan tässäkin asiassa, joten esim. rintsikoiden hankinnassa ei yleensä ole muita ongelmia kuin että kokoani löytyy äärimmäisen harvoin alesta. Muuten valinnanvaraa on ihan niin paljon kuin vaan jaksaa valintaa tehdä (ja valinnoistaan maksaa…). Maidenformilla on aivan uskomattoman ihanan tuntuisesta materiaalista valmistettuja ja eri tavoin tukea antavia rintsikoita, joiden malli on hyvin yksinkertainen, mutta mm. väreillä saadaan aikaan tylsästä tavallisuudesta poikkeavaa ilmettä.

Showroomilla kiinnosti perinteisten alusasujen lisäksi kaikki shape-efektiä antavat viritykset. (hee hee!) Monenlaisia olen niitäkin kokeillut, milloin mihinkäkin mekkoon kun on ollut pakko mahtua, mutta ikinä en ole vielä löytänyt sellaista vaihtoehtoa, joka olisi antanut toivottavan tuen ja pysynyt luotettavasti paikoillaan. (Ja kyllä, luitte aivan oikein, kriteereissä ei mainita “mukavuutta”, koska sitä en ole koskaan edes olettanut. Tosin se olisi plussaa kyllä…). Maidenformin shape-keskivartalo-hame-korsetti -asiassa on bodyista tuttu napitus haaroissa, joten potentiaalisesti tämä voisi pysyäkin siellä, missä sen on tarkoituskin olla muotoa antamassa.

Mintun lempparit – Maidenformin t-paitarintsikat tyrmää kaikki ne ennakkokäsitykset, joiden mukaan teepparirintsikat voivat olla vain tylsiä tai erittäin tylsiä.

 

Maidenformin ja Mad Menin puvustajan yhteistyöprojektina on syntynyt muutamia tosi sensuelleja ja kauniita alusasuja. Ylempi harmaa alusmekontapainen on vain kevyesti muotoileva ja tarkoitettu käytettäväksi omien rintsikoiden kanssa. Siitä syystä etupuoli näyttää ihan liian syvään uurretulta. Alempi musta täys-body on satiinikanttauksineen niin hieno, että menisi melkein klubi-asusta. (Satuin sanomaan tuon saman pressitoimiston työntekijälle ja Karkki oli vähällä tikahtua, että ai sulle vai?? Haha!!)

Old stuff