Tänään iltapäivällä, juuri niihin aikoihin, kun oltiin lähdössä kotiin toimistolta, iski oikein kunnon ukkonen ja siihen liittyvä perusteellinen rankkasade. Tiedättehän sellaisen mielettömän kesäsateen, kun vesi paiskaantuu jättimäisinä pisaroina maahan sellaisella voimalla, että tuntuu kuin ne singahtaisivat puoli metriä ylöspäin maahan osuessaan? Kuin mikäkin ukkosen lähettämä märkä kumipallo. Voin kertoa, että sellaisessa säässä maksimekko ei ole kaikkein järkevin asu!

Enkä tajua, mikä ihmeen karman laki hienoja hopeisia nahkapohjaisia Marni for H&M -sandaalejani oikein vainoaa. Olen käyttänyt niitä kieltämättä aika paljon ja tänä kesänä on kieltämättä sadellut aika paljon, mutta kaikkein yllättävimmät ja rajuimmat rankkasadekuurot ovat osuneet juuri niihin päiviin, kun ne ovat jalassani… Hyvin ovat kestäneet – ei siinä mitään, mutta miksiköhän yksikään supersade ei ole osunut millekään niistä lukuisista päivistä, jolloin olen tennarit jalassa? Elämän suuria mysteerejä… ;D

Näin illan tullen mekon helmat ovat ehtineet jo kuivua ja aurinkokin helottaa taas täysin pilvettömältä taivaalta. Kumpa se nyt vaan jatkuisi!

• mekko (Peetun), Gina Tricot
• jakku, Mexx (ikivanha!)
• sandaalit, Marni for H&M
• kaulakoru, Pilgrim (Läkare utan gränser -hyväntekeväisyyskoru)

Tämän kesän säästä on tullut valitettua täällä blogissa ihan riittävästi. Tästä lähtien suhtaudun kaikkeen positiivisesti! Sateisista päivistä on toki monenlaista hyötyäkin – esimerkiksi sisällä oleminen ei harmita tai tunnu omituiselta. Olen kuullut huhuja, että jotkut hyödyntävät sadepäivät esimerkiksi siivoamalla vaatekaappinsa, järjestelemällä kirjahyllyn aakkosjärjestykseen tai jopa silittämällä sen kaappiin kertyneen pinon vaatteita, joita ei koskaan tule käytettyä juuri siksi, kun ikinä ei ehdi tai jaksa silittää…

Toisaalta kotitöissä on se hyvä puoli, että ne voi aina tehdä myös “myöhemmin”. Sen sijaan monet näyttelyt ovat esillä vain rajoitetun ajan ja mikäs sen romanttisempaa kuin hiiviskellä hämärissä saleissa tiirailemassa taidetta, kun sadepisarat piiskaavat ikkunoita!

Valokuvamuseo Fotografiska on yksi suosikkipaikoistani Tukholmassa. Siellä on yleensä aina 3 – 4 muutaman kuukauden välein vaihtuvaa näyttelyä. Vielä kertaakaan ei ole sattunut, että mikään näyttelyistä ei olisi vähintäänkin kiinnostava. Jotenkin osaavat valita sinne niin ajankohtaisia ja hyviä juttuja, että ne on ihan pakko käydä katsomassa.

Juuri nyt Fotografiskassa on mm. Sally Mannin laaja A Matter of Time -näyttely. Rakastui Mannin kuviin jo joskus ysärillä, kun näin Immediate Family -näyttelyn silloisen elokuvateatteri Niagaran aulassa Tampereella. Nuo samat, Sally Mannin omista lapsistaan ottamat kuvat ovat mukana myös tuossa Fotografiskan näyttelyssä. Aika hassua, miten eri tavalla suhtauduin kuviin nyt, kun omat tyttöni ovat jo aikuisia. Ensimmäisellä kerralla tytöt olivat ihan pikkuisia ja kerran olemme nähneet Immediate Family -kuvat yhdessä noin kymmenen vuotta sitten, kun näyttely oli Tukholmassa Kulturhusetissa.

Mutta tosiaan – nyt tuo Fotografiskan Sally Mann on huikeasti paljon laajempi ja esittelee kuvaajan tuotantoa ihan alkuajoista tähän päivään asti.

Lisäksi tsekattiin ePic Moments -urheiluvalokuvanäyttely. Se ei oikeastaan kiinnostanut etukäteen ihan hirveästi, mutta kuvia katsellessa tajusin (vihdoinkin!) ehkä pikkuisen sitä, miksi urheilukilpailut ja niiden katsominen on niin käsittämättömän suosittua. Siinähän on – ystäväni Tinnin sanoin – kreikkalaisen draaman kaari ja koko tunneskaala turvallisessa ja helposti lähestyttävässä paketissa! ePic Moments -näyttelyssä esitettiin myös älyttömän mielenkiintoinen dokumentti Tukholman olympialaisten taustoista ja rakentamisesta vuonna 1912. Tiesittekö, että suomalaiset oli niin cooleja silloin, että marssivat kisoissa Suomen nimen alla, vaikka olimme edelleen osa Venäjää?!

Kaksi näyttelyä on jo aika hevi paketti, mutta käytiin silti vielä tsekkaamassa August Strindberg -näyttely. Onneksi käytiin, sillä se oli myös tosi kiinnostava ja hyvin koottu. En tiennytkään, että Strindberg oli sellainen – pardon my french – kusipää ja naistenvihaaja! Aina oppii uutta. 🙂

Päätin tuoda sadepäivään vähän valoa ja väriä neonoransseilla housuilla. Aika uskomatonta miten tuntuu, että nuo housut siis ihan oikeasti loistavat. Räiskyvät housut saivat tasapainopariksi vähän hillitymmän version glitterikynsistä. Alla Chanelin White Satin 459 ja kimalteena tuo samainen Lumenen Natural Code -sarjan Go Glittery 16, mitä olen tässä nyt koko kevään käyttänyt.

• jakku, H&M
• t-paita, ?? (Peetun vanha eikä laput ole enää paikalla)
• housut, Calvin Klein Jeans
• sandaalit, Marni for H&M
• laukku, Filippa K

Kaikkia varmaan jo kyllästyttää kesäsäästä vauhkoaminen, mutta hei oikeesti – missä on se kunnon oikea kesä?? Meillä oli tänään suunnitelmissa lähteä työporukan kanssa piknikille töiden jälkeen, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kipakat ukkoskuurot kastelivat perusteellisesti kaikki mahdolliset paikat. Illan tullen keli kyllä selkeni ja nyt aurinko paistaa (vielä hetken!), vaikka taivaanrannassa näkyykin uhkaavia pilviä…

Ajattelin kaivaa ompelukoneen esiin sateisen illan kunniaksi, mutta nyt näyttää siltä, että taidan sittenkin nauttia täällä parvekkeella illan viimeisistä aurinkoisista hetkistä eilen postilaatikkoon kolahtaneen Ellen kanssa. Koko viikonlopuksi on luvattu enemmän tai vähemmän sadetta – eli kyllä tässä varmaan ehtii vielä ompeluhommiinkin. Hoppas det!

Tämän päivän asun pääjuttu on iki-ikivanha Lontoosta hankittu ruusukuvioinen sifonkipaita, jota olen rakastanut palavasti jo vähintään ziljoona vuotta. Hankintahetkellä se oli silloiseen budjettiini nähden ihan liian kallis, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen sen HPK (hinta per käyttökerta) on varmasti garderobini alhaisimpia. Hyvä todiste siitä, että joskus kannattaa todella sijoittaa niihin juttuihin, mitkä tuntuu ihan oikeasti hyviltä!

Tuumasin, että mustat housut näyttävät pikkuisen kesäisemmiltä, kun kääräisee puntteja yhden ekstakierroksen. 🙂 Toimii mielestäni ihan ok tällaisena semi-kesäisenä päivänä.

Tässä yritän demonstroida, miten kauniisti läpikuultava tuo paita on. Ei siis ihan täysin läpinäkyvä, mutta sopivan kevyt pitkähihainen käytettäväksi myös heinäkuun puolivälissä. Etenkin, kun tuo sää nyt on se, mikä se on…

Laukku ei ole useinkaan mukana asukuvissani. Syynä on yksinkertaisesti se, että suhtaudun laukkuun vähän kuin asumiseen. “Asun” yhdessä ja samassa laukussa pitkiä aikoja. Todisteita löytyy laukun pohjalta ruttaantuneena enemmän kuin haluan tietääkään. Viikonloppuisin saatan käyttää pienempää laukkua, mutta se on vähän sama kuin kävisi kesämokillä – elintärkeät mukavuudet löytyy, mutta on aina ihan ihanaa palata takaisin kaupunkiasuntoon ja tietää, että kaikki, mihin on tottunut, on mukana.

Eli käytännössä kaikkiin asuihini tulisi aina sama laukku, mikä ei ehkä ole kovin kiinnostavaa pidemmän päälle.

Illan ohjelma – can’t wait !! Onko joku muu sitä mieltä, että Ellessä on pakko olla töissä joku ihan oikea astrologi? Jostain syystä tuntuu, että ainakin Ruotsin Ellen horoskoopit pitää välillä ihan ällistyttävän hyvin paikkansa…

• sifonkipaita, Next
• housut, frk
• kengät, Moheda
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Oli aika, kun kaiken piti olla mustaa, valkoista ja/tai punaista. Sisustus, vaatetus, pinnit ja pyyhekumit – ei mitään väliä, mistä oli kysymys, ainoat värit, jotka saatoin hyväksyä, oli musta, valkoinen ja punainen. Ehkä pikkiriikkinen harmaan tai hopean pilkahdus saattoi eksyä mukaan, mutta muuten linja oli vuosikausia täysin horjumaton.

Ei siis ehkä mikään ihme, että tunsin oloni aika hyväksi ja jollain kummallisella tavalla vähän nostalgiseksi tämän päivän puna-musta-valkoisessa asussa. Tosin itse outfitissa ei mielestäni ole kyllä mitään nostalgista… Ja ihan kivalta tuntuu visiitti entisen minäni ehdottomuuten, mutta on se vaan niin paljon mukavampaa ja helpompaa, kun voi antaa kaikelle – jopa kaikille väreille – edes sen yhden mahdollisuuden!

• neulepaita, Global Sport (Stockmann)
• nahkashortsit (Peetun), 2nd hand
• kaulakoru, Marni for H&M
• sandaalit, Sonia Rykiel for H&M

Aamulla oli harmaata ja sateista. Marimekon grafiitinharmaa-valkoinen kuosi matsasi täydellisesti niin taivaan väriin kuin sadepisaroihinkin. Nyt iltaa kohden taivas on kirkastunut ja aurinkokin pilkahtelee välillä. Tehdään juuri lähtöä Peetun kanssa Beyond Retron järkkäämään tapahtumaan, mutta en ajatellut vaihtaa vaatteita. Kyllähän tämä Marimekon paitamekko käy ihan hyvin, vaikkei sävyt nyt niin aurinkoon rimmaakaan.

Mekko on peräisin Indiedaysin ja Marimekon yhteistyökampanjasta, johon sain kunnian osallistua. Tykkään hurjasti mekon kuosista, mutta malli on hiukan hankala ja siksi se on jäänyt aika vähälle käytölle. Joku kurvikkaampi sopisi ehkä mekkoon paremmin, mutta tällainen vyötärötön pötkylä näyttää helposti entistä pötkylämmältä… Olen kuitenkin iloinen, että kaapintutkimusretkelläni törmäsin mekkoon – onhan se tervetullut lisä laihaksi havaittuun kesäisten toimistovaatteiden valikoimaani.

• mekko, Marimekko (saatu)
• toppi (alla), Primark
• puukengät, Moheda