Otsikko on tribuutti yhdelle lemppariblogeistani. Ja ehkä samalla metaforinen viittaus siihen, että näiden päivänasuhommien kanssa olisi ihan oikeasti välillä katsottava täysin konkreettisesti (= vastakohta metaforiselle) peiliin. Sain eiliseen asupostaukseen kommentin, jonka ensin sivuutin kepeällä vastakommentilla, mutta sitten huomasin herääväni keskellä yötä, hikoillen, ja manaten, että näin ei voi jatkua!

Kommentti on – kuten sanottu – oikein ystävällismielinen ja kivaan sävyyn kirjoitettu (kiitos Sr!). Se toimi kuitenkin aikamoisena herättäjänä… Siis en t o d e l l a k a a n haluaa näyttää suomalaiselta muusikolta pukeutuessani! Tukholmalainen toimistodresscode eroaa joiltakin pieniltä, mutta ratkaisevilta, osilta suomalaisesta office-pukeutumisesta. Selkeitä eroavaisuuksia on äärimmäisen vaikea kuvailla, koska ne ovat sen verran hienovaraisia. Sen sijaan voin sanoa, että suomalaiselta muusikolta näyttäminen on tyylikästä korkeintaan silloin, kun oikeasti on suomalainen muusikko, jos tuskin silloinkaan.

Tänään yritin siis tulkita tavoittelemaani office casual with a rock’n’roll twist -teemaa vähän tyylikkäämmin. Perjantain normaalia lyhyempi toimistopäivä ja pikainen aw työkavereitten kanssa sujui siis kokomustassa kombossa, jossa vaihtelua toi eri materiaalien muodostamat kontrastit. Tykkään tosi paljon tuosta epäsymmetrisestä jättitimangein koristellusta neuletakista, vaikka se kyllä vähän kutittaakin, jos alla on vain lyhythihainen teeppari…

• neuletakki, MTWTFSS
• t-paita, Primark
• hame, Mintun ompelimosta
• mokkasaappaat, Diane von Furstenberg

Joskus on sellainen päivä, että sitä toivoisi, että olisi vain bad hair day. Heti aamulla peilistä katsoo joku mänttinaamainen kummitus ja silloin tietää, että kohdalla on täydellinen bad face day. Kanssaeläjiä voi yrittää harhauttaa lisäämällä asuun jonkin katseita keräävän yksityiskohdan.

Tänään oli juuri sellainen päivä. Tuumasin, että huikentelevaiset käärmekorvikset vievät kaiken huomion ja itse voin mörköillä kaikessa rauhassa.

Muuten mentiin tutulla office casual -tyylillä. Mustat farkut ja  printtiteeppari saivat hiukan ryhtiä mustasta rennosta jersey-jakusta.

• jakku, frk
• t-paita, Peetulta lainassa
• korvikset, Anna Dello Russo for H&M
• farkut, H&M
• bootsit, Vagabond

Voin tunnustaa ihan heti näin alkuun, että olen neuletakkien suurkuluttaja. Ja kyllähän se täälläkin on kieltämättä näkynyt. Välillä – tai oikeastaan aika usein – tulee sellainen olo, että olisi kiva näyttää vähän huolitellummalta ja siistimmältä töissä. Ja etenkin, jos välillä haluaa rentoilla alaosan kanssa, pitäisi skarppiutta löytyä yläosastosta, jotta kauhun (lue: jotenkin korrektin toimistopukeutumisen) tasapaino pysyy balanssissa.

Monet jakut vaan ovat auttamatta niin kovin kankeita pitää päällä sellaisena työpäivänä, kun ohjelmassa on lähinnä tietokoneen ruudun tölläystä ja paikallaan istumista. Liikkuvaiset palaveri- ja seminaaripäivät ovat erikseen, mutta tavallisena suolakaivospäivänä on joustavat ja mukavat jersey-jakut erinomainen vaihtoehto.

Itselläni on pari kompromissi-kategoriaan sopivaa versiota aiheesta. Tänään yhdistin tummiin farkkuihin ja tennareihin (jep!) Karkilta saamani harmaan jersey-jakun. Valkoisen t-paidan ja statement-korvisten kanssa lopputuloksena oli siisti mutta rento konttorirotta-asu, jossa viihdyin oikein hyvin!

• jakku, H&M
• t-paita, H&M
• farkut, Acne
• tennarit, Converse
• korvikset, Marni for H&M

Merkillinen I wish… -olo on vaivannut koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on periaatteessa ihan ookoo, mutta silti on jokin selittämätön halu tai kaipuu johonkin tai jotakin? Joku fb-kavereistani totesi statuksessaan hetki sitten, että siitä tietää, että on tulossa kipeäksi, kun v******aa, vaikka kaikki olisi hyvin. En usko, että olen tulossa kipeäksi kuitenkaan. Olo on lähinnä haikea ja kaipaava… Ehkä tuo oma aikaisempi postaus on osittain syynä näihin tunnelmiin.

Onneksi tapanani ei ole täyttää fiiliksessä esiintyviä mustia aukkoja shoppailemalla. Tänään nimittäin olisi lähtenyt lapasesta. Sen sijaa kävin venymässä BodyBalancessa ja päätin, että hengittelemällä sisään ja ulos tästäkin päästään taas eteenpäin.

Toimistopäivä meni valkoisissa kauluksissa ja Henkan graafisessa jakussa. Keskimmäisen kuvan pinkki possunassu johtuu siitä, että sytytin olohuoneen kattolampun. Tietääpähän nyt, että niin ei kannata tehdä. Siinä näkyy kuitenkin tuon jakun materiaali sen verran hyvin, että laitoin senkin kuvan nyt kuitenkin tänne ihmeteltäväksi.

• kauluspaita, H&M
• hame, H&M
• jakku, H&M
• nilkkurit, Ril’s

(Olipas taas vaihteeksi varsinainen H&M-asu… Pitäis varmaan yrittää vähän ryhdistäytyä!)

Tänä talvena ei olekaan tullut paljoa käytettyä viime talvena Shopbopin alesta hankittuja Diane von Furstenbergin mokkasaappaita. Sen verran olen pihi, että en raatsi mokkaa ulkoiluttaa kovin kosteilla keleillä – vaikka miten olisinkin suihkutellut pinnan kaikella mahdollisella suoja-aineella. Ja räntää, tai ainakin vakavaa loskakelin lupausta, on ollut täälläpäin ilmassa siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet pölähti niskaan joskus jo aivan tajuttoman kauan aikaa sitten. No, nyt on ollut jo pari päivää mukavat muutaman asteen pakkaskelit, joten päätin ilahduttaa itseäni tänä toimistomaanantaina kiskomalla raksusaappaat jalkaan.

Sain Karkilta käyttöön/lainaksi tomaatinpunaisen 3/4-hihaisen puuvillaneuletakin. Tyttö oli sen innostunut tilaamaan, ku halavalla sai, mutta ei sitten oikein osannutkaan sitä käyttää. Oma H&M-hankintani, vetskarihame tweedin näköisestä jerseystä, sopii neuletakin kanssa mielestäni tosi hyvin. Kankaassa on nimittäin pikkuriikkisiä punaisia ripsuja – vaikkei ne kuvassa oikein näykään.

Se verran voisin vielä keventää sydäntäni ja kertoa päivän kuulumisista, että kävin tänään otattamassa kuvat ajokortin uusimista varten. Täkäläiset ajokortit on voimassa vain kymmenen vuotta ja se meni umpeen tuossa syksyllä. Kuvista tuli aivan järkyttävän kamalat. Ei mulla muuta.

• poolo, Oasis
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)