Eilen illalla alkanut räntäsade on jatkunut tänään melkein koko päivän. Ja ilmeisesti koko viime yönkin, sillä aamulla pikaisen ikkunastavilkaisun jälkeen totesin, että nyt vaan pitää löytää jotain sellaista päällepantavaa, että ylipäätään selviää toimistolle asti. Ihan pakko tässä kertoa, että heräsin aamulla klo viideltä siihen, että Peetulta tuli tekstari. Melbournessa oli tänään kuulemma 37 astetta lämmintä. Niin toisilla.

Ja koska pidän äärimmäisen tärkeänä raportoida kaikenlaisia säätilahäppeningejä, voin kertoa, että nyt jo jänskittää, mitenköhän sitä pääsee huomenna töihin. On nimittäin se lumiräntä muuttunut pikkuhiljaa ilman vähän viilentyessä sellaiseksi napakaksi suojalumeksi. Täällähän ei enää tähän aikaan vuodesta (eikä kyllä juuri milloinkaan muulloinkaan) paljoa aurausta harrasteta – eli kaikki tuo ihana lumi on tiivistynyt ihmisten jalkojen alla jo nyt aivan mielettömän upeaksi luistinradaksi. Nyt, jos tämä asteittain viilenevä trendi pitää kutinsa, pitää varmaan kaivaa jostain hokkarit ja jääpiikit esille, että olis jotain toiveita töihin pääsystä huomennakin…

Tämänpäiväisen selviytymisasun jujuna olkoon nyt sitten vaikka nuo survival-maihinnousukengät ja leijonankeltaisen neuleen alta pilkistävät mustat kaulukset.

• neule (Peetun), H&M
• kauluspaita, Sand
• housut, Forever21
• kengät, Vagabond

Facebook-päivitysten perusteella Suomessa vietetään tänään suosikkilevonnaisteni juhlapäivää – eli ruuneperin torttujen virallista juhlaa!

Satuin lounastunnilla istumaan meidän toimiston siivoojan – suomalaisen Sirkan – kanssa samaan pöytään. Hän kertoi tyytyväisenä, että tytär oli juuri käynyt Suomessa ja tuonut leivoslaatikossa neljä Fazerin Runebergin torttua. Samalla siinä torttuja kehuessamme äidyttiin ihmettelemään, että mitenkä Ruotsissa ei tunneta lainkaan Suuria Suomalaisia Juhlapäiväleivonnaisia – kuten esmes juuri näitä ruuneperin torttuja. Lisäksi sellaiset merkittävät kansallisherkut kuten joulun tähtitortut ja vapun tippaleivät ovat täällä konditoriataiteen pohjoismaisessa kehdossa täysin tuntemattomia.

Joulutorttujen ja tippaleipien lisäksi Sirkka mainitsi ainakin voipullan (miten pelkkä tuon nimen kuuleminen voi saada aikaiseksi flash backin suoraan lukioaikoihin ja kaikille niille pinnatuille liikuntatunneille?), munkkipossun ja kermamunkin. Oliskohan vihdoinkin aika perustaa Tukholmaan se ravintola, jota olen suunnitellut siitä lähtien, kun tänne muutettiin? Päivisin (tai miksei myös iltaisin?) se voisi toimia kahvilana, jossa voisi nauttia kaikki mahtavia suomalaisia leivonnaisia rehellisen pannu- tahi suodatinkahvin kera?

Facebookin perusteella tänään vietetään myös Jörn Donnerin syntymäpäivää. Sopii mielestäni oikein mainiosti yhteen. Paitsi ehkä Jörkan kohdalla tortut voisi maustaa ihan oikealla brandylla eikä leipomoiden korrektilla makuesanssilla.

Suomalaisten kirjailijoitten ja monilahjakkuuksien juhlapäivää tuli vietettyä lähinnä kertynyttä sähköpostisumaa purkamalla ja kiireellisimpiä tulipaloja sammutellessa. Päivän asuna randomia mustavalkoharmaata asustusta. Huomatkaa kuvaviittaus aiheeseen “kirjoittaa kuin ruuneperi”. Jotain hypertärkeää tekstaria piti vissiin kaiken keskellä alkaa rustailla.

• paita, Mintun ompelimosta
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Työhommissa on tänään ollut suuri ja tärkeä kokous-/koulutuspäivä (se sama, johon valmistautuminen on venytellyt työpäiviä viimeaikoina) – ja se tarkoittaa ainakin omalla kohdallani pientä fundeerausta pukeutumisen suhteen. Fiksua ja ei-liian-casualia sen pitää olla. En halua erottua himphamppuna pukumiesten joukosta. Tällaisina päivinä kun ne markkinointiosaston elämäntaiteilijatkin vetävät ykköset niskaan ja kiristävät narun kaulaan. Toisaalta en myöskään halua testailla mitään uusia tai pitkän aikaa käyttämättömänä olleita komboja. Mikään ei pilaa pitkää ja vaativaa palaveripäivää yhtä tehokkaasti kuin pahalta, huonolta ja väärältä tuntuvat vaatteet.

Siispä päädyin tuttuun ja turvalliseen graafisen jakun, valkoisten kaulusten ja mustan kynähameen yhdistelmään. Ril’sin “killerikorot” toimivat mainiosti tällaisena päivänä, kun ohjelmassa ei ole ulkona ramppaamista juurikaan. Ja toivat korot onneksi ripauksen fiilistä illalla, kun kävimme yhdessä kokousporukan kanssa syömässä päivällistä kivassa Sjöpaviljongen-ravintolassa

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kauluspaita, Cheap Monday
• nilkkurit, Ril’s

Viimeinen muotiviikkopäivä valkeni – tai no, valkeni ja valkeni – mitä tuosta läpitunkemattoman harmaasta kelistä pikkusateineen oikein sanoisi… Hursomhelst. Keskiviikon ensimmäinen näytös oli muotiviikkomittakaavalla varsin aikaisin, jo 10.30, kun Beckmansin viimeisen vuosikurssin oppilaat esittelivät tuotoksiaan.

Pari päivää kun on rämpinyt jäisessä lumi- ja vesisohjossa, oli melkein pakko siirtyä tänään oikein kunnon kenkiin. Oikeastaan parhaimmat jalkineet olisi kumisaappaat. Sen verran jättikokoisia kuravesijärviä on muodostunut varsinkin toisen virallisen näytöspaikan, Kunsträdgårdenin paviljongin edustalle. Kymmenen tuntia kumisaappaat jalassa ei kuitenkaan tuntunut järin loistavalta ajatukselta, joten päätin lainata Peetun maihinnousukenkiä (kiitos muru!!).

En tiedä johtuuko harvinaisen kenkäepäystävällisestä kelistä vai uudesta vahvasta trendistä fashionistojen keskuudessa, mutta ehdottomasti suosituimmat kenkämallit muotiviikkovieraiden jaloissa on ollut joko peruslenkkarit tai Dr. Martensit…

Omien lainamaihareitteni kaveriksi laitoin pitkät helmat. Statement-korviksien ihmeitätekevään voimaan luotin tänäänkin. Näillä siis mentiin viimeinen muotiviikkopäivä. Huomenna olisi sitten taas aika laskeutua takasin maan pinnalle.

• neule, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät (Peetun), Vagabond

Tiistain muotiviikkopäivän asun tärkeimpiä kriteerejä on mukavuus, käytännöllisyys ja – öh – mukavuus. Tänään en halunnut kiikkeröidä liian korkeilla koroilla ihan jo siitäkin syystä, että ohjelmassa on ollut paljon eilistä enemmän näytöksiä myös muualla kuin Bernsissä tai kulman takana Kungsträdgårdenin paviljongissa. Tosin eilen alkanut plussakeli ja kevyt vesisade (näin meillä…) on kyllä siivonnut pahimmat jäät jalkakäytäviltä, mutta en edelleenkään halua välttämättä halkaista kalloani. Näin eilen muutamankin niin makoisan liukastumiskaatumisen, ettei todellakaan käy kateeksi. Kaikki näyttivät kuitenkin selviävän ilman katkenneita luita tai muuta vakavaa.

Diane von Furstenbergin saappaissa on sen verran paksu kuminen pohja, että niillä selviää erinomaisesti pienessä loskassakin, vaikka materiaali muuten on kosteudelle arkaa mokkaa. Kiilapohja on myös tukevampi epätasaisella alustalla (lue: Kungsträdgårdenin auraamattomat kulkuväylät). Hamoseksi valkkaantui vanha nahkahamesuosikki ja tuumasin, että pariksi sopii loistavasti luonnonvalkoinen kashmir-neule. Kashmir on ihan ykkösmateriaali tällaisiin extreme-oloihin, kun välillä pitää seisoskella ja jonottaa ulkona kylmässä, välillä taas hikoilla takki päällä sisätiloissa. Huikentelevaisten kärmeskorviksien ja ihanan Memento Vivere -tuplasormuksen (saatu blogin kautta) ajattelin lisäävän asuun touchin fäshionia!

• neulepaita (saatu), Arelalizza
• toppi (alla), Monki
• nahkahame, Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg