Hyppäsin innostuksesta ilmaan aivan kirjaimellisesti, kun kuulin Indiedaysin yhteistyökampiksesta Marimekon kanssa! Harva – jos mikään – yritys tai brändi on ollut niin lähellä sydäntäni niin pitkän aikaa!

Meillä ei ollut kotona Unikko-verhoja, raitapyyhkeitä tai muutakaan rekvisiittaa – enkä myöskään omistanut juurikaan “oikeita” Marimekon vaatteita pienenä paria Tasaraita-paitaa lukuunottamatta. Sen sijaan siitä lähtien, kun sain vähänkään sanavaltaa pukeutumiseeni, äiti ompeli suuren osan vaatteistani juuri Marimekon kankaista. Etsimättä tulee mieleen tummanvioletit raitahousut, joiden sivussa oli samantyyliset metallinapit kuin Jokapoika-paidassa, mutta vaan vähän isommat. Ja sitten ihana tiilenpunainen, flanellivuorinen maihari, jonka käytin aivan puhki…

Yksi rakkaimmista asuista (ja valitettavasti yksi harvoista, joka enää on säästössä…) oli äidin ompelema ylioppilaspukuni.

Parantumattomana tyylivastarannankiiskenä halusin päälleni jotain “erilaista”. En ole varma, mikä tuo musta, hopeapainettu kangas on nimeltään, mutta lähestulkoon voisin vannoa, että kuosi on Fujiwo Ishimoton suunnittelema. Hän oli ehdoton suosikkini ja esimerkiksi haalean vaalean liilasta korsi (muistaakseni, mutta mun kankaani oli kyllä paljon vaaleampi ja violetimpi kuin tuo linkin kangas…) -kankaasta tehty hamonen pysyi lempparivaatelistalla yli vuosikymmenen.

Minttu on siis kuvassa oikealla Marimekko-kankaasta ommeltu jakkupuku yllään. Vieressä ylioppilaan voitonriemuista hymyä virnuaa Tinni, bestikseni jo lapsuusvuosilta. Tinnillä oli muuten lakkiaisten ilta-asuna aivan käsittämättömän hieno, kelta-vihreä, hiukan flamenco-henkinen Marimekko-asu, mutta.. Tinni hei, en pysty julkaisemaan pdf-kuvia täällä blogissa!!

Marimekko-kampanjan kunniaksi saimme valita itsellemme pari suosikkia syksyn mallistosta. Voi hillitön, mikä valinnan vaikeus! Ensimmäisellä silmäyksellä olisin voinut valita lähestulkoon ihan kaiken! Lopulta päädyin aika varmoihin vaihtoehtoihin, mustaan ja valkoiseen…

Jostain intuitiivisesta syystä mustavalkoinen Alina päätyi ihan ensimmäisenä ykkössuosikikseni. Vaikka se onkin oikeastaan minimittaan mielistyneelle vähän liian pitkä ja asiallisuutta kammoksuvalle ihan liian kunnollinen kauluksineen ja nappilistoineen. Vajaamittaiset hihat, liukuvärjäys, kevyesti satiininhohtoinen pinta ja pikkuisen “virkapukumainen” leikkaus sattuivat kuitenkin täyttämään kaikki täydelliseltä vaatteelta toivomani ominaisuudet: klassinen, naisellinen, mutta ehdottomasti with a twist! Kuvauksissa mukana ollut kaverini sanoi, että etenkin huippukorkeitten maryjane-avokkaiden kanssa efekti on aika lähelle kinky secretary… :DD En nyt kyllä tiedä mitä tohon sanoisin!

Toinen uutukaiseni on nimeltään Riimu. Mallikappalevaatteissa ei valitettavasti ole materiaalimerkintöjä, mutta sen voin kertoa, että Riimun-neule on jotain ihan mielettömän ihanan tuntuista iholla! Malli ja kuosi ovat vähintään yhtä täydelliset, joten en voi muuta kuin rakastaa sitä! Ja vaatekaapin oveen täytyy ilmeisesti laittaa varauslista sitä varten – sen verran innolla sekä Karkki että Peetu ilmoittivat haluavansa lainata kyseistä mekkoa… 😀

Kai muuten olet huomannut, että Marimekon kampanjasivuilla on menossa kilpailu?? Voittaja saa peräti 1000 € lahjakortin! Kannattaa osallistua siis.

Jokakeväisellä (ja -syksyisellä..) garderobisiivouksella on noin kolme päämäärää. Ensinnäkin tavoitteena on siirtää väärän sesongin vaatteet säilöön odottamaan hyvässä järjestyksessä sitä, että ne taas puolen vuoden jälkeen poimitaan suurella rakkaudella käyttöön. Toiseksi (vähän kuin peilikuvana edelliselle – jee!) tehdä uskomattomia löytöjä omista vaatevarastoista – ja tietenkin ilahtua ikihyviksi siitä, että edelleenkin mahtuu “siihenkin” puoli vuotta sitten garderobisiivouksen yhteydessä varastoon siirrettyn mekkoon (as if… ha ha!). Kolmas tavoite on selväjärkisesti ja vailla sentamentaliteettia pistää eteenpäin/kiertoon/roskiin (!!!) vaatteet, jotka eivät enää mitenkään ole käytössä tai muullakaan verukkeella onnistu puolustelemaan olemassaoloaan.

Kyllä… joidenkin vaatteiden kanssa päätimme sulassa sovussa elikkä yhteistuumin, että teemme loput. Monien kanssa päätöksenteko oli haikeaa, monimutkaista ja raskasta. Niin monta toivetta, haavetta ja muistoa liittyy… hmh.. vähäisimpäänkin urheilusukkaan. No, positiivista on se, että oikeasti kivoille vaatteille voi löytyä uusi koti Go 4 it vol. 2 -kirpparin kautta. Ja sinne on nyt siis lähipäivinä tulossa massoittain uutta kampetta!!

Jostain syystä kuitenkin alkoin tuntua, että vaatekaapin kevätsiivouksen jälkeen tuloksena on enemmän vaatteita käyttövaatekaapissa kuin aikaisemmin…

Puuvillainen kotelomekko on iki-ikivanha… Aikoinaan ommeltu Laura Ashleyn sisustuskankaasta jollain Burdan erittäin peruskotelomekon kaavalla. Jotenkin tuntui yhtäkkiä, että tämä vois olla hitti tänä kesänä. Jos sen stailaisi aika simppelisti matalien sandaalien ja rennon laukun kanssa. Vai miten on? Onko tuo auttamatta too 90’s??

Kirkkaanpunaisesta mokasta tehty mekko oli ehdoton bilesuosikkini… joskus! Mutta ihan kivastihan tuo voisi toimia nytkin – eikö vaan? Aikoinani olen stailannut mekon sekä überhempeäksi luonnonvalkoisin perhosin ja nude-sandaalein että rock’n’roll -tyyliin mustien asusteiden kanssa. Lievän ylikäytön jälkeen en todellakaan ole kaivannut mekkoa ollenkaan, mutta nyt tuntuu pikkuisen siltä, että ihan kiva, että kuitenkin säästin sen. Kysymys on vain, että saanko sen ylipäätään toimimaan nyt about ziljoona vuotta sen jälkeen, kun olen sen ommellut… Omien vanhojen kamppeitten kanssa tulee helposti sokeaksi, joten kommentteja plz! Ja koska olen käyttänyt mekkoa niin paljon aikaisemmin, tuntuu hankalalta keksiä mitään uusia tapoja “stailata” sitä. Elikkä kaikki mahdolliset vinkit ovat erittäin tervetulleita. Etenkin sellaiset, että voisin laittaa ko. punaisen mokkanahkamekon päälle ihan tavallisena ja aika arkisena iltana.

Valkoinen puuvillainen kipparitakki ei ole huilannut varastossa ihan yhtä kauaa  kuin kukkamekko ja punainen mokkanahkainen mekko, mutta kuitenkin sen tarvittavat pari-kolme vuotta, että voidaan puhua jälleennäkemisestä.

Kolmas löytö on toisin sanoen Tommy Hilfigerin kevättakki vuodelta… ööh… nolla???

Tavallaan tykkään tosi paljon takin klassisesta sailor-leikkauksesta, mutta toisaalta koko hoito on jotenkin häiritsevän preppy. Parhaimmillaan takki on mielestäni farkkujen kanssa ja pikkuisen “dressed down”. Juuri nyt ovat klassiset trenssit kovin kovasti kuuminta hottia, joten ehkä olisi ihan coolia pukeutua siihen nähden vastavirtaan – vaikkakin vähintään yhtä klassiseen merimiestyyliin? Mutta vaikea sanoa, tuleeko meistä taas kavereita… Nyt on ainakin suurin kynnys ylitetty ja takki roikkuu silitettynä eteisessä. 🙂

Garderobin siivous on vienyt tietty oman aikansa, mutta eniten vapaata bloggailuaikaa on kuitenkin vienyt Sunshine ja kisun uudesta “siviilisäädystä” huolehtiminen…

Sunshinen tötterön on nimeltään “sparkling fashion pink”. Valitettavasti se ei tee kastraatiotikeistä toipumista selkeästi yhtään helpompaa. Kisu parka… (tsekkaa kulmahammas! <3)

Terkkuja Arlandan lentokentältä! Muutama päivä Berliinissä odottaa – jei!! Matka-asuna uutukaiset Cheap Mondayn pöksyt – kaikki muutkin viimeaikaiset hankinnat pääsivät mukaan, joten kuvia on varmasti luvassa paljon. Palaan kotiin takaisin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. En tiedä onko hotellissa nettiä (luulis!), että voin päivitellä blogia matkan aikana… Muussa tapauksessa palataan linjoille keskiviikkona!

• takki, Acne
• paita, Sand
• tennarit, Keds
• housut, CheapMonday
• märät hiukset bloggarin omat… 🙂

Eilen pidettiin oikein kunnon shoppailupäivä Peetun kanssa. Keli oli just sopiva siihen puuhaan – pikkuisen pilvinen (toisin kuin tänään, kun aurinko paistaa täpöllä ja lämpöä on varmaan 20 astetta!!!) ja keskimäärin leuto.

Ensimmäisenä rynnättiin TopShopiin. Yleensä sieltä löytyy kaikkea kivaa ihan liiankin kanssa, mutta tällä kertaa ei yhtikäs mitään! No okei – parit kengät olisin voinut kyllä kiikuttaa kassalle, mutta oltiin sovittu, että ainoitakaan kenkiä ei hankita. Kenkiä meiltä kyllä löytyy ihan kohtuullisesti, varsinkin niitä liian korkeita epäkäyttökenkiä, jotka yleensä TopShopissa kuiskuttelevat viekoittelevasti. Melkein tunti koluttiin putiikkia läpi ja hikoiltiin toivorikkaina sovituskopissa, mutta nada – mitään ei löytynyt. Pikkuisen ihmettelen sitä, että koko myymälästä ei löytynyt ainoatakaan Kate Moss -malliston vaatetta. Onko se lopetettu kokonaan?

Zarassa alkoi tapahtua.. Tosin kuvan mekko ei lopulta päätynyt kassalle asti, vaikka olikin mallinsa ja materiaalinsa (päällikangas silkkiä) puolesta aikas ihana. Yhden toisen mekon Peetu sen sijaan kaappasi mukaansa.

Nojoo… Kyllähän sitä aina jotain kivaa löytyy, kun oikein etsii… :DD

Mintun ostokset:

Mustat pappahousut Cheap Modaylta. Housujen materiaali on ohuen ohutta puuvillan ja tencelin (paremminkin urheiluvaatteista tuttu kuitu) sekoitusta. Mustasta väristä huolimatta takuuvarmasti timangit kesähousut.

Valkoiset shortsit Monkilta. Ihanaa puuvillan ja pellavan sekoitusta. Ja jotenkin tuo rusetti vyötäröllä on söötti… vaikken yleensä olekaan niin söötin perään. Hmmh.

Lisäksi kotiutin muutaman välttämättömyystarvikkeen, sukkiksia ja sen sellaista. Aika ex tempore päädyin hankkimaan Cliniquen irtopuuterin viimeisiään vetelevän Diorin irtopuuterin korvikkeeksi. Dioria olen käyttänyt erittäin uskollisesti vuosikausia, mutta mikälie nyt sai toisiin ajatuksiin. Toivottavasti en tule pettymään…

Ostin niiiiin ihanan kanervan värisen Diana Orving -mekon!! Materiaali on valuvanvilpoisaa modaalia – kuvissa tosin hiukan ryppyisenä. Tykkään ihan hillittömästi mekon modernista antiikin Kreikka -fiiliksestä.

Olen aivan varma, että mekko tulee kasvamaan kiinni ihooni ylenpalttisen käytön sivuvaikutuksena. En ole pahoillani… 😀