Tag: Mintun vetimet

Tänään olen istunut koko päivän koulutuksessa. Kivaa vaihtelua työpäivään ja muutenkin taidan olla sisäisesti ikuinen opiskelija. Uuden oppiminen vaan kun on niin kivaa! Toivottavasti kaikki työkaverit eivät ole sitä mieltä, että olen ihan hillittömän ärsyttävä, kun suhtaudun näin positiivisesti… Yleensä kun tällaiset koulutuspäivät enteilevät muutoksia organisaatiossa ja ymmärrän kyllä, että sellainen herättää pelkoa ja muutosvastarintaa. No, niitä muutoksia ehtii miettiä sitten kun ne on kohdalla, turha sitä on energiaansa tuhlata tulevista stressaamiseen – se on muutenkin mottoni ja hyvin sopii tähänkin. 🙂

Koulutuspäivä meni leppoisasti ja erittäin rennosti farkkuihin ja neuleeseen pukeutuneena. Farkut on lainassa Peetun garderobista. On näköjään tullut ihan tapa, että kuljen tyttären vetimissä… 😀

 

 

 

  • neule, Lindex
  • farkut, Acne (Kex)
  • tennarit, Converse

Tänään oli sellainen olo, että halusin laittaa jotain vähän tyttömäisempää päälleni. Valkoisella kevyesti ruudutettu mekko on alunperin Peetun Brysselistä hankkima kaunokainen. Tykkään kovasti sen taftimaisesta pikkuisen jäykästä materiaalista. Olisi tehnyt mieli laittaa mustat ballerinat asun kanssa ja jättää neuletakki pois, mutta onneksi aamulla pilkahti sen verran järki, että tajusin päätyä näihin vähän paremmin koleaan kevätsäähän sopiviin asusteisiin.

Eikä kokonaisuus ole mielestäni kuitenkaan liian tyttömäinen, siitä pitää mustanpuhuva yleissävy huolen. 🙂

 

 

  •  mekko, ostettu Brysselistä jostain pikkuputiikista, merkki on Mystic tms. jos nyt oikein tulkkasin
  • neuletakki, Lindex
  • t-paita, H&M
  • nauhakengät, Pertti Palmroth

Perjantain toimistoasuna toimi trikoinen raitahamonen, joka sai pikkasen skarpimpaa seuraa mustasta jakusta. Tykkään tosi kovasti tuosta Lindexin pohjepituisesta hameesta. Harmittaa vain, että siihen on jo ihan parin käyttökerran jälkeen venynyt aikamoiset polvipussit. Istun töissä käytännössä kaiket päivät, joten vaikea sitä on välttääkään. Pitäisi olla sellainen materiaali, joka palautuu vähän reippaammin. Hameessa on kyllä elastaania, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Muuten se on materiaalitaan polyester-viskoosi -sekoitetta. Täytyy nyt toivoa, että tuo viskoosi-osuus kutistuisi pesussa sen verran, että ei ihan samantien tarvitsisi laittaa tuota “mökki-vaate”-pinoon. Ei, meillä ei ole mökkiä, mutta kutsun niitä (ihan liian montaa) vaatekappaletta mökkivaatteikseni, jotka ovat liian uusia tai hyviä meneen heitettäväksi, mutta liian kulahtaneita normaaliin arkikäyttöön…

 

Mielestäni tuo cappucino-sävyinen kynsilakka toimii hyvin vähän seilorihenkisen kokonaisuuden kanssa. Joku kirkas punainen olisi ollut ihan liian obvious, tuo sen sijaan luo jännää pientä tyylikontrastia asuun. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät: sormeni voivat aivan hyvin, en vain jotenkin osaa poseerata luontevasti, kun itselaukaisija on toisessa kädessä… 😀

Testasin tänään koko päivän eilen saamaani Max Factorin Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Tohdin lähteä liikkeelle tosi raisusti ja aloitin tuolla kaikken neutraaleimmalla sävyllä Melody Brown. Tiedotteen mukaan huulipunien toisen pään pitäisi olla “tumma ja voidemainen” ja toisen “vaalea ja hohtava”. Tässä Melody Brown -sävyssä molemmat ovat silmämääräisesti arvioituna yhtä tummia, mutta koska tämä tänään käytössäni ollut tuntui todella ihanan voidemaiselta, oli varmasti kyseessä juuri tuo “tumma ja voidemainen” -pää.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, en erityisesti tykkää käyttää huulipunia, en halua juurikaan väriä huulilleni, enkä todellakaan tykkää, jos huulet tuntuvat tahmaisilta. Silti käytän koko ajan jotain huulikiiltoa tms. eli en myöskään halua olla au naturel.

Varsin haastavan työpäivätestin (kuiva toimistoilma, paljon puhelimessa puhumista etc) jälkeen olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Tuo käyttämäni pääty antoi hiukan huulikiiltoa enemmän hohdetta huulille, mutta yllättäen huomasin pitäväni siitä! Väri on tarpeeksi neutraali muuten ja kestävyys huulilla moninkertainen verrattuna käyttämiini huulikiiltoihin. Suurin miinus tulee varmaan siitä, että tuota en uskaltanut lisätä ilman peiliä!

Työpäivän jälkeen testailin kotona myös muut huulipunasävyt.

Melody Brown -sävyn toinen pää on persikkaisempi ja selkeästi toista päätä hohtavampi. Ensin karsastin koko sävyä, mutta kun levittelin sitä huulilleni, totesin, että tämähän näyttää ihan kivalta. Jotenkin sellainen kreisi mutta hillitty vähän Maria Montazami -tyyliin.  Haha! Tästä ei todennäköisesti tule mitään arkisuosikkia, mutta voisin hyvinkin ajatella käyttäväni joskus, kun hiuksetkin olisi oikein kiharalla ja rusketus kohdallaan. 🙂

Colour Effect Flipstic -huulipunien idea on, että kahden eri pään avulla voi luoda monia eri vaihtoehtoisia lopputuloksia suosikkisävyistään. Ajattelin vähän, että mitähän ideaa on laittaa päällekäin kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä… Mutta huomaatteko tuon eron kuvassa (ei saa katsoa silmiä, yritän kiivaasti olla räpyttelemättä… :D)? Itse ainakin huomasin, ja lopputulos on mielestäni jopa luonnollisempi kuin kohdassa yksi – eli kun huulillani on vain tuota mielestäni neutraaleinta sävyä. Aika huippu homma, että molemmat punat ovat samassa hylsyssä. Eivätpähän pääse eksymään toisistaan käsilaukun syövereihin.

Seuraavksi testasin Gipsy Red -punan “vaalea ja hohtava” -päätä. Puikossa sävy näyttää hurjan kullanoranssiselta. Huulissa sävy on aavistuksen luonnollisempi, mutta ei todellakaan mitään, mitä ottaisin arkikäyttöön. Sen sijaan aloin kyllä kieltämättä heti haaveilla kesän ilta-auringossa vietetyistä kullanhohtoisista hetkistä, rantahiekasta varpaiden välissä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta… Niin, luulenpa, että tämä sävy saa uuden mahdollisuuden sitten, kun posket eivät enää loista kalpeina ja matsaaminen oranssikukalliseen bikini-toppiin käy vähän kivuttomammin.

Gipsy red -huulipuikon “tumma ja voidemainen” -pääty tarjosikin sitten huulipunaelämyksen vailla vertaa! Oranssinpunainen täyteläinen ja oikeasti hoitavan oloinen huulipuna tuntui kieltämättä aivan erinomaiselta huulilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut peilikuvaani tuon jälkeen! Eihän se itseasiassa tuossa kuvassa ollenkaan hassummalta näytä, mutta olo on vähän sama, kun joskus nuorena värjäsin hiukseni mustaksi (tai “musta tulppaani” oli sen – silloin trendikkään – violettiin taittavan mustan sävyn nimi). Monet kehuivat silloin, että voi kun sulle sopii musta ja silmätkin tulee paremmin esiin, itse en vain tunnistanut itseäni peilikuvasta…

Näiden kahden sävyn kanssa voisi värin syvyyttä ja intensiivisyyttä varioida varmasti ihan miten paljon. Tässä olen lisännyt vain tuota kultaa edellisen kuvan aika paksun punakerroksen päälle. Kuvassa ero ei näy niin kovin hyvin, mutta livenä tuosta tuli kyllä sellainen kesä-sorbetti-kulta-pommi ettei mitään rajaa. Ei edelleenkään mitään, mitä luonnikkaasti käyttäisin, mutta todellakin jotain, mitä mielelläni ihailisin jollakulla muulla.

Tässä vielä dagens:

  •  jakku, H&M
  • hame, Lindex
  • t-paita, H&M
  • nilkkasukat, David
  • kengät, Pertti Palmroth

Pikkasen väsynyt bloggari täällä hei!

Ihan ookoo päivä oli kuitenkin, vaikka aamulla, kun herätyskello soi 4.50 ja Mintun piti reippaana singahtaa suihkuun, ei todellakaan tuntunut siltä. Siitä huolimatta, että olin mennyt nukkumaan hyvissä ajoin (meaning klo 21.30, normaalin 22.00 sijaan… Tiedän, mulla on ihan weirdot tavat! ;D). En saanut nukahdettua, kun alitajuisesti odottelin, että myöhäisellä iltalennolla Berliiniin lennähtänyt Peetu ilmoittautuisi. Ja kyllähän sitä melkein viikon vapailla tottuu taas “normaalien ihmisten” aikatauluihin, valvomaan yli puolen yön ja nukkumaan jopa kahdeksaan. Hurjaa!

Kahdesti snoozasin herätyskelloa, kunnes totesin, että nyt on niinku ihan pakko nousta, kun hiuksetkin pitää pestä ja kaikkee. Kun nousin suihkusta oli tasan 10 minuuttia aikaa siihen, kun piti lähteä juoksemaan bussille. Tämä on nyt sitten esimerkki siitä, mitä kiskon päälleni töihin, kun sekä väsy että kiire on tajuton, vaatteita en ole todellakaan miettinyt valmiiksi ja jotenkin ihmismäisen toimistosiistiltä pitäisi kuitenkin yrittää näyttää.

Paita on huonosti silitetty, slipari total fail vuodenaikaan nähden ja nuo farkut on kyllä jo enemmän sellaiset kotiverkkarifarkut kuin siistit office-housut. Mutta, mutta muistin lukita ulko-oven ja ehdin bussiin. Aina jotain! 🙂

  • kauluspaita, H&M
  • slipari, JC
  • farkut, Cheap Monday

Ja jalassa oli tennarit, tietty, miten sitä muuten juoksisi kahden korttelin matkan (tai no, puolentoista) bussille…

Olen juuri lähdössä ystäväni Camillan luokse syömään pääsiäispävällistä. Oi että toivon, että hän olisi tehnyt taas limegraavattua lohta – se on ehkä maailman parasta! Jos käy hyvä tsägä, voisin varmaan saada ohjeen tänne blogiinkin laitettavaksi – eli kannattaa pitää peukkuja, että tuota herkkua on tänäiltana tarjolla..

Camillan päivällisille ei kannata laittaa mitään kireää tai mahasta puristavaa. Niinpä päätin kiskoa päälleni aikoinaan Indiedaysin Marimekko-kampanjasta saadun ihanan pehmoisen neulemekon. Tykkään hurjasti tuosta musta-valkoisesta painatuksesta ja herkullisesti lepattavista hihoista. Olenkin käyttänyt mekkoa ihan tuhottoman paljon sekä toimistolla että tällaisissa vähän vähemmän juhlavissa tapahtumissa, joihin kuitenkin haluaa laittaa jotain kivaa päällensä.

Mutta tästä mekosta huomaa selvästi, miten jännä asia muoti on – ja miten trendien vaihtelu vaikuttaa korvien välissä, vaikkei varsinaisesti seuraisi muotia – saatika tuntisi minkäänlaista tarvetta seurata kaikenlaisia trendivaihteluja. Kuitenkin itseäni hämää nyt hiukan tuo mekon pituus. Aikaisemmin se on ollut mielestäni juuri passeli – eikä ainakaan yhtään liian lyhyt. Nyt, kun silmä ja korvien väli on tottunut selkeästi lähemmäs polvia laskeutuneeseen helman pituuteen, tuo tuntuu olevan vähän sillä rajalla, ehkä jopa suoraan sanottuna pikkuisen lyhyen puoleinen…

 

 

  • mekko, Marimekko (saatu)
  • nilkkurit, DonDonna
  • sukkikset, Lindex
Old stuff