Ollaan nyt sitten tänään sen verran vappuhenkisiä, että pukeudutaan edes vapputorinkirjavaan asuun… 🙂 Eihän täällä tosiaan tunneta edes käsitettä “vapputori”, mutta noin teoriassa neon-oranssit pöksyt ja sähkönsininen teeppari rimmaisi ihan ookoo toukokuun ensimmäisen perusfiilikseen.
Kuvasta kiitos Pia Korhoselle!
Ruotsissa ei juuri juhlita vappua. Majbrasa eli vappukokko on ainoa perinne, joka liikuttaa muitakin kuin opiskelijoita tai harvoihin vappumarsseihin osallistuvia. Sekin on tosin aika marginaalinen juhlallisuus, eikä esim. Peetulla ja hänen kavereillaan ole mitään erityisiä vappusuunnitelmia. Aamulla, kun tyttö lähti kouluun hän kyseli, että kai me mennään CorePulseen SATSiin niinkuin aina maanantaisin… Karkilla on vähän toinen meninki, sillä Uppsalassa ja tietääkseni muillakin suurilla yliopistocampuksilla opiskelijat järjestävät ihan suomalaistyyppisiä monen päivän vappubakkanaaleja. Vappuaatto alkoi tänään Uppsalassa sampanja-aamiaisella ja sunnuntaina (joillakin jo lauantaina…) alkanut biletys jatkuu vielä huomisenkin.
Mutta siis “tavallinen kansa” ei juuri vapusta perusta. Se näkyy katukuvassa suunnilleen yhtä paljon kuin joku helatorstai – eli ei juuri ollenkaan, jos ei nyt kauppojen aavistuksen lyhyempiä aukioloaikoja lasketa. Meillä ei siis ole ohjelmassa mitään erityistä. Huomenna vapunpäivänä ajateltiin, että voitais vaikka grillata. Ei niinkään siksi, että on vappu vaan siksi, koska on vapaapäivä ja luvattu mahtavan hienoa aurinkoista keliä.
Jos siellä ruudun toisella puolella on joku muukin, joka ei ole hulinoimassa kaupungilla simat rinnuksilla, niin tässä olisi esittelyssä asu, jossa kävin ihastelemassa Kungsträdgårdenin upeaa kirsikkakukkaloistoa viime lauantaina.
Kirsikankukkien kunniaksi halusin ehdottomasti asuuni jotain pinkkiä. Pitkät helmat tuntuivat kivan kesäisiltä, mutta kuitenkin tarpeeksi puetulta. Lauantai oli aurinkoinen ja lämmin, mutta realistina tajusin sentään, että iltaa kohti ilma viilenee väistämättä.
Mekon kaveriksi laitoin pinkin neuletakin ja sen päälle vielä nahkatakin. Aluksi tuli kyllä niin kuuma, että neule oli pakko mytätä käsilaukkuun jäähylle, mutta tulihan sille käyttöä heti, kun aurinko alkoi laskea.
Valkoiset farkut taitaa olla yksi korkolenkkareitten kaltainen trendi-ilmiö, jota toiset rakastaa ja toiset vihaa. Itse kuuluun oikeastaan niihin, jotka eivät voisi kuunaan kuvitella liikkuvansa ihmisten ilmoilla moisissa, mutta joskus sitä onnistuu yllättämään jopa itsensä. Eiliseen Aussome You -tapahtumaan en ollut keksinyt oikein mitään kivaa päällepantavaa. Halusin olla keväinen, rento, sopivasti juhlava ja itseni näköinen. Yleensä selvittelen asukriisit aika hyvin päässäni ja kokeilen korkeintaan kahta eri vaihtoehtoa ennenkuin päätän, mitä lopulta laitan päälleni. Eilen homma ei mennyt ihan yhtä putkeen…
Vedin sängyn päälle valehtelematta puolet vaatekaappini sisällöstä ja lisäksi aika ison osan Peetun vaatekaapista. Sen jälkeen testasin noin ziljoonaa yhdistelmää, joista mikään ei vaan jostain syystä oikein natsannut. Olisin halunnut valkoisen tai vaalean hameen. Peetulta löytyy yksi kauniin luonnonvalkoinen raakasilkkinen hame, mutta se on leveähelmainen ja nyt halusin kapean. Lopulta muistin, että siinä laatikossa, johon olen kasannut kirppikselle meneviä vaatteita, pitäisi olla yhdet vanhat hyvin vähän käytetyt valkoiset farkut. Ja yllättäen ne tuntuivatkin just oikealta vaihtoehdolta!
Peetu yhdisteli illan asussaan herkullisesti suloisia karamellivärejä. Ihana murrettu mintunvihreä mekko on henkäyksen ohutta 100 % silkkiä – 150 kruunun (noin 15 euron) löytö Americanasta. Kanariankeltaiset törkykorkeat sandaalit on tilattu Forever21:sta joskus ennen joulua jo. Vähänkö Peetu oli riemuissaan, kun vihdoin pääsi laittamaan ne jalkaansa muuallakin kuin vain kotona.
Tultiin vähän aikaa sitten Peetun kanssa treenaamasta kotiin. Peetu hyökkäsi heti keittiöön laittamaan meille illallista ja Minttu alkoi ottaa päivänasukuvia. Aika hyvä työnjako vai mitä!? Haha! Nyt on herkulliset kananrintafileet chilijogurttikastikkeella ja vihannesbulgurit tomaattihöystön kera masussa. Ai että on ihana olo. Ensin treeniä ja sitten päälle hyvää ruokaa – kyllä kelpaa!
Tämän päivän asu on ollut suunnitelmana mielessä jo vähän pidempään. Halusin yhdistää MTWTFSS:n herkän luonnonvaalean, pikkuisen läpikuultavan palmikkoneuleen täysin vastakohtaiseen materiaaliin – rokuun mustaan pintanahkaan. Mustat nahkashortsit tuntuvat vaativan riittävästi painolastia myös kenkäosastolle ja siksi maiharit tuntuivat aamulla luonnikkaalta vaihtoehdolta. Päivällä tosin oli aika tyhmä olo, kun piipahdin kaupungilla ja näin kaikki tukholmattaret kipsuttelemassa sandaaleissaan auringonpaisteessa. Mieli ehti kylläkin muuttua uudelleen, sillä kun menin suoraan töistä jumppaan oli aurinko mennyt pilveen ja sataa ropsautteli keväisesti – maiharit olivat taas aivan nappivalinta.
Bongasin eilen jostain (facebookista varmaan, mistäs sitä muualtakaan enää nykyään relevanttia tietoa saa – haha!), että tänään on “pukeudu punaiseen” -päivä. Teemalla on tarkoitus herätellä ihmisiä ymmärtämään sydänsairauksia samaan tapaan kuin erilaiset roosa-tempaukset tavoittelevat rintasyöpätietoisuuden lisäämistä. Kannatan hyvää asiaa ilman muuta. Suvussani on sydänsairauksia ihan tarpeeksi ja oma isäni kuoli sydänkohtaukseen vain 61 vuotiaana. Ja muutenkin tuollaiset teema-tempaukset ovat mielestäni kivoja – silloinkin, kun kysymys on vähemmän vakavasta asiasta.
Elisiis. Innostuin kovasti “pukeudu punaiseen” -päivästä. Jotain taisi kuitenkin mennä pieleen, kun katsoo tämän päivän asuani. Vai??
Harmaa poolo ja musta liivihame höystettynä mustilla kengillä ja sukkiksilla ei ole punaista nähnytkään. Edes kynsilakka (eikä alusvaatteet – voin kertoa! ;P) ei kielinyt teemapäivästä… Mutta näin siinä kävi. Olin periaattessa päättänyt, että laitan ainakin jotain punaista päälleni ihan vain osallistuakseni tempaukseen, mutta myös siksi, että tällaiset jutut helpottavat sitä iänikuista mitämäpaanpäälleni -angstia. No, aamulla tuli taas vaihteeksi ihan älytön kiire ja kiskaisin päälleni ensimmäiset, vähänkään toimistokelpoisen oloiset vaatteet kaapista. Vasta töissä muistin – ai hitsi vieköön, tänäänhän piti laittaa jotain punaista päälle…
Ens kerralla sitten paremmalla tuurilla. Toisaalta asuni matsasi kyllä ihan täydellisesti tämän päivän säätilaan. Näin mustanharmaata päivää en muista täällä olleen sitten viime marraskuun. Tuntui, että päivä ei valjennut koko päivänä. Siksi näissä asukuvissakin paistaa tuo meidän keittiönlamppu-kuu, kun luonnonvalo ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Ja onneksi nuo nauhakenkäni on sitä kuuluisaa Palmrothin “joka sään” -materiaalia, tänään kun tosiaankin on vallinnut todellinen jokasää. 🙂
