Yksi viimeviikkoisen Tampereen reissuni – sinänsä kyllä monista – kohokohdista oli illallinen tunnelmallisessa ja viihtyisässä Café Pispalassa. Ravintola sijaitsee varsin selkeästi sivussa kaikilta valtaväyliltä. Kävelymatkalla Tinnin luota Mariankadulta Pispalan sydämeen emme tavanneet paria lenkkeilijää ja koiran ulkoiluttajaa enempää porukkaa. Kontrasti viimeistä paikkaa myöten olevaan, lämminhenkiseen ravintolaan oli varsin selkeä.

Ravintolan ruokalista on aika suppea ja se vaihtuu usein. Mielestäni se on hyvän keittiön merkki: ensinnäkään ei ole tarpeen pitää ziljoonaa vaihtoehtoa listalla, kun kaikki on hyvää – toisaalta lyhyt lista takaa riittävän kierron, joten raaka-aineet ovat aina tuoreita ja lisäksi usein vaihtuvat annokset mahdollistavat aina sesongin parhaiden raaka-aineiden käytön.
Me söimme meksikolaistyylistä fuusio-kanapataa, jossa oli paljon vihanneksia, hauskoja taco-sipsisuikaleita ja nokare guacamolea. Kyytipoikana suomalaista Keisari-olutta. Ruoka oli oikein mainiota, palvelu erinomaisen mutkatonta ja ystävällistä. Poistuimme paikalta hyvin tyytyväisinä.

Tällä viikolla menun teemana näyttää olevan “skanaasia” ja täytyy sanoa, että listalla olevat skandinaavis-aasialaiset annokset kyllä houkuttelisivat, jos matkaa ei olisi nyt taas niin paljon. Viikottain vaihtuvan ruokalistan löytää helpoiten Café Pispalan facebook-sivuilta. Viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi, joka on mm. Tinnin ja Tuiken erikseen siippoineen testaama ja hyväksi havaitsema. Muistaakseni kulinaristiystäväni kehuivat erityisesti paikan pannukkakkuja.

 
Vinkkinä siis sekä tamperelaisille, jotka eivät vielä ole Café Pispalaa löytäneet että ex-kotikaupunkiini matkalla olevat: ihana pikkuravintola on todellakin pienen kiertotien väärti – parhaat paikat eivät näköjään Tampereella(kaan) löydy välttämättä pääkadun varrelta!

Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.
Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.


Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.
Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. “Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.


Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version “Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.
Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

 
Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.
Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

 
Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? 😀
Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!
 

Helsinkiin on avattu Pohjoismaiden ensimmäinen Indigo -hotelliketjuun kuuluva tyylikäs boutique-hotelli, Hotel Indigo. Me ulkopaikkakuntalaiset Indiedays-bloggarit saatiin yöpyä viimeviikonlopun ID-hulinoiden yhteydessä ilmaiseksi tuossa vasta vähän aikaa sitten avatussa paikassa.
Testiajo sopii tällaiselle hotellifanille mainiosti! Tiedän, että monet, jotka joutuvat työnsä vuoksi pakkomatkustamaan paljon, eivät ole ollenkaan niin otettuja siitä, että joutuvat nukkumaan muualla kuin omassa sängyssään. Itse rakastan sitä, kun joku muu siivoaa, laittaa ruuan, toimittaa jääpaloja huoneeseen, neuvoo, minne kannattaa mennä – ja aivan erityisesti rakastan hotellisänkyjen sileäksi mankeloituja lakanoita sekä tietty hotelliaamiaisia.

Tässä siis kokemuksiani pikaiselta yhden yön visiitiltä Hotel Indigossa vinkkinä niille, jotka aina silloin tällöin yöpyvät Helsingissä.
Jossain lukemistani lehdistä on hauska matkustusaiheinen juttusarja, jossa julkkiksilta kysellään parhaimpia ja kauheimpia matkamuistoja, suosikkilomakohteita etc. Suosikkikysymykseni on kuitenkin: “mitä teet ensimmäisenä, kun tulet hotellihuoneeseen”. Aikaisemmin luulin, että kaikki tietenkin katsovat ensimmäisenä kylpyhuoneeseen (pitää tarkistaa siisteys, varustelutaso ja että pyyhkeet & vessapaperi ovat paikoillaan), mutta yllättävän moni ilmoittaa katsovansa ikkunasta ulos/testaavansa sängyn pehmeyden/tarkistavansa minibaarin/avaavansa telkkarin etc. Hassua – ja jotenkin inhimilistä!

Helsingin Hotel Indigo sijaitsee niin keskeisellä paikalla osoitteessa Bulevardi 26, että tällainen epähelsinkiläinen löytää paikalle helposti. Käsittääkseni kaikilla maailman Indigo hotelleilla on oma persoonallinen ilmeensä ja teemansa. Itse tykkäsin ainakin tosi paljon tämän hotellin retro-meets-harbour-meets-Finnish-design -tyylistä.
Kaikki on selkeästi viimeisen päälle mietitty, mikä ilahduttaa esteetikon silmää. Ihanaa myös se, että pohjoismainen tyylikkyys ei enää tarkoita samaa kuin tyhjät valkoiset pinnat. Erityisesti viehätyin kaikkiin rouheisiin meriteemoihin. Ykkösenä suihkukopin lasiseinän rakennuspalkki-installaatio ja ison seinän magee viivapiirroslaiva. Palkitut suomalaiset designerit Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen ovat suunnitelleet sisutukseen elementtejä. 

Tässä on vielä parempi kuva laivaseinästä. Samasta kuvasta selvinnee myös Hotel Indigon ehkä ainokainen heikko lenkki. Perushuoneet eivät ole mitenkään erityisen suuria. Yhdelle hengelle ja yhdeksi yöksi tuo oli aivan superihana, mutta kun näin testikäyttäjän näkökulmasta mietiskelin sellaista skenaariota, että jos vaikka olisin jonkun ystävättäreni kanssa kahden-kolmen yön yhdistetyllä kulttuuri- ja shoppailureissulla, tila olisi kyllä todella koetuksella.
Kaapista löytyy kyllä onneksi ihan reilu henkariarsenaali – ja laatikko-/hyllytilaa on myöskin kohtuullisesti. Voisin kuitenkin kuvitella, että hotellin tarjoamissa hiukan perushuonetta tilavammissa vaihtoehdoissa olisi mukavampi yöpyä – etenkin yhtä yötä pidemmillä visiiteillä.

Muuten tuon ihan perushuoneenkin standardi on mielestäni aivan mainio. Estetiikan lisäksi vierasta hemmotellaan mm. aivan mielettömän upealla, ziljoonin tyynyin piffatulla sängyllä, Nespresso-kahvikoneella (ikuisen vedenkeittimen ja pikakahvin sijaan – ja sieltä löytyi jopa lemppareitani – niitä vihreisiin kapseleihin pakattuja!) ja aivan järkyn ihanalla suihkulla. Kuvasta ei oikein selviä mittasuhteet, mutta tuollaisen pizza-lautasen kokoisen sadevesisuihkun ottaisin kyllä niin mieluusti kotiinkin!
Ja koska hotellihuoneen kylppäri on itselleni aina niin tärkeä, pitää myös mainita se, että tarjolla on aivan ihanaa Avedan kosmetiikkaa ja ziljoona minipikkupyyhettä käsipyyhkeeksi. Tuollaiset pienet jutut merkkaa yleensä tosi paljon.

Itse huoneen ja yleisen palvelukokemuksen lisäksi hotellin aamiainen on mielestäni yksi tärkeimpiä laatukokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Sinänsä hiukan ristiriitaista, sillä arkisin saan tuskin nautittua mitään yhtä näkkileipää kummempaa aamupalaa, mutta hotellissa vedän mielelläni kunnon aterian (niinkuin kuvasta näkyy… haha!), jolla selviän iltaan asti.
Hotel Indigon aamiainen saa ehdottomasti hyväksytty-leiman otsaansa. Pisteitä erityisesti siitä, että tuoreet hedelmät, joista saattoi koota oman hedelmäsalaattinsa, olivat kaikki oikeasti tuoreita, suurimmasta osasta oli tiedossa, mistä raaka-aineet tulevat (kasvikset Lapinjärveltä, kalat ja juustot Ahvenanmaalta, hillot ja leivät ovat omaa tuotantoa) – ja suurin osa kaikesta on luomua.
Kaikki aamiaisella oli niin hyvää ja söpösti esille laitettu – jopa pannukahvi on maukasta, tuoretta ja sopivan kuumaa – että en mitenkään haluaisi valittaa. Mutta jos he vaikka hotellilla sattuvat lukemaan tämän postauksen, niin Mintun kehitysehdotuksena olisi, että tarjolla olisi myös hieman pehmeämmäksi keitettyjä munia ja munakuppeja (siis oikeasti, vain kovaksi keitettyjä munia ja ei munakuppeja. Hotelliaamiaisella. Todella tuli sellainen olo, että mun on pakko ollut missata joku radikaali ruokatrendi – eihän tämä muuten voi olla mahdollista?).
Toinen toivomus olisi, että tarjolla olisi maukkaita maustekurkkuja. Maalaispaté on yksi peruspaheeni hotelliaamiaisella – ja Hotel Indigossa se oli to-del-la hyvää – mutta sen kanssa pitäisi olla maustekurkkua. No pitäisi, pitäisi.

Kaiken kaikkiaan vierailuni Hotel Indigossa oli kuitenkin poikkeuksellisen nautittava. Yksi suuri syy siihen oli mukava, joustava, ystävällinen ja auttavainen palveluasenne, jonka jokaikinen hotellin työntekijä tuntui ei vain oppineen, vaan myös sisäistäneen täydellisesti. Jopa se baarimikko, jonka kohtasin ID Blog Awardseista supernälkäisenä kotiutuessani, oli vain ja ainoastaan superauttavainen, kun halusin jotain syötävää.
Hotellin ravintolan keittiö oli jo sulkeutunut, tavallaan harmi, sillä hotellin ravintolat Bröd Punavuori ja Soup & Juice ovat kuulemma tosi hyviä. Mutta en halunnut sipsejä tai pähkinöitä, joita olisi ollut vielä baarissa tarjolla. Sen sijaan, että baarimikko olisi ärtynyt tai ylimielinen väärään aikaan häiritsevää asiakasta kohtaan, hän järjesti, että sain tilattua ihanat serrano-kinkkuleivät suoraan huoneeseen toimitettuna. Eikä ollut edes kallista!
Eli annan ehdottomasti täydet pisteet palvelusta kautta linjan. Palvelu oli niin ihanan ystävällistä, rennon ymmärtäväistä ja luonnollisen oloista, että pisteet olisivat tulleet varmasti muutenkin. Se, että muualla Helsingin visiitilläni (mm. Indiedays Blog Awardseissa) tapasin sitä perinteisempää suomalaista palvelukulttuuria, jossa palvelutyössä oleva henkilö a) ilmaisee, että asiakas häiritsee häntä työaikana tai b) kokee olevansa oikeutettu kouluttamaan asiakasta tietynlaiseen häntä häiritsemättömään käyttäytymiseen, toki vielä erityisesti alleviivasi Hotel Indigon henkilökunnan auttavaista, joustavaa ja luonnikasta asennetta työhönsä.
Puolet nyt jo kohtuupitkästä elämästään erilaisissa palveluammateissa viettänyt Minttu kiittää!
Piti ihan muutamalla sanalla kommentoida uutta hotellia ja kokemuksia siitä. Näköjään matkareportteri ja mielipideautomaatti minussa heräsi kirjoitushommiin, kun teksti vaan venyy. Pari asiaa haluan silti vielä sanoa.
Kun on reissussa, hotellin sijainnilla on yleensä todella paljon merkitystä. Joskus tulee valittua joku ihan random-hotelli vain siksi, että se on lähellä jotain tapahtumaa tai juttua, minkä takia ylipäätään on matkoilla. Helsingin Hotel Indigo sijaitsee tosi kivasti vähän sisemmällä Bulevardilla niin, että ihan ydinkeskustan yö-örvellys ei häiritse unia, mutta kuitenkin tosi lähellä kaikkia kivoja putiikkeja ja muuta elämää. Itse löysin esmes aivan hillittömän kivan  ja hyvän sushi-paikan, kun lähdin vain randomisti vähän haukkaamaan happea ja etsimään jotain syötävää ID-päivän päivä- ja iltatapahtuman välissä.
Jos nyt innostuit Helsingin reissusta ja testaamaan Hotel Indigoa, niin tästä pääsee suoraan varauksiin. Mielestäni siellä on nyt jotain tosi kivoja avajaistarjouksia (ei mitään blogiyhteistöitä – vaan ihan tavallisia), jotka ovat voimassa toukokuun ajan.

Terkkuja Norwegianin free wi-fi lennolta Tukholmaan! Ihana olla matkalla kotiin – vaikka kyllä oli taas niin huippu reissu, että kyllä kannatti pienet valvomiset sun muut. Tulen varmasti kirjoittelemaan enemmänkin viikonlopusta, mutta tässä päällimmäiset fiilikset ja ensimmäiset kuvat.

Parasta koko reissussa – ja tällaisissa tapahtumissa ylipäätään – on bloggarikollegojen tapaaminen. Jotenkin tuntuu, että tämän puuhan pariin, joko harrastusmielessä tai ihan ammattimaisesti, on päätynyt harvinaisen ihania tyyppejä, maailmaan avoimen kiinnostuneesti ja optimistisesti elämään suhtautuvia ihmisiä.
Jokaisen blogitapahtuman jälkeen olen aina niin täynnä energiaa, inspiraatiota ja uskoa ihmisiin. Ehkä se, että sitä asettaa julkisesti alttiiksi itsensä, persoonansa, mielipiteensä, tyylinsä ja ison osan elämäänsä, tekee sen, että sitä suhtautuu livenäkin ihmisiin avoimesti, ystävällisesti ja hyväksyvästi. Edes suurimmat blogistarat, joita olen tavannut (ja jotka saattavat blogissaan olla aika jyrkkiä mielipiteiltään), eivät ole mitään muuta kuin ystävällisiä, kivoja, avoimia ja hurjan herttaisia ihmisiä (ja kyllä, käytän sanaa “herttainen” myös miespuolisista muoti- ja lifestyle-bloggareista), kun heidät tapaa nokakkain.

Asuksen pisteellä sai kirjoittaa inspiraatiosanoja, eli asioita, jotka juuri nyt inspiroi. Aurinko, valo, kevät ja lämpö olisivat olleet omankin listani ykkösenä, mutta koska halusin (tietenkin..) olla erilainen, lisäsin yhden, k:lla alkavan sanan (jatkuu i:llä), joka inspiroi aina – vuodenajasta riippumatta. Mikähän ihmeen sana se voisi olla… 😀

Fresitan ständillä sai ihanien drinksujen ja suloisten mini cup cakesien nauttimisen lisäksi käydä fiksaamassa kyntensä juhlakuntoon. Yleensä olen aina ensimmäisenä jonossa kaikkiin hoitohommeleihin ja pikafiksauksiin, mutta nyt olin laittanut niin kivat hopeiset ranskikset tapahtumaa varten, etten raaskinut poistattaa niitä.

Tällainen söötti nuori mies – kuulemma joku Voice of Finland -stara – oli paikalla myös ja ahkerasta kuvaksesta päätellen hyvin arvostettu vieras. Pisteet poitsulle vanhasta Guns’n’Roses teepparista. (hastag: #mummoonihanpihalla)

Tykkäsin tosi paljon Inspiration Dayn uudesta tilasta (ilmeisesti joskus ollut Tiger-niminen yökerho?). Siellä oli huomattavasti aikaisempaa enemmän tilaa, happea ja kivoja lounce-tyyppisiä istumapaikkoja. Porukkaa oli entiseen tapaan ihan tolkuttomasti, mutta tuolla se ei tuntunut ollenkaan niin ahdistavalta – päinvastoin – oli tosi kiva, että “meitä bloggareita” oli paikalla niin paljon!

Suloinen Silja opastaa koruhommissa ja kilpailuun osallistumisessa.

Päivätapahtuman sponsorihommaa. Ihan kaikkeen en kyennyt paneutua hirmu syvällisesti, mutta kaikki näytteilleasettajat olivat kyllä satsanneet tosi paljon ja olivat liikkeellä kivalla ja positiivisella asenteella. Olympuksella sain jälleen kerran aivan uskomattoman hyvää palvelua, mutta myös L’Oréalin hiusväripisteellä samoin kuin Philipsin ja BikBokin ständeillä oli ihanan ammattitaitoista ja ystävällistä porukkaa. Ja varmasti muilla myös, mutta en vain ehtinyt kaikkialle niin perusteellisesti.

Indiedays Blog Awards iltameininkiä. Jonna oli sitä mieltä, että tämä “Paperi T” on kuvaamisen arvoinen juttu. Ihan ookoolta kuullosti ja ihan hauskaa, että räppihomma on Suomessa niin iso juttu.

Illan aikana jaettiin myös Indiedays Blog Awards -palkinnot. Olin ehdokkaana “Viihdyttävin” -sarjassa, mutta niinkuin näkyy, en selvinnyt kolmen parhaan joukkoon. Suurkiitokset kuitenkin kaikille äänestäjille! Kilpailu palkintosijoista oli kova ja olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että palkinnot menivät täysin oikeisiin osoitteisiin. Kaikki voittajat voi tsekata täältä.

Parasta koko tapahtumassa on – niinkuin sanottu – upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Emilia & Rilla – kiitos seurasta ja ihanasta illasta.

Juhlalauantain jälkeisen aamun suuria kysymyksiä oli mm. miten “kasviksia” ovat makkarat, jos kyltissä lukee “kasvispaistos” ja että onko nyt Arabia kehittänyt oman iittala-tarran? Ottakaa nyt hyvä ihme tarrat pois edes ruokailuastioista on Mintun mielipide!

Miten voi ollakin, että pakkaaminen on aina ihan yhtä syvältä – vaikka sinänsä reissuun lähteminen olisi miten hauskaa!? Täällä nyt kärvistelen huomisen Bloggers’ Inspiration Dayn ja Indiedays Blog Awardsien pakkailujen kanssa. Oikeastaan pitäisi olla jo asap nukkumassa, herätys on taas vaihteeksi ihan ruokottomaan kellonaikaan. Tosin matkalaukku on edelleen tyhjillään (kamat sentään pinoissa sängyllä) ja hiuksetkin pitää vielä pestä..
Se hyvä puoli tässä on, että nyt on ihan totaalisen myöhäistä kriiseillä asuista sen kummemmin. Gaalaan mennään kiilakoroilla ja raitamekolla, päivällä hengailen Filippa K:n pöksyissä ja Rodebjerin paidassa (vuoden muotiostos nro: 6 – ooops!).

 

• gaala-asu, check
• meikit, check
• lentoliput, check
• kynnet, check
• hiuskamppeet, check
• Helsingin kartta, check
• herätyskello….

Kuvausassistentti pääsi pienelle jäähylle kylppäriin, kun kuvauksista ei meinannut tulla yhtään mitään. Sen verran “tuhoa” karvakorva ehti aiheuttaa, että tarrarulla (jokaisen kissanomistajan ystävä nro yksi!) lennähti ensimmäisenä matkalaukkuun.
Huomenna sitten kuulumisia Helsingistä!