Olen todellinen keitto-ihminen! Tykkään oikeastaan kaikenlaisista keitoista tosi paljon ja kokkailen niitä mielelläni aina, kun ylipäätään ryhdyn ruuanlaittohommiin.
Yksi viimeaikaisista suosikeistani on tulisen lempeä porkkanakeitto, joka valmistuu nopeasti ja sopii myös vegaaneille. Perusmaku on hiukan makeahko ja chilin sekä curry-tahnan määrää vaihtelemalla voi tulisuuden säätää mieltymyksiä vastaavaksi. Itse pidän varsin kirpsakasta lopputuloksesta – tosin kookosmaito pehmentää ihanasti makua ilman, että tuntuu siltä kuin lautasella olisi paremminkin piltti-ikäisille sopiva ateria.

TULISEN LEMPEÄ PORKKANAKEITTO
Ainekset:

• 6-7 porkkanaa
• 1 tavallinen sipuli
• 3 cm tuoretta inkivääriä
• 2 vihreää omenaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 8 dl vettä
• 1 purkki kookosmaitoa
• puolikkaan sitruunan tai limen mehu
• 2 rkl curry-tahnaa
• 1 rkl chili-hiutaleita
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä tarjoiluun

Valmistus:
Pilko sipuli ja inkivääri ja kuullota pienessä öljytilkassa yhdessä chili-hiutaleiden ja curry-tahnan kanssa. Pese ja pilko porkkanat ja omenat – ja lisää ne kattilaan edellisten kanssa. Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Anna kiehua, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Muusaa tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää kookosmaito sekä sitruunanmehu. Anna kiehua vielä hetki. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Paahda kevyesti suolatut kurpitsansiemenet ja ripottele ne valmiin keiton päälle.

 
Ohjeella tulee noin 4 – 6 annosta, vähän syöjien nälkäisyysasteesta riippuen. Soppa kestää hyvin pakastamisen, joten bonuksena on hyviä lounaslaatikoita, vaikka kaikkea ei heti tulisikaan syötyä.
Toinen mahtava bonus on se, että näin tulee syötyä reilut määrät porkkanaa, mikä valmistaa ja vahvistaa ihoa tulevia aurinkokylpyjä ajatellen!

Mikään ei ilahduta kuin hyvä ruoka! Niinkuin monet jo tietääkin, en ole varsinaisesti mikään mestari keittiössä. Tässä kokkailutaitoja opetellessani olen kantapään kautta huomannut, että kunnolliset ja toimivat välineet ovat todella tärkeä asia ruokaa laitettaessa. Siksi olenkin tosi iloinen, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Fiskarsin kampanjaa ja sen myötä testailemaan Fiskarsin uusia, tyylikkäitä ja toimivia Functional Form – salaatintekovälineitä ja -pannua.
Laitoin tänään illalliseksi aivan mahtavan ihanaa lohi-avokadosalaattia. Ohje on mukaelma alunperin Safkaa-kirjasta löytämästäni reseptistä. Olen muokannut sitä vähän ruokaisammaksi vihreiden soijapapujen avulla ja yksinkertaistanut kastikeohjetta. Tässä resepti teillekin samalla, kun kertoilen kokemuksiani Functional Form -keittiövälineistä.
Postauksen lopussa on aivan mielettömän mahtava arvonta, joten jos salaattiohje ei kiinnosta, mutta haluat voittaa 100 euron arvosta Fiskars Functional Form -tuotteita, kannattaa scrollata loppuun saman tien!

Kahden hengen salaattia varten tarvitaan tietenkin salaattia, mieluiten muutamaakin eri lajia, mielellään myös rucolaa ja yrttejä (esim. basilikaa) makua tuomaan. Salaatin pesu ja kuivaus sujuu nopsasti ja helposti salaattilingon avulla. Heitä salaatit lävikköön, huuhtele juoksevan kylmän veden alla ja linkoa kuivaksi.
Salaattilinko on myös hurjan kätevä salaatin säilytykseen, jos kaikkea ei tule käytettyä kerralla. Kaada vain kulhon pohjalle linkoutunut vesi pois ja laita kansi päälle. Lävikön antaman ilmavuuden ansiosta salaatti pysyy jääkaapissa raikkaana ja rapeana monta päivää!

Functional Form -salaattilingon kulho on niin sievä, että siinä salaatin voi aivan mainiosti laittaa vaikka tarjolle! Sarjaan kuuluu myös huippukätevät salaatinottimet, jotka voi halutessaan kiinnittää yhteen pihdeiksi.
Yksi sarjan suosikeistani on kaunis ja toimiva lasinen salaatinkastikekannu.

Mittaa kannuun kastikeainekset: puolikkaan sitruunan mehu, pari ruokalusikallista riisiviinietikkaa, noin puoli desiä oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista Santa Marian wasabi-seesami -maustesekoitusta. Laita kastikekannun korkki päälle ja ravista ainekset sekaisin. Korkin silikonireunus pitää ainekset tiiviisti kannussa. Tarjoiluhetkellä korkkia käännetään ja – tadaaa – meillä on täydellinen annostelunokka!

Tarvitset salaattiin myös 1 – 2 avokadoa, 1 – 2 porkkanaa, pätkän kurkkua ja pari desiä vihreitä soijapapuja (pakaste). Kiehauta soijapapuja miedosti suolatussa vedessä pari minuuttia, valuta ja anna jäähtyä. Functional Form -sarjan lävikkö on tosi mainio, tukeva käteen ja aivan mahtava säilytyksen kannalta, sillä se menee kasaan eikä näin vie ollenkaan niin paljon tilaa kaapissa.
Avokadot on parasta siivuttaa ihan veitsellä, mutta kurkut ja porkkanat saavat kyytiä uusilla välineillä.

Raastin- ja siivutussettiin kuuluu hieno ja karkea raastinrauta, sekä siivutin. Erinomainen uutuus on lisäosa, jonka avulla pienetkin vihannesten kantit saa raastettua loppuun asti tuhoamatta manikyyriään.

Kurkuista tuli tänään trendikkään pitkulaisia lastuja ja porkkanoista aurinkoisia, ihanan ohuita pyöreitä siivuja. Ja tosiaan, viimeinenkin porkkanan nysä tuli siivutettua, lisäosan ja oranssin pidikkeen avulla. Eli kantti laitetaan siis tuohon edes-takaisin liikkuvaan harmaaseen osaan ja pidetään paikoillaan oranssilla palikalla.

Functional Form -sarjaan kuuluu myös laadukkaat, eri hellatyypeille räätälöidyt paistinpannut. Meillä on ihan tavallinen keraaminen liesi (vaikka haluaisin kyllä induktion!) ja pannu toimii siinä kuin unelma. Tässä taas huomaa hyvien työvälineiden merkityksen – aikaisemmin olen omistanut lähinnä Ikean halpispannuja ja ero on aivan huima.
Sarjan paistinlasta on tosi kiva käyttää, tukeva ja hyvä kädessä. Siinä on varressa kätevä “pykänen”, jonka avulla lastan saa laitettua kätevästi pannun reunaan. Ja tässä olen siis paahtamassa kurpitsansiemeniä salaattiin. Niitä taisi tulla tällä kertaa vähän liikaa – pari ruokalusikallista/annos on hyvä määrä. Siemenet laitetaan paahtumaan kuivalle pannulle ja kantsii varoa, etteivät ne kärähdä. Se käy tosi nopeasti, jos ei ole tarkkana.

Vihannesosuuden voikin tässä vaiheessa kerätä valmiiksi lautasille. Päälle ripotellaan suolaa ja pippuria myllystä. (Ihan tässä tätä kirjoittaessa tulee taas uudestaan nälkä…)
Lopuksi paistetaan lohet (tarvitaan reilu 100 g syöjää kohden).

Kuumenna pannu tosi mielettömän kuumaksi, ripottele pohjalle suolaa ja paista noin sentin vahvuisiksi leikattuja lohiviipaleita minuutin verran molemmin puolin. Nostele salaattipedin päälle ja huuda syöjät paikalle!
Kaikki voivat annostella haluamansa määrän kastiketta kannusta.

Ja nyt siihen lupaamani arvontaan!
Osallistumisohjeet:
Kerro kommentoimalla tähän postaukseen:

1. Mikä on suosikkisalaattisi?
2. Mitä Fiskarsin uutuustuotetta tarvitsisit salaatin tekoon?

Kommentissa tulee linkata tarvitsemaansa Fiskarsin tuotteeseen, koko valikoima löytyy täältä. Arvon kaikkien osallistuneiden joukosta 2 onnellista voittajaa, jotka saavat valita 100 eurolla Fiskarsin keittiön ja kodin tuotteita.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 8.3. klo 23.55 asti!

 

Kananmuna on ehkä maailman parasta pikaruokaa ikinä! Ravitsevaa, hyvää, ravinto- ja proteiiniarvoltaan mainiota, tulee kätevissä annospakkauksissa ja on helppo valmistaa. Keitetty ja paistettu kananmuna hoituu kädenkäänteessä jopa meikäläiseltä kokkikoululaiselta. Sen sijaan ruokaisamman omeletin valmistamisen kanssa on on tullut tenkkapoo monet kerrat, kunnes kuulin loistavan vinkin töissä.
Ja se menee näin: tehdään ihan normiomelettiseos, lisätään pannulle halutut täytteet, mutta kypsennys tapahtuukin uunissa! Ero on ihan mahtava – ei enää palanutta pohjaa ja liian raakaa täytettä. Ja mikä parasta, ei hermoja raastavaa odottamista ja kyttäämistä.

VÄLIMERELLINEN UUNIOMELETTI
Ainekset (2 annosta):

• 4 luomukananmunaa
• pieni paketti fetajuustoa (tuo on kai 150 g)
• rasia pikkutomaatteja
• loraus maitoa
• tuoretta basilikaa
• pippuria myllystä (ja ehkä superpieni ripaus suolaa – tosin feta on usein niin suolaista, että lisää ei kyllä tarvita)

 

Valmistus:
Riko munat kulhoon ja lisää loraus maitoa (aatella, että olen jo näin itsevarma, että voin käyttää määrettä “loraus”, täsmällisen dl mitan sijaan! Määrä on oikeasti noin reilu puoli desiä mutta alle desi. Liika ei varsinaisesti haittaa, mutta kostea omeletti hajoaa helposti käsiin). Joskus käytän myös maustamatonta jukurttia, koska en pidä maitoa jääkaapissa paitsi silloin, kun Karkki on käymässä. Vatkaa munat ja maito kevyesti sekaisin ja mausta rouhitulla pippurilla.
Kaada munamaitoseos pannulle ja lisää puolitetut pikkutomaatit ja pilkottu feta. Työnnä pannu 175 asteiseen uuniin ja laita kännykkään hälytys 15 minuutin päähän. Kun hälytys soi, voit suht rauhassa lopetella sen homman mitä olit tässä välissä tekemässä, sitten ota pannu uunista ja revi päälle reilusti tuoretta basilikaa.

Ihana, raikas, herkullinen, terveellinen ja täyttävä illallinen!
Kiireisen unelman tästä tekee se, että ei todellakaan tarvitse olla hellan vieressä kyttäämässä, milloin omeletti on saavuttanut sen juuri syötäväksi kelpaavan olemuksen. Mikä useimmiten omalla kohdallani on tarkoittanut sitä, että pohja ei ole ihan älyttömän palanut ja päällinen on suht koht kypsä – tai ainakin lämmin. Uunissa omeletista tulee kuohkea ja tasaisen mehevä – ja mikä parasta – itse voi koko valmistusajan hommia muita juttuja.
Esim. usein, kun olen ollut töiden jälkeen treenaamassa, käyn suihkussa vasta kotona. Nälkä on kuitenkin siinä vaiheessa jo ihan tajuton, eli pitää saada nopeasti hyvää ruokaa. Laitan yleensä uunin päälle ensimmäisenä sen jälkeen, kun olen ottanut kengät ja takin pois. Sitten sekoittelen omelettiainekset ja laitan pannun uuniin. Seuraavaksi on ohjelmassa suihku ja sillä aikaa illallinen valmistuu ihan itsekseen. Niin kätevää!

Yksineläjän kannalta loistavaa on myös se, että samalla vaivalla valmistuu seuraavan päivän lounas. Parhaimmillaan omeletti on toki heti suoraan uunista nautittuna, mutta erityisesti tämä fetajuustoinen versio on sen verran mehevää, että se on kyllä ihan pätevää sapuskaa vielä lounaslaatikostakin nautittuna!

** Huom. sopii erittäin hyvin glögin kanssa nautittavaksi. Myös vegaaneille!
Muistatteko vielä, kun olin muutama viikko sitten Espritin tarjoamalla illallisella? Illan tähtenä oli Ella Woodward, joka on saavuttanut suuren suosion hyvään ruokaan perustuvalla blogillaan. Pressipaketin mukana saimme muutaman Deliciously Ella -reseptin ja jo silloin päätin, että herkullisen oloisia “Energy Bites” -nimisiä raakasuklaapalloja on ihan pakko testata. Ovat kuulemma yksi hänen kaikkien aikojen suosituimmista resepteistään.

Ajatus siis oli, että haluaisin jotain terveellistä, tasaisesti verensokeria kohottavaa naposteltavaa toimiston iltapäiviin. Eli niihin hetkiin, jolloin ajatus siitä, että itsekuri on vain akku, joka vaatii henkistä lataamista ja motivaatio on energiaa, joka johtaa lopputuloksiin, on vain sananhelinää (jonkun muun) facebook-feedissä.
Monilla elämänalueilla en koe minkäänlaisia ongelmia itsekurin kanssa. Dead linet pitää ja kokouksistakaan en ole ikinä muutamaa minuuttia enempää myöhässä. Iltapäivisin iskevän makeanhimon kanssa olen kuitenkin täysin aseeton. Alunperin suunnitelmani oli siis valmistaa Ella Woodwardin herkullisia raakasuklaapalloja vain ihan teknisiin, sokeritasapainoa ylläpitäviin tarkoituksiin.
Yllätys oli se, miten hurjan hyviä niistä tuli!

Tässä on kopio ohjeesta, joka tuli pressipaketin mukana. Se ei tietenkään ollut mukanani, kun kävin shoppailemassa raaka-aineita herkkupalluroita varten. Tästä syystä oheiset ohjeet ovat sovellus alkuperäisestä, mutta raadin mukaan vähintään yhtä herkullisia.

MINTUN RAAKASUKLAAPALLOT á la ELLA WOODWARD
Ainekset:

• noin 200 g paketti taateleita
• 1,5 dl cashew pähkinöitä
• 1,5 dl manteleita
• 2 rkl kookosöljyä
• 2 rkl hamppuproteiinia
• 2 rkl chia-siemeniä
• 2 rkl pellavansiemeniä
• 4 rkl raakasuklaajauhetta

Valmistus:
Laita ensin pähkinät ja mantelit blenderiin ja huristele 30 sec. Lisää loput ainekset ja anna blenderin käydä, kunnes lopputuloksena on ihanan tahmea ja suht tasainen mössö, josta on kiva tehdä palloja. Periaatteessa tämä vaihe ei kestä kauaa, mutta meidän 700 W -laitteella oli kyllä hiukan työstämistä massan kanssa.
Lopputulos oli kuitenkin aivan ihana – ja kuka sitä nyt ihan tasaista lopputulosta edes haluaisikaan!?
Pyörittele massasta sopivan kokoisia palloja ja laita hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Säilytetään jääkaapissa.

 
Tarkoitus oli tosiaan, että nämä raakasuklaapallot olisivat vain Mintulle tarkoitettuja kaupallisten energiapatukoiden vastineita. Kävi kuitenkin niin, että luokseni pärähti ihan yllättäen (no, puoliyllättäen, koska oikeasti meidän piti tavata kaupungilla) pieni glögijuhliin matkalla oleva seurue. Sen jälkeen, kun Peetu muutti Umeåån meillä ei todellakaan ole ollut mitän vierasvaraa kaapissa. Yhden yllätysvieraan mukanaan tuoman glögin kaveriksi tarjosin näitä terveyspalluroita – ja kaikki olivat aivan myytyjä!
Herkulliset (ja terveelliset) raakasuklaapallot ovat siis kaiken lisäksi erinomaista tarjottavaa glögin kanssa! Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Jos voittaisit 3000 euroa, lähtisitkö mielummin joululomalla matkalle perinteisesti Lappiin vai modernisti aurinkolomalle huojuvien palmujen katveeseen? Olen mukana Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa, jossa yksi onnellinen voittaa tuon, mielestäni aikas mahtavan arvokkaan matkan. Itse edustan ehdottomasti aurinkorantajoukkuetta! Edes ikimuistoinen, fantastisen upeassa Costa Ricassa viettämäni joululoma ei kustantanut lähellekään 3000 euroa…
Kilpailun kunniaksi leivoin tämän joulun ensimmäiset joulutortut. Hillona ihastuttavan jouluinen ja suussasulava Dronningholmin omena-kanelimarmeladi. Mielestäni omena ja kaneli ovat melkeinpä jouluisempia makuja kuin perinteinen luumu. Enkä nyt todellakaan aio mennä yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vain, että itselleni tulee kyllä luumumarmeladin mausta ihan muut mielleyhtymät kuin mukava joulunvietto.

Kaikki siellä nyt varmasti jo ihan kuhisee, että miten ihmeessä sen 3000 matkan oikein voi voittaa – eli tässä lyhyesti ohjeet (perusteellisemmat yksityiskohdat pitäisi löytyä tämän Dronningholmin linkin takaa): lisää Instagramiin kuva, joka mielestäsi ilmentää sitä, mitä moderni joulu pitää sisällään. Merkkaa kuva hashtagillä #moderniomena. Ja sitten vain jännitetään voittoa!
Harmi, että me bloggarit emme voi osallistua arvontaan – ei nimittäin tuntuisi yhtään kurjalta lähteä jonnekin turkoosin meren rannalle, vitivalkoisessa puuterisessa hiekassa maleksimaan, syömään meheviä hedelmiä ja imemään energiaa ja voimaa auringosta…

Leivoin tällä kertaa kolmea eri mallia joulutorttuja. Mielestäni on hauskan näköistä, kun tarjoiluvadilla on erinäköisiä leivonnaisia, vaikka periaatteessa ovatkin ihan samoja torttuja. Tähtitortun lisäksi tein tanskalaistyylisiä, vähän kukkasen näköisiä wiener-torttuja ja tötterön mallisia puikuloita.
Puikulat ei ole sinänsä kovin näyttävän näköisiä, mutta niihin saa laitettua sisälle tosi paljon ihanaa omena-kanelimarmeladia ja siksi ne on oikeastaan kaikkein parhaita!

Torttujen koristeluun käytin tomusokerin lisäksi piparkakkujenkoristelutöhnää ja koska wiener-tortuista tuli niin kukkamaisia, ripottelin muutaman raesokerin keskustaan tehostamaan fiilistä. Ensi kerralla yritän saada “terälehdet” erottumaan vielä paremmin. Silloin tortut on jo melkein joulutähden näköisiä.
Valmiista taikinasta leipominen on ihan superiisiä jopa tällaiselle itseni kaltaiselle kokkikoululaiselle. Ruotsalaiseen perinteeseen joulutortut ei tosin kuulu, joten käytin näihin ihan tavallista voitaikinalevyä. Jotenkin se mielestäni käyttäytyy erilailla kuin suomalainen torttutaikina, mutta voi olla, että kuvittelen vain.

Meidän joulun perinteet on aina jonkun verran muutoksessa – silloinkin, kun vietämme juhlapyhiä kotona. Perinteet saattavat kestää muodossa tai toisessa pari-kolme vuotta, mutta sitten tulee jotain uutta tilalle. Oikeastaan ainoa, mikä pysyy, on aaton jälkeinen villasukka-pyjamahengailu lievässä konvehtikoomassa ja sekään ei päde muulloin kuin kotona vietettyinä jouluina.
Parhaat perinteet tuntuvat moderneilta, raikkailta ja pakottomasti hyviltä.

 
Nyt vaan hipitivii laittamaan kuvia Instagramiin hashtagillä #moderniomena (tai, jos olet visusti perinteisen joulun kannalla, hashtagillä #perinteinenluumu) ja sitten eikun jännittämään 3000 euron matkan voittoa! Huom. Instagram-tilisi pitää olla avoin, muuten kuvasti ei näy #moderniomena -joukkueen feedissä.
Ja samalla voikin virittäytyä mukavaan joulunodotusaikaan moderneja omena-kanelimarmeladilla täytettyjä joulutorttuja mutustellen. 🙂