Grande Finale -arvontaviikolla oli torstain palkintopaketissa mm. BikBokin musta huppuhuivi. Muistaakseni joku kyseli teko-ohjeita, mikäli onni ei satu kohdalle. Laiskanpulskeisiin joulun välipäiviin sopiikin passelisti pieni näprääminen.

Näyttäisi siltä, että toteutus ei vaadi mitenkään poskettoman edistyneitä superneulojataitoja. Huppuhuivi koostuu parista suorasta palasta, jotka kiinnitetään yhteen kahdella lyhyellä saumalla. Kuvat Karkin huivista, joka on siis samanlainen kuin arvonnan palkintohuivi.
BikBokin huivi ei ole mitenkään hurjan paksua lankaa, mutta itse voi luonnollisesti valita niin muhkean vaihtoehdon kuin haluaa. Itse olisin ehkä tehnyt huiviosuudesta pikkuisen leveämmän.

Tarvitaan siis kaksi suorakaiteen muotoista palaa, joista pidempi on itse huivi. Lyhyemmän pätkän pituus on suunnilleen olkapäältä pään yli toiselle olkapäälle. Huppupala taitetaan kahtia ja takasauma ommellaan kiinni. Yläkulmaa voi hiukan pyöristää, jos ei halua tonttulakki-efektiä. Kiinnitä lopuksi hupun alareuna huivin keskikohtaan.
Ohuehkosta langasta – kuten BikBokin huivi – toteutettuna on se etu, että huppu on aika huomaamaton silloin, kun se ei ole päässä. Eli huivi toimii ihan perushuivinakin. Paksusta langasta toteutettuna huppu on näkyvämpi, koska se ei sulaudu osaksi huivia yhtä helposti.

Viime lauantain häiden morsiamella oli ihana romanttisenrento kampaus, jota koristi muutama helmistä ja upeista Swarowski-kristalleista väsätty koriste. Tässä teko-ohjeet näpräämisestä innostuneille! Kyllä helmet sopivat muillekin kuin morsiamille ja voihan sitä käyttää vaikka minkä värisiä kristalleja.

Varusteet
Kapeakärkiset pihdit, helmiä, ohutta rautalankaa ja riittävästi hengettömiä – eli pinnejä, joita ei ole litistetty kireiksi.

Vaihe 1
Katkaise rautalangasta noin 2 – 3 cm pituinen pätkä ja pujota se helmen reiästä. Tarvittavan rautalangan pituus määräytyy helmen koon perusteella. Mitä isompi helmi sitä enemmän rautalankaa.

Vaihe 2
Kieputa rautalanka hengettömän molemmille sivuille. Kannattaa aukaista hengetöntä hiukan, niin pääset helpommin kieputtamaan.

Vaihe 3
Litistä pihtien avulla rautalangan päät niin, että ne eivät törrötä ja hengetön takaisin kapeaksi.

Valmista tuli!
Hauskaa ja helppoa! Ja mikä parasta – kauniit helmikoristeet valmistuvat todella nopeasti.

Pakkasin morsiuskampaukseen menevät koristeet fiilikseen sopivaan vanhaan Pilgrimin korupussiin.
Ja tässä vielä kuva melkein valmiista kampauksesta!
Kampauksessa oli kiinnitettyjä kiehkuroita ja vapaana roikkuvia suortuvia. Väleistä pilkisteli muutama helmi- ja kristallikoriste. Todella kaunis ja erittäin hyvin sekä morsiamelle että asuun sopiva kampaus!!

Sain kuin sainkin mekkoni valmiiksi huomista varten! Olen erittäin erittäin tyytyväinen! Malli on mielestäni ihana, sopii kankaaseen ja Mintun kropalle. Kaava oli oikein hyvä – eli vaikka välillä olenkin ollut pettynyt Suuri Käsityölehden kaavoihin, toimivat nämä aivan erinomaisesti.
Kankaan siftailut tulevat hyvin esiin drapeerauksissa…

Pakko oli vähän briljeerata Lanvin-vaikutteilla… Metalliketju selässä antaa ihanasti särmää. Me likes!
Vähänhän tuo on lyhyt, niinkuin tapoihini kuuluu, mutta eikai kaason kuulu kovasti istuskella!

Ketjusta tuli näin söötti:
Ihme juttu, miten satiininauha pehmentää työmaaketjua!
Ranteeseen tulee kunnon röykkiö ketjua ja helmiä. Täytyyhän sitä karvansa näyttää, vaikka muuten olisikin viksuna!

Asuun kuuluu vielä kengät ja laukku nudea nahkaa ja mokkaa.
Sandaalit Zara ja pikkulaukku Adax.

Nyt on ihan pakko lähteä viilettämään hääparin järkkäämään pre-cocktails -tilaisuuteen. Kuvia illan asusta myöhemmin tänään.

PS. Mahtaako täällä olla ketään Tintti-fania?? Tarvitsisin kipeästi huomiseen puheeseeni lainauksen Tintti ja 7 kristallipalloa -sarjakuvasta, enkä löydä mistään omaa albumiani! Mikä tahansa lainaus käy, joku vähän hassu tai hauska ehkä mieluiten. Tai jostain muusta Tintistä, jos ei tuota ole.

Ensi lauantaina on sitten ne häät, josta olen säpissyt koko syksyn! Ihan hurrjan jännää!! Onneksi lähestulkoon kaikki on jo kondiksessa. Ainakin tietääkseni. Mitä nyt oma pukuni on vielä aika oleellisesti kesken ja muutakin pientä säätöö on tottakai. Vastuualueelleni kuuluneen yllätysohjelman kanssa voin toivottavasti jo huokaista helpotuksesta – olettaen, että toinen best man on tehnyt osuutensa.

Koska eilinen laukkaus kaupungilla ei tuottanut tulokseksi keskeneräisenä makoilevan mekon kaveriksi sopivaa herkänrokua korua (NK:llakin vain tasan yksi Marc Jacobsin rannekoru! ja Hermèsin versiot olivat aavistuksen liikaa budjetilleni…) päätin rakennella sellaisen ihan itse. Perusraaka-aineena vanha tuttu Bauhausista aikoinaan hankittu ketju ja kermanvalkoinen satiininauha. Satiininauha vähän vaimentaa pelkän ketjun särmikkyyttä ja tekee siitä paremmin häätunnelmaan sopivan.
Pikkuisen on vielä pujottelua jäljellä, mutta onpahan jotain näperreltävää samalla, kun vahtaan Nobel-juhlien pukuja telkkarista tänäiltana. 🙂

Sain sentään ostettua eilen sukat kaasopukua varten. Äidyin oikein törsäämään Wolfordin sukkiin, kun olivat mielestäni ihan mahottoman ihanat. Ohuesti kuultava verkkokuvio ja pieniä pisteitä… Musta yläreuna mustine satiinirusetteineen kruunaa koko hommelin. Niin pienestä se on joskus kiinni.
Saan kyllä hermarin ja itkupotkuraivarin, mikäli onnistun sössimään sukat hajalle jo alkuillasta.

Muutamaa napakkaa meiliä lukuunottamatta itse morsian vaikuttaa olevan suhteellisen rauhallinen. No, vielä tässä ehtii päästä paniikkiin jos toiseenkin ennen lauantaita… ;D

Ensinnä tärkeä tiedotus… Nyt myös Go 4 it vol. 2 löytyy Bloglovinista! Kiitokset vain anonyymille lukijalle vinkistä! Vaikuttaa ihan mainiolta palvelulta.

Ompelimon puolella on esiintynyt pientä liikettä tänään. Yksi Tampereen reissulla hamstraamistani Marimekon kankaista muokkaantui käyttökelpoiseksi syyshameeksi. Olen kaivannut kovasti tällaista laajempihelmaista esitystä kovin kapeaan hamevalikoimaani.
Tykkään ihan hillittömästi kankaan syvän violetin/munakoison sävyisestä pohjasta. Rusehtavat pallerot auttavat yhdistelemisen vaikeudessa. Ajattelin käyttää hametta tummanruskean vanhan pooloneuleeni kanssa ja ruskeat prätkäsaapaat pitäisi kaivaa kanssa esille jostain. Vaatekaapin kätköistä löytyi myös yksi hyljeksitty lila viskoosipoolo. Ehkä se pääsee nyt oikein käyttöön asti, jos voin antaa anteeksi materiaalin uskomattoman lörppöyden.

Olin laittelemassa kesäkenkiä laatikoihinsa talviunia viettämään, kun havaitsin, että suloiset Fornarina-puukenkäni matsaavat väriensä puolesta hameeseen kuin nakutettu. (salama vääristää laatukamerallani otettujen kuvien värejä…)
Juuri nyt tuntuu, että hame saattaisi siis päätyä kesäkäyttöönkin. Vaikka sen pohtiminen on kai näin lokakuussa aika turhanaikaista.

Tiedoksi kaikille edellisen postauksen lukijoille: Peetu sai työharjoittelupaikan kirjakaupasta! Jeee!!