Pliseeraus

Sunnuntain SvD:ssä oli jälleen, niinkuin usein sunnuntaisin, mielenkiintoinen muotiin liittyvä juttu. Juttu käsitteli pliseerausta – eli tekniikkaa, jolla tekstiili väsätään pienille laskoksille, usein lämpökäsittelyn avulla pysyvästi. Tekniikka on ilmeisen vanha ja juuret johtavat antiikin ajan drapeerattuihin – eli pehmeästi laskosteltuihin asuihin. Espanjalainen monitoimitaiteilija, skenograafikko ja valokuvaaja Mariano Fortunya pidetään kuitenkin modernin pliseeraustekniikan kehittäjänä. Hänen tavoitteenaan oli luoda täydellinen puvustus näyttämölle, mutta myös muotimaailma sai nauttia hänen luovuudestaan. Fortunyn hiottua vuosia drapeeraustaitojaan, hän kehitti tavan, jolla kierteelle rutistettu kangas kuumien rautojen ja keraamisten putkien avulla saatiin prässättyä pienille vekeille.

Kuva: Rouva Condé Nast pukeutuneena Fortunyn kapealinjaiseen pliseerattuun mekkoon. Fortunyn muotitalon signature -mekosta tuli valtavan suosittu ja sitä myytiin 50-luvulle asti.
Pliseeraamalla on mahdollista toteuttaa vartalonmyötäisiä asuja, jotka mukautuvat liikkeeseen ja ovat miellyttäviä pitää. Monesti valmistusmateriaalina käytetään polyesteriä sen erinomaisten lämpökäsittelyominaisuuksien vuoksi. Se tekee pliseeratuista vaatteista myös oivia matkakumppaneita – keveitä, mukavia, rypistymättömiä ja useimmiten vielä kaiken lisäksi arkkitehtoonisen tyylikkäitä. Ainakin, jos puhutaan modernista designista, jossa pliseerausta on käytetty nimenomaan antamaan muotoa ja volyymiä asulle.

Valitettavasti Mintun ensimmäinen assosiaation sanasta pliseeraus on järkyttävät muotoonpaistetut vekkihameet, jotka olivat taattua tanttamuotia ysärin alussa ja saman ajanjakson suorakaiteen muotoiset pirteän väriset pliseeratut polyesterhuivit, jollainen koristi jokaisen itseään kunnioittavan virkanaisen kaulaa. Viime Pariisin vierailulla käynti Issey Miyaken Pleats Please –putiikissa tosin avasi silmät näkemään hiukan toisenlaisen tyylin.

Klassinen pliseeraustekniikka on monen muunkin high fashion –malliston inspiration lähteenä keväällä 2008.Vera Wangin kevään 2008 mallisto on saanut selvästi vaikutteita antiikin veistoksellisesta pukeutumistavasta. Valuvan helmenvalkoisen pitkän mekon helmaosa on pliseerattu.Olivier Theyskensin Nina Riccille suunnittelemassa mallistossa on myös havaittavissa selviä antiikki-viboja. Mallin päähine ei ehkä ole ihan laakeriseppele, mutta mekon pliseeraus tuo volyymiä ja ilmettä upeaan riccimäiseen iltapukuun.Salvatore Ferragamon pliseerattu pikkumekko on jo vähän kauempana antiikista. Supertiukat laskokset antavat struktuuria ja jopa vähän pörröisen vaikutelman muuten simppeliin mekkoon.Myös kotoinen Whyred esittelee pliseerauksia tämän kevään mallistossa. Malli on jo aika lähellä Mintun kammoamaa tanttatyyliä, mutta sadunomainen vesiväriliukuvärjäys ja aavistuksen läpinäkyvä materiaali tekevät hameesta oikein himottavan.

Kuvat: style.com, wikipedia, whyred

1 Comment

  1. niko

    ok.

    Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *