Kirpparin jälkeen käytiin syömässä mainiossa ja edullisessa italialaisessa ravintolassa Vasastanissa. Paikan nimi on aika epämyyvästi Haga Restaurang Delikatesser, mutta ruoka on tosi hyvää ja sijainti keskeinen vain korttelin päässä Odenplanista. Lisäksi hinnat ovat, kuten sanottu, varsin edulliset ja palvelu aidon ystävällistä, ripeää ja välitöntä. Suosittelen lämpimästi!

Haga Deli on näyttänyt ihan samalta ainakin viimeiset 7 vuotta, jotka Minttu on asunut Tukholmassa.
Mintun Carpaccio lähikuvassa – mmm.. Haga Deli sopii myös kasvissyöjille, sillä paikan mm. kruunuartisokkaa ja kanttarelleja sisältävät kasvispizzat ovat ihan mielttömän hyviä.

Haga Delin löytää Odenplanin läheltä osoitteesta Hagagatan 18 Hagagatan 18.

Oli ihan onnistunut päivä, vaikka väkeä olisi saanut olla enemmänkin iltapäivällä. Mintun porukka oli paikalla aika viimetipassa… Löydettiin tiemme pöydän luo vain varttia ennen kuin ovet avattiin. Pienellä paniikilla purimme laatikoita innokkaiden paikallisten jobbareitten “auttaessa” minkä ehtivät.

Ensimmäisen puolentoistatunnin aikana myytiin suurin osa vähänkään kiinnostavammasta tavarasta – mm. kaikki edellisessä postauksessa esittelemäni vaatteet (joiden kuvat julkaisin tietty sen takia, että jos eivät mene kaupaksi kirppiksellä, ehkä tätä kautta löytyisi halukkaita ostajia…) sekä kaikenkarvainen elektroniikka, mitä meillä oli mukana.

Loput kamppeet myytiin kruunun kappale (noin 10 senttiä/kpl) ja silti osa piti viedä UFFin keräyslaatikkoon.

Vähän kyllä ihmettelen sitä, että vähän käytetystä Jackpotin kirkkaanvihreästä neuletakista pääsee hädin tuskin eroon kruunulla, kun taas kundit maksoi ihan pokkana 50,- kruunua pussillisesta sekalaisia sähköjohtoja… I say no more!

Mintun löydöt olivat aika rajalliset johtuen lähinnä siitä, että oma shoppailuaika jäi lopulta aika vähäiseksi. Tässä kuitenkin esittelyssä saalis elikkä laukku ja rannekoru:

Musta hyväkuntoinen himmeästi kiiltävä laukku. Ei kuitenkaan ihan shopper-kokoa niinkuin oli tarkoitus vaan reiluhkonkokoinen käsilaukku, mutta nåjåå – kyllä tälle varmasti käyttöä tulee… Hinta about 3 euroa.

Kaunis puinen rannekoru. Koru on pikkuisen kapempi kuin Indiskasta ostamani kaksi leveää puurannekorua. Yhdessä niiden kanssa tämä on äkta fashion statement… ja yksinään vain sievä. Hinta noin 1,5 euroa.

Vårbergin kirppikselle on helppo löytää lyhyemmälläkin Tukholman reissulla. T-Centralenissa kun hyppää punaisen linjan t-banaan, joka on menossa kohti Norsborgia (ei siis Fruängen, joka on toinen etelään menevistä punaisen linjan t-banoista) ja nousee pois Vårbergin asemalla, on jo käytännössä perillä. T-bana-asema sijaitsee nimittäin Vårbergin ostarin yhteydessä ja kirppis on ostarin kellarikerroksessa.

Minttu on varannut huomiseksi pöydän Tukholman suurimmalta kirppikseltä Vårbergin kirpputorilta. Täällä ei – ainakaan tietääkseni – ole sellaisia kirpputoreja, jotka taitavat olla aika tavallisia Suomessa. Siis joihin viedään valmiiksi hinnoiteltua tavaraa ja joku kirpputorin työntekijä vastaa rahastuksesta. Vårbergin kirppis toimii perinteisellä markkinameiningillä, eli myyjä seisoo kamavuorensa kanssa ja ostaja tinkii minkä ehtii.

Aivan sairaasti löytyi taas myytävää kamaa. Ihmettelen kyllä, miten se voi olla mahdollista. Me muutettiin reilu vuosi sitten ja silloin käytiin myymässä kirpputorilla ainakin kolme kertaa ja joka keikan päätteeksi meni jätesäkkikaupalla tavaraa sekä UFFille että roskiin…

Löytyi myös jokunen godisbit, joiden toivon erityisesti päätyvän hyvään kotiin:

Palmikoitu okranruskea nahkavyö (liian lyhyt kaikille tän perheen naisille…) ja H&M:n suloinen pallohame, jota on käytetty tasan kaksi kertaa. (hame on tosi lyhyt, koko 36)

Dieselin keskivaaleat suorat farkut, koko 27 tuumaa. Olivat Karkin “paremmat farkut”, joten niitä tuli säästeltyä niin kauan, että jäivät pieneksi…

H&M:n talvitakki, koko 34 – vähän sama tarina kuin Dieselin farkkujen kanssa…

TopShopin tummansiniset farkkulappuhaalarit, koko 36. Nämä on ihan tosi söpöt, mutta kukaan ei vain käytä niitä. Toivottavasti löytävät iloisen ostajan!
Karkin WeSC huppari, jonka hän osti omilla rahoillaan (n. 80 euroa) eikä sitten raaskinut käyttää… Koko XS, kuin uusi.

Ankaran myymisen lisäksi toivon tietty tekeväni hyviä löytöjä itsekin. Toivomuslistalla on:
  • Dr. Martens -tyyppiset kengät
  • Old School –digitaalirannekello, mieluiten halpa ja kolhuinen miesten Casio (toimiva!)
  • Nahkahame (nojoo… kaikki svennebloggarit on imuroinut viimeiset puoli vuotta nahkahameita, joten tuskin löytyy. Arvatkaa korpeeko, että myin oman tosi kivan mustan nahkahameeni vain pari vuotta sitten!!)
  • Laukkuja voisin hankkia parikin: musta kiiltonahkainen (tekonahka ja muovi käyvät mainiosti) shopperi, ruskea “käsilaukkukoko” (mieluiten nahkapalajutska) ja pieni kukkaromalli puuttuvat syksyn kokoelmista.
  • Pari senttiä leveitä rannekoruja, jotta voisin tuunailla Prada-henkisiä silkkirannekoruja.

Tämä postaus on suoraa jatkoa eiliseen…

Jakkupuvun – tai nyt puhun oikeastaan virkanaisen perus-univormusta, housupuvusta – malli kannattaa valita oman vartalotyypin mukaan, vaikka muuten pukeutumisessaan irrottelisikin trendilinjoja suosien. Koska trendien vaikutus näkyy kuitenkin myös klassikkovaatteissa, on hyvä olla hiukan hajulla tulevista linjoista, jotta saisi investoinnistansa iloa mahdollisimman pitkään.
Kuva: Yves Saint Laurent A/W 2007

Tällä hetkellä on vahvasti nousussa kolme eri tyyppistä jakkupuku/housupuku –tyyliä: 80-luku –vaikutteinen graafinen tyyli, koulupukuvaikutteinen perusbleiserityyli ja naisellinen Marlene Dietrich-Katharina Hepburn –tyyli.
Investointijakkupuvun väriksi kannattaa valita jokin hillitty perusväri: musta, harmaa, liituraita tai himmeän ruudullinen. Ja jos Minttu nyt ihan rehellisesti sanoo mielipiteensä, niin ei ole mustan jakkupuvun voittanutta. Se lyö monikäyttöisyydessään kaikki muut vaihtoehdot ja sopii juhlaan, arkeen, iloon, suruun, suureen gaalaan ja pieneen biletykseen, rokkiin ja klassiseen. Mutta kaikki eivät tietenkään kestä mustaa ja heille suosittelen valitsemaan omimman sävyisen harmaan.
Graafinen 80-luku

Kuva: Biban syysmalliston kaksirivinen jakku ja suorat housut edustavat maltillista kasarivaikutteista linjaa.
Kasarista on lypsetty vaikutteita jo useamman sesongin ajan ja tänä syksynä on tarjolla tyylikkäitä versioita power-dressistä. Liekö syynä se, että silmä on taas tottunut tuon ajan linjoihin vai että niitä tulkitaan tällä sesongilla osuvasti, mutta kaksiriviset jakut yhdistettyinä suoriin housuihin näyttävät taas tosi raikkaalta!

Lyhyehköön laatikkomaiseen jakkuun, joka tällä sesongilla on tosiaan usein kaksirivinen, sopii parhaiten yhdistettäväksi suorat housut, jotka ovat istuvat vyötäröltä ja lanteilta laskeutuen sitten suorana alas. Parhaiten tämä malli sopii suoralle H-vartalotyypille ja kaikille, jotka haluavat antaa vaikutelman pitkistä koivista…

Kuva: Koipi-efekti á la Ralph Lauren – lyhyt laatikkomainen jakku ja slimmatut housut. Huomaa maltillisten olkatoppauksien paluu…

Koulupuku

Kuva: Ratsastushousut ja värikkäät yksityiskohdat tuskin kuuluvat tavallisen virkanaisen “sen paremman” jakkupuvun tunnusmerkkeihin, mutta koska tänä syksynä on mahdotonta tehdä muoti/trendijuttua ilman ainoatakaan kuvaa Balenciagan upeasta syysmallistosta, pääsi tämä ihanuus koreilemaan Mintun koulupuku-kategoriaan…
Perinteisesti kaksi- tai kolminappinen jakku. Itseasiassa oikeastaan juuri se, mitä tulee mieleen, kun sanoo sanan bleiseri kiteyttää tämän tyylin. Koulupukumaiset yksityiskohdat, kuten päälle ommeltu rintatasku ja kaksi laskosta takana (miesten puvun tyyliin) on kivoja yksityiskohtia. Tämän jakkutyypin kanssa sopivat sekä suorat housut että ihan kapeat. Sopii kaikille vartalotyypeille ja erinomaisesti myös hameiden kanssa.

Kuva: Burberry Prorsumin harmaa peru-bleiseri ja suorat housut. Klassikko mikä klassikko…

Femme Fatale

Kuva: Marc Jacobsin syysmallistosta. Päätellen siitä, miten suuri vaikutus mr. Jacobsin mallistoilla on ollut trendeihin aikaisemmin, tulemme näkemään tämän tyylisiä jakkupukuja vielä hyvän aikaa eteenpäin.
Kapeita, vyötäröltä slimmattuja jakkuja ja väljiä leveäpunttisia housuja… Inspiraationa toimivat 40-luvun elokuvat sekä Katharine Hepburnin ja Marlene Dietrichin kaltaiset tyyli-ikonit. Sopii hyvin X-vartalotyypille sekä A-vartalotyypille, joka haluaa korostaa vyötäröään.

Kuva: Michael Korsin leveälahkeiset housut. Malli on naisellinen ja pukee hyvin normaalia naisvartaloa.

Oikeastaa eiliseen postaukseen piti vielä laittaa pari vinkkiä liittyen jakun ostoon:

1. Tarkista hihan istutus (=olkapää). Hihan tulee kaareutua kauniisti ja pyöreästi ilman poimuja.

2. Mikäli jakku pussittaa lapaluiden päältä, kun napit ovat kiinni, jakku on liian pieni!

Kuvat: net-a-porter.com ja style.com

Hyvälaatuinen ja hyvin istuva jakkupuku pelastaa monta pukeutumistilannetta ja kestää pitkään. Tietenkään kaikki eivät tarvitse kunnon jakkupukua työnsä tai tyylinsä takia, mutta ne, jotka tarvitsevat, tekevät viisaasti, mikäli säästävät pari ekstra-kuukautta ennen investointia ja satsaavat sitten hyvään laatuun ja oman vartalotyypin mukaiseen malliin.

Hyvä laatu tarkoittaa usein keskimääräistä kalliimpaa hintaa, mutta kallis hinta ei välttämättä tarkoita hyvää laatua. Ongelmallista. Hyvän laadun tekijät ovat laadukkaat valmistusmateriaalit sekä korketasoinen työn jälki.

Kuva: Louis Vuitton A/W 2007

Villa on parempien jakkupukujen klassikkomateriaali eikä syyttä. Villakangas taipuu, hengittää, hohtaa kauniisti ja pysyy puhtaana paremmin kuin mikään muu materiaali. Käytössä kestävin on kuitenkin laadukas villa-polyesterisekoitus. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että polyesterin osuus ei mielellään saisi olla yli 15% – 20%. Nykyisin jakkupuvuissa käytetään myös elastaania (2% – 8%), mikä lisää huikeasti käyttömukavuutta.

Kuva: Prada A/W 2007
Työn laadun tunnistaa helpoiten tarkastelemalla jakkupuvun yksityiskohtia. Onko saumat suorat ja muotolaskokset ommeltu niin, että kärki häipyy olemattomiin jättämättä pikku vekkiä? Onko taskut ommeltu huolellisesti ja vuori viimeistelty hyvin? Langanpätkiä ei saisi olla näkyvissä ja napit tulee olla huolellisesti ommeltu takanapin ja pienen kannan kanssa. Huonosti ommellut napit kielivät työn laadusta, vaikka muuten saattaisikin ajatella, että äkkiähän nuo ompelee kotona paremmin kiinni. Mikäli vielä napinlävet ovat kauniit ja symmetriset, voi melko varmasti luottaa siihen, että muukin työ on laadukasta.

Oletteko koskaan miettineet, mistä kaikki blondivitsit ovat saaneet alkunsa? No, tässä on yksi vinkki:

Old stuff