Seuraava yleisölle avoin muodin teorian luento Elisabeth Wilsonin tämän viikon torstain luennon jälkeen on tiistaina 25. syyskuuta. Tuolloin luennoi Dr. Marcia Landy Pittsburghin yliopistosta mielenkiintoisesta aiheesta Swinging Femininity: 1960’s Transnational Fashion.

Luennon ajankohta on siis 25.9. klo 15.00 – 17.00 Tukholman yliopistolla salissa D8.

– the role of dress in the theatre of life is extraordinarily important. (Elisabeth Wilson)

Toisena kirjana Fashion Theory –sarjassa esittelyssä Elisabeth Wilsonin Adorned in Dreams: Fashion and Modernity . Ihan vaikka sen kunniaksi, että hän on tämän viikon täällä Tukholmassa luennoimassa meille muodin teorian opiskelijoille sekä torstai-iltana kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille.

Elisabeth Wilson on arvostettu sosiologi, kulttuurin tutkija ja feministi ynnä emeritus professori London Metropolitan University -yliopistosta. Adorned in Dreams julkaistiin ensimmäisen kerran 1985, mutta Mintulla on käsissään uudempi ja uudistettu painos vuodelta 2003, johon Wilson on lisännyt vuosituhannen loppua käsittelevän osuuden.

Adorned in Dreams voisi helposti käydä siitä kirjasta, joka kannattaa lukea, mikäli aikoo lukea vain yhden ainoan muodin teoriaa käsittelevän kirjan. Wilson esittelee napakasti muodin historian sekä keskeisimmät teoriat nivoen ne yhteiskunnan muutoksiin ja teknologian kehitykseen. Esimerkiksi kuinka tavaratalojen syntyminen teki mahdolliseksi sen, että naiset saattoivat käydä ostoksilla ilman esiliinaa tai miten vasta teollistuminen pani vauhtia muodin demokratisoitumiseen.

Kirjassa tutustutaan muodin mekanismeihin niin Haute Couturen kuin katumuodinkin näkökulmasta, alakulttuureita unohtamatta. Wilson selvittää myös, miten merkittävää rooli muodilla on identiteen rakentamisessa sekä yksilön tasolla että laajemmin yhteiskunnallisella tasolla esim. kuinka naisen yhteiskunnallisen aseman muutos näkyi ja näkyy muodin muutoksissa. Ehkä tässä piileekin kirjan suurin arvo: se selittää perustellusti ja selkeästi, miksi muoti ei ole pinnallista, vähäpätöistä tai turhanaikaista. Ainakaan per definition.

Elisabeth Wilsonin älykästä ja havainnollista tekstiä on miellyttävä lukea. Itselläni Adorned in Dreams on toiminut lähes hakuteoksen veroisena opintojen alusta alkaen. Kirjan lopussa olevan aakkosellisen hakemiston avulla löytyy helposti selvitys niin bloomerseille kuin Beau Brummelillekin tai jos haluaa tietää kuka oli Madeleine Vionnet entä mikä ihmeen zoot-suit.

– dress is socially central, a symbolic system of crucial importance; and that garments as objects, so close to our bodies, also articulate the soul. (Elisabeth Wilson)

Torstaina aloittamani silkkipaitaprojekti on jo (hämmästyttävän) loppusuoralla. Toistaiseksi olen ihan tyytyväinen paitaan, vaikka siitä taisi tulla vähän juhlavampi kuin mitä olin ajatellut.

En vain oikein tiedä, millaiset napit laittaisin paitaan. Nappeja tulee eteen pääntielle kaksi ja kumpaankin hihaan rannekkeeseen yksi.
Löysin kätköistäni pari eri vaihtoehtoa, joista toiset on metallinapit kauniilla Edelweiss-kuviolla ja toiset vaaleat simpukankuorinapit. Simpukkanapeissa (en kyllä tiedä miksikä niitä oikeasti kutsutaan… mutta näyttävät ihan simpukankuorelta) on kiva reuna, johon on jätetty vähän ruskeaa simpukankuorta näkyviin. Napit voisi tietty laittaa myös nurinpäin, jolloin ne olisivat vaaleat ja tasaiset.
Tässä vielä tarkemmin päätie ja hihansuu, joihin siis napit ovat tulossa:

Mutta kummat napit valitsisin?? Vai pitäisikö ostaa uudet ihan muunlaiset? Mutta millaiset siinä tapauksessa?

Poikkesin ihanihan pikaisesti Pilgrimin putiikissa. Tarkoituksena ei ollut tosiaankaan ostaa mitään vaan vain tarkistaa nopeasti uusimmat korut, jotta pysyisin hajulla syksyn trendeistä.

No kuinkas sitten kävikään…

Silmiini osui aivan ihana maapalloriipus pompulaisessa hopeaketjussa. Hiplailin korua ja tuumin, että en kyllä oikeastaan tarvitse enää riipuksia. Olin jo välttää kiusauksen, kunnes myyjä ystävällisesti valisti, että kysymyksessä on hyväntekeväisyyskoru, jonka tuotto menee täysin Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

Yhtäkkiä vajaan 30 euron hinta ei tuntunutkaan enää pahalta (jotain voi sentään Minttukin tehdä hyväntekeväisyyden eteen :-P).

Tykkään tosi paljon maapallo-pallosta ja ihan ekstraa on se, että pallon saa auki ja sisällä olevan viestin perusteella juuri minun koruni on auttanut parantamaan 27 ihmistä malariasta.
Korujen sisällä olevat viestit vaihtelevat. Muita viestejä on mm. että korun hinnalla:

– voidaan maksaa 20 ihmisen koleralääkitys
– tarjotaan viikon ajan puhdasta vettä 700 hengelle
– kustannetaan 3 kk:n ajan aids-lääkitys sairastuneelle lapselle
– jne.

Tuli vaihteeksi tosi hyvä mieli shoppailusta…

Kohta ei enää tarkene pelkällä jättitakkivillaneuleella. Niin se vain on. Pakko pukea päälle jotain lämpimämpää ja erityisesti jotain, joka pitää tuulen loitolla…

Tsekkaa Mintun juttu syystakeista Elleissä: Syksyn parhaat takit.
Henkilökohtaiset suosikkini ovat Dagmarin kaksirivinen musta takki, joka on jutun ensimmäisessä kuvassa ja MiuMiun kiiltävä lyhyt musta toppatakki 3/4 hihoilla, joka löytyy kuvagalleriasta. Vaikka kyllä tuo Vivienne Westwoodin Red Label -jakkukin (kuva vieressä) kelpaisi ihan mainiosti.

Taidan tosin pärjäillä vielä tämän sesongin Whyredin maastonvihreällä maihinnousutakilla.. Siinä kun on oikein ihana lämpöinen karvavuori ja muutenkaan en ole siihen ehtinyt kyllästyä saati kuluttaa puhki.

Lakkasin viime sunnuntaina – eli vähän vajaa viikko sitten kynteni Essien syvän punaisella A-List kynsilakalla. Lakan levittäminen onnistui hyvin, vaikka suti tuntui jotenkin kapoiselta. Yksi kerros tosin oli läpikuultava ja oudon kirsikkainen sävyltään, joten kaksi kerrosta on ihan must, jotta saa kauniin lopputuloksen.

Viikon jälkeen kynteni näyttävät tältä:

Kynteni ovat rasittavan liuskoittuvat, vaikka yritän syödä kalkkia ja käytää kynsilakanpoistoaineita, joissa ei ole asetonia. Sekä pikkusormen että keskisormen kynnestä on lohjennut siis pala kynttä eikä vain lakkaa…

Ensimmäisen käyttökokemuksen jälkeen olen varsin tyytyväinen Essien lakkaan. Se on helppokäyttöistä ja kauniin kiiltävää sekä pysyy hyvin kovassakin käytössä (Mintun tiskiviikko..). Erityinen plussa siitä, että lakka lähtee suhteellisen iisisti pois kynsilakanpoistoaineella, mitä ei voi todellakaan sanoa kaikista tumman sävyisistä lakoista. Pullo on vielä suhteellisen kookas, joten 10 euron hinta tuntuu, jos ei nyt ihan edulliselta, niin kohtuulliselta ainakin.

Old stuff