Irina Lazareanu “haastattelee”:
Törmäsin muutama päivä sitten mielenkiintoiseen juttuun lehdessä. Siinä kerrottiin Linköpingiläisestä ompelijasta Karolina Svenssonista, joka on keksinyt aika mainion tavan saada lisää asiakkaita. Perinteisen ompelimo-putiikin lisäksi Karolinan suunnittelemia vaatteita on saatavilla postitse omien mittojen mukaan ommeltuna. Postimyyntitilausompelussa on ideana se, että asiakas valitsee jonkun Karolinan Orkan Lia -merkin malleista ja ilmoittaa omat mittansa. Muutaman viikon kuluttua valmis vaate tupsahtaa postissa perille.
Vielä astetta innovatiivisempi idea on Orkan Lian klädabonnemang elikkä mittatilausvaatteiden kestotilaus. Asiakas täyttää ensin kyselykaavakkeen itsestään, mitoistaan, mieltymyksistään, toiveväreistään jne. ja sopii kuukausittaisen vaatepaketin maksimihinnan. 
Ainakin lehtijutun perusteella juuri nämä kestotilausasiakkaat varmistavat yrityksen toimeentulon. Eikä sitä oikeastaan ole kovin vaikea uskoa. Kuukausittaisen vaatepaketin hinta ei välttämättä kohoa kovin korkeaksi ja tilatut vaatteet ovat uniikkeja ja omien mittojen mukaan ommeltuja!
En tiedä onko Suomessa vielä kukaan keksinyt vastaavaa, mutta jos ei tässä voisi olla hyvä idea yrittäjäksi aikovalle muotisuunnittelija/ompelijalle!
Mintulla on ilo ja kunnia päästä työmatkalle Islantiin ensi viikon lopulla. Koska kysymyksessä on työmatka ei omaa aikaa tule olemaan mitenkään erityisen paljon. Ohjelman mukaan kuitenkin lauantain iltapäivälle osuu muutaman tunnin väli, jolloin ehtisin vähän pyörähtää Reykjavikissa. Olisin erinomaisen iloinen, mikäli joku osaisi kertoa vähän vinkkejä, minne kannattaisi suunnata!
Haluaisin erityisesti tutustua islantilaiseen designiin ja vierailla kiinnostavien muotisuunnittelijoiden putiikeissa. Hintataso siellä on varmasti niin hirmuinen, että ostoksia tuskin tulee paljoa tehtyä, mutta olisi hienoa käyttää tilaisuus hyödyksi ja katsastaa paikalliset lahjakkuudet. Itselläni ei ole oikeastaan mitään käsitystä Islannista, mutta eksoottiselta ja kiinnostavalta se vaikuttaa. Hävettää melkein tunnustaa, mutta Björk on oikeastaan ainoa asia, minkä tiedän tulevan Islannista…
Kuva: Wikipedia
Ihan ensimmäiseksi lämpimät kiitokset kaikille, jotka ystävällisesti auttoivat valitsemaan sopivat napit silkkipaitaani! Päädyin asiaa aikani pohdittuani niihin simpukkanappeihin… Edelweiss-napit olisivat olleet tosi hyvät muuten, mutta en tiedä mistä ihmeen umpiraudasta ne on valmistettu, koska ovat niin painavat. Silkkipaita on puolestaan sen verran ohut, että Edelweiss-napit vetivät kangasta rumasti.
Kommenteissa monet mainitsivat, että lenksumallinen kiinnitys vaatii kantanapin, joten sovittelin pariakin eri vaihtoehtoa (kuvassa). Periaatteessa ne olivatkin ihan hyvät, mutta vaikutelma oli liiaksi lyhensit-sitten-puseron-hääpuvustasi… Kevyemmät metallinapit olivat puolestaan väärän sävyiset. Alumiinimaisen sinertävä metallisävy ei valitettavasti matsannut lainkaan silkin kermanvalkoisuuteen.
Lenksukiinnitys vaatii, että napilla on kanta, joten sellainen piti simpukkanapeillekin hoitaa:
Lopuksi vielä esittelyssä valmis paita!
Ihan valtoimenaan paita on hiukan tunikamainen muodoiltaan. Minttu ei ole ollut tällaisen liuhun tunikamallin suuri ystävä, joten näin tulen tuskin paitaa pitämään. Sen sijaan Karkki ja Peetu, jotka molemmat sovittelivat sitä päällensä, aikovat pitää paitaa juuri näin, yhdistettynä pillifarkkuihin.
Vyöllä kuristettuna paita on tosi hypernaisellinen! Helma poimuttuu kauniisti ja antaa varsin juhlavan yleisilmeen.
Korkeavyötäröisen (tai normaalivyötäröisen) hameen alle tungettuna lopputulos on ehkä kaikkein arkisin ja samalla monikäyttöisin. Voisin kuvitella, että korkeavyötäröisten farkkujen kanssa tämä olisi ihan täydellinen vaihtoehto.
Tässä vielä kuva takaa (ompelija on näköjään jättänyt silittämättä pääntiekaitaleen takaa…).
Tänään tasan kello 15.oo alkoi avajaiset Vagabondin uudessa myymälässä. Sinänsä se ei ole kaksinenkaan uutinen, sillä Vagabondin omia liikkeitä on jo Tukholman keskusta-alueella useampia ja kyseisen merkin kenkiä on lisäksi saatavilla lähes jokaisesta muustakin kenkäkaupasta.
Uuden myymälän sijainti on kuitenkin varsin mainio – ainakin ajatellen perinteistä risteilyreissaajan shoppailureittiä – aivan Sergelin torin naapurissa. Myymälän osoite on Sergelgatan 1
1 (klikkaamalla pääset karttaan..).
Avajaisissa ei ollut mikään ihan tolkuton kuhina, vaikka luvassa oli Stockholm Fashion Weekin näytöksissä käytettyjä kenkiä edullisesti sekä uutta mallistoa 10% – 50% alennuksella. Mintulla oli etukäteisajatuksena hankkia vähänkäytettyjä näytöskenkiä (kyllä – monikossa) syksyn ja ensi kevään varalle.
harkinnassa ihan normaalillakin hinnalla. Lisäksi himotti Ida Sjöstedtin näytöksessä nähdyt hauskat sähkönsiniset ja sitruunankeltaiset avokkaat.
Karu totuus valkeni kuitenkin varsin pian. Kaksimetriset mallinkoikeliinit eivät todellakaan käytä keskinkertaisen 38 kokoa olevia kenkiä. Ainokainen 38, jonka sain riemukkaisiin hyppysiini oli juuri sitruunankeltainen avokas. Mutta se oli tietenkin iso. Aivan liian iso. Kertakaikkiaan niin iso, että en edes yllättänyt itseäni ylipuhumasta itseäni, että ihan hyväthän ne on – ja parempikin laittaa pohjalliset, kun ovat kerran käytetyt…
Eipä tullut Mintulle uusia kenkiä… Voin silti kertoa vinkinä mallin mittoihin sopivan jalkaterän haltijoille: kannattaa poiketa! Siellä oli melko paljon erilaisia malleja ja useimmat olivat hyvin vähän käytetyn näköisiä (vähän niinkuin o
lisivat olleet jonkin aikaa kaupan sovitusparina). Näytösparit olivat pääasiassa kokoa 40 tai 41 ja hinnat alle puolet normaalista.
Ainiin. Piti vielä kertoa äärimmäisen tärkeä yksityiskohta: avaistarjoilu kaikessa mahtavuudessaa muodostui Fazermint konvehdeista! Ei se määrä vaan laatu!
Mintullekin kolahti blogosfääriä kiertävä vaatemeemi. Tässä ohjeet:
Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Ensimmäisen haasteen antoi Tuhlaus Tyyliä metsästämässä -blogista. Kello sattui olemaan noin ziljoona, kun vielä ennen nukkumaanmenoa päätin tsekata onko tullut kommentteja… Ja olihan siellä – tämä haaste! Ehdin jo luvata, että en esittele asujani kuvin – tapanani kun ei yleensä ole julkaista päivänasuja, mutta meemin kunniaksi päätinkin muuttaa tapani. Siispä oikein kuvien kera Mintun virallinen kotityöasu:
Täytyy ihan itsekin sanoa, että kylläpä asuni henkii sellaista mannermaista eteeristä etten sanoisi feminiinistä tyyliä!
– valkoinen huppari Casall
– harmaanturkoosit verkkarit H&M
– tennissukat Adidas
– musta t-paita saatu anopilta
T-paidassa on muuten Jukka Rintalan väkerrys, joka ansaitsee oikein lähikuvan:
Toisen kerran haaste lävähti kommenttiboksista tänään päivällä, kun kävin yliopistolla lounastunnilla äkkiä koneella. Haasteen esittäjänä Bisquits Buttermilk Bisquits -blogista.
Asu on onneksi hiukan edellistä esittelykelpoisempi, vaikka shokki-kiire aamuna en paljon yksityiskohtia ehtinyt miettiä:
– harmaa kashmir-villatakki Zara
– harmaa printti t-paita H&M
– musta tulppaanin mallinen hame Mexx
– mustat kiiltävät sukkikset H&M
– mustat kiiltonahkamaiset nauhakengät Pertti Palmroth (vanhat!!)
– ranteessa Casion juntti-digitaalirannekello
Takin virkaa toimitti äidin neuloma luonnonvaalea jättivillatakki ja laukkuna palveli Carin Westerin räsymattopainokuvioinen kangaskassi. Aikamoinen sillisalaatti tosin sanoen.. 😀
Haastan mukaan:
Mari-Johannan
S I L V E Rin
Helyn
Amoenan
ja Desthean
(toivottavasti ette ole saaneet haastetta kovin montaa kertaa…)
