Elikkä kaikki Roberto Cavalli at H&M -mallit… Check this out!

Trenssi, hihaton rusettipaita ja paritkin kengät päätyivät heti pakko saada -listalle!

Laukut ovat suuri intohimoni. Rakastan uuden hyvän laukun tuoksua ja mikään ei ole mahtavampaa kuin sijoitella omia tavaroitaan uutukaisen sisuksiin. Tällä hetkellä märkien unelmieni kohde on Burberry Prorsumin Knight Studded Bag (kuvassa). Tosin ei ole mitään pelkoa siitä, että moinen ikinä kaappiini ilmestyisi… Ellei sitten äiti voita jättipottia lotossa tai jotain.

Sitten asiasta saappaaseen.

Useimmat muotibloggarit – ja varmasti monet muutkin – lukevat mielellään erilaisia street fashion -sivustoja, kuten esim. klassikkoja The Sartorialist tai Stockholm Street Style, mutta tuskin monikaan miettii minkälainen duuni kivojen kuvien ottamisessa on. Varmasti siihenkin rutinoituu ja jossain vaiheessa ei enää jännitä mennä kysymään ihmisiä kuvattavaksi – varsinkin, jos on saanut jo vähän nimeä. Useimmat on toki kysymyksen saadessaan iloisesti yllättyneitä, mutta harva innostuu pysähtymään kuvattavaksi… Ja miksi kysyminenkin tuntuu niin hankalalta. Ihmettelen vain.

Tämä johdantona siihen, että Elleissä on luettavissa Mintun kirjoittama ja kuvaama juttu tukholmalaisista laukkutrendeistä: Laukkutrendejä Tukholmassa (enkä muuten pahastu ollenkaan jostain positiivis-kannustavasta kommentista… :D)

BTW. Tänään riittääkin illalle taas hässäkkää. Ensin on Söderissä Beyond Retro -putiikissa muotiaiheisen kirjan lanseeraustilaisuus ja sitten SoFashion hässäkän avajaiset Kungsträdgårdenissa. Molemmista raporttia huomenna. Kuvien kera. 😀

Yksi Mintun ihanista ystävistä oli syyslomalla reissulla Pariisissa ja toi tuliaisiksi jokaisen fashionistan must-leffan elikkä Loïc Prigentin ohjaaman dokumentin Marc Jacobsista! (Suurkiitos Tinni!!) Dokumentti vie katsojat muotinäytösten kulissien taakse ja valottaa malliston luomisprosessia sekä Marc Jacobsin oman merkin työhuoneella New Yorkissa että Louis Vuittonilla Pariisissa. On tosi mielenkiitoista kurkistaa muotimaailmassa varsinaiseksi instituutioksi nousseen miehen maailmaan. Itse Marc Jacobs suhtautuu työhönsä realistisesti jopa hiukan vähätellen ja sanoo sen olevan “vain” työtä verrattuna esimerkiksi taiteilijoiden luomisprosessiin.

Muotinäytöksiin osallistuvat julkkikset ja tietenkin mallit tärkeänä osana koko härdelliä ovat myös mukana dokumentissa. DVD:ltä löytyy muutamia ihanan hellyttäviä ja yllättävän paljastaviakin one linereita. Esim. kun valkokankaiden magneetti ja ainakin aikanaan supertähti-statuksesta nauttinut Demi Moore saapuu Mar Jacobsin New Yorkin näytökseen ja toteaa haastattelijalle autenttisen hämmästyneenä This is bigger than première! Tai kun symppis Irina Lazareanu hyppelehtii Louis Vuittonin työhuoneella sovitusmekko päällään välikössä, jossa säilytetään kenkiä ja hihkuu/rallattelee itsekseen Shoe heaven, shoe heaven… 🙂 Jopa Anna Wintour puhuu…

En voi tosiaankaan muuta kuin suositella erinomaisen lämpimästi Prigentin dokumenttia kaikille, joille muoti on muutakin kuin shoppailua… DVD:n voi tilata esim. Coletten verkkokaupasta – hinta 30 euroa. Ei paha.

(Ja niinkuin huomaatte, olen oppinut käyttämään aika hyvin Picasa-kuvanmuokkausohjelmaa…) ;D

Kaverin vauvan nimijuhlat ja toisen kaverin tuparit, jotka yllättäen kääntyivätkin kihlajaisiksi, saivat Mintun miettimään ajan kulumista.. Vähän haikein mielin ajattelin, kuinka pitkä aika siitä on, kun muuttolastimme saapui Tukholmaan ja kuinka kaikki muuttuu koko ajan. Lopulta päätin tarttua blogosfääriä kiertäneeseen ”muistelo”-meemiin, vaikka ensin tuntuikin, että se ei ole mun juttuni.

Kymmenen vuotta sitten v. 1997

Asuimme Tampereella Olkahisissa ja viihdyimme loistavasti. Kirjoitin graduani Tampereen yliopiston kauppatieteiden laitokselle, haaveilin valmistumisesta ja kivasta työpaikasta. Kesällä 1997 aloin treenata ensimmäistä maratoniani varten.

Viisi vuotta sitten v. 2002

Olimme asuneet jo kaksi vuotta Tukholmassa. Vaihdoin työpaikkaa ja olin iloinen, että sain vihdoin tehdä ”koulutustani vastaavia” hommia. Kävin Suomessa työn vuoksi kerran pari kuussa, mutta muuten pakonomainen reissaaminen Tampereelle alkoi vähentyä. Koti-ikävä alkoi helpottaa toisin sanoen.

Kolme vuotta sitten v. 2004

Vaihdoin taas työpaikkaa ja päädyin nykyiseen työhöni. Pidin superpitkän kesäloman, jonka aikana yritin keksiä miksi haluan isona. En keksinyt. Matkustimme Åreen laskettelemaan ja kesällä vaelsimme Alpeilla ja tapasimme ystäviä Tampereella ja Luxemburgissa.

Vuosi sitten v. 2006

Ostimme vihdoin oman kodin Tukholmasta ja vuosien väliaikaisuuden tunne hävisi. Ensin asunnon etsintä ja sitten muutto ja remontti kuluttivat aikaa, rahaa ja hermoja, mutta elokuun tupareitten jälkeen tilanne rauhoittui. Aloin opiskella muodin teoriaa Tukholman yliopistossa ja vähitellen tajusin vihdoin löytäneeni oikean polun. Vietimme pitkän ihanan loman joulun ja uuden vuoden yli Thaimaassa.

Tähän asti tänä vuonna

Aloitin blogin pitämisen ja vähän myöhemmin löysin tieni ”muotibloggareitten” ihmeelliseen maailmaan. Juoksin kolmannen maratonini (edelliset v. 1998 ja 2000), joka oli raskain kaikista juoksemistani. Kirjoitin maisterikurssin lopputyön ja samalla päätin jatkaa opintoja vielä toisen vuoden, Masters-tutkintoon asti. Sain ilokseni ja yllätyksekseni pikkuvarpaan kynnen muotimaailman oven rakoon.

Eilen

Juhlin kaverin vauvan nimijuhlia ja toisen tupaantuliaisia sekä kihlautumista. Päädyin pohtimaan toisilleen outojen ihmisten roolien muodostumista ryhmässä. Miten mielenkiintoinen, hauska ja viihdyttävä päivällispöytäkeskustelu ei koskaan voi olla one man show, sillä nautinto syntyy vuorovaikutuksesta. Ainakin Mintun.

Tänään

Olen ollut reipas ja osallistunut taloyhtiön pihatalkoisiin. Pessyt pyykkiä ja tehnyt kaikkia arkisia ja tylsiä asioita. Tarkoitus olisi kirjoittaa vielä valmiiksi yksi juttu, aloittaa essee, jonka palautuspäivä on perjantaina sekä pakata Tampereen reissua varten. (OBS! Muista tilata taksi aamuksi!!)

Huomenna

Lähden aikaisin aamulla työmatkalle Tampereelle (jesh!)! Tapaan reissun aikana onneksi kuitenkin myös sekä vanhan rakkaan ystäväni, kummityttöni ja äitini. Tarkoitus olisi ehtiä shoppailla ainakin nahkaa nahkahametta ja vyötä varten.

Ensi vuonna

Voin lisätä nimeeni MA, Fashion Studies (vähänkö hei hienoa!!). Juoksen Tukholman maratonin niin, että maalissa sekä aikani että vointini ovat erinomaiset. Löydän itselleni vihdoinkin työn, jossa viihdyn. Olen reipas ja iloinen enkä äksyile muille, kun olen ihan itse ahtanut aikatauluni liian täyteen hommia. Kirjoittelen ahkerasti Go 4 it vol. 2 –blogiin ja nautin edelleen olosta osana muotiblogosfääriä!