Keksinpäs kilpailukysymyksen… Elikkä palkinnon teemaan mukavasti sopiva kysymys:

Ruotsalaisilla on erinomainen itsetunto. Tottakai jotkut raukat rämpivät samassa epävarmuuden suossa kuin monet meistä, mutta varsinkin ulkoisesti ja yleisenä kansallisasenteena ruotsalaiset ovat itsevarmaa ja itseensä tyytyväistä väkeä. Vähän sellaista ameriikan meininkiä. Kuitenkin siinä missä amerikkalaiset pukeutuvat mielellään tähtilipun väreihin, kavahtavat ruotsalaiset sini-keltaista väriyhdistelmää. Varmin tapa saada todellisen tyylitajuttoman töntin leima otsaansa on sävyttää asunsa siniseen ja keltaiseen. Paitsi jalkapallon maaotteluissa.

Kansallisvärit kuulemma viestittävät epämiellyttävää patriotismia ja alleviivaavat kansojen välistä epätasa-arvoa. Itsensä tunteminen muita paremmaksi kun on ihan ok, mutta sen näyttäminen on paitsi epähienoa myös todella sivistymätöntä. Jollekin voisi tulla paha mieli ja sitähän ruotsalainen välttää ihan viimeiseen asti. Kuva: takki, Forever21; kengät, Chloé

Liittyykö sini-valkoiseen yhdistelmään yhtä vahvoja viboja? Jotenkin tuntuu, että ei. Ehkä silmä on tottunut tuohon väriyhdistelmään ja onhan monen perusuniformu siniset farkut + valkoinen t-paita.

Kuva: takki, TopShop; laukku, Fendi

Harva kuitenkaan tietoisesti ajattelee, että pukeudunpa Suomen lipun väreihin tänään. Paitsi ehkä jos on menossa Linnan juhliin tai urheilukisoihin. Miksiköhän sitten USA:n lippu ja myös Iso-Britannian lippu voivat helposti esiintyä coolien t-paitojen ja muidenkin muodikkaiden vaatteiden ja asusteiden kuosissa? Kansallisen itsetunnon puutetta vai kaukokaipuuta?

Kuvat: n-a-p, TopShop, Forever21

… ja vähän treenaamista kuuluu Mintun päivän ohjelmaan. Varmasti ihan vain ällöharmaan sateisen torstai-aamun kunniaksi levisi vesipullo ihanaan Marc by Marc Jacobs laukkuuni aamulla! Onneksi tajusin sen ilmeisesti aika pian, sillä suurin osa tavaroista (kuten esim. lompakko sisältöineen) oli vielä kuivia, vaikka laukun pohjalla lainehti. Eniten kostuneelta vaikuttaa armas kamerani. Toivon todella, että se selviää uintiharjoituksistaan… Onneksi vesipullo oli pikkuruinen Pellegrino eikä litranen Ramlösa!

No, kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee ja muita tuoreita viisauksia. Kuvan punaisessa minihameessa ja Marc Jacobs teepparissa tulee kirmailtua tämä päivä. Aamulla olin jo uuden Benettonin liikkeen avajaisissa. Siitä lisää juttua tänään illalla ja kuviakin, jos kamera suostuu elpymään! Kuvan ballerinat vaihtui vielä oven suussa märän kelin vuoksi samoiksi Pertti Palmrothin nauhakenkiin kuin eilisessäkin asussa.

• printtipaita, Marc Jacobs
• pitkähihainen harmaa t-paita alla, H&M
• punainen minihame, Monki
• kiiltävät sukkikset, H&M
• kiiltonahkaballerinat, Rizzo

Joskus käy juuri näin. Ensin sitä huomaa uuden ilmiön, jonka uskoo olevan ohimenevä villitys. Silloin onnittelee itseään, jos vaatekaapista sattuu löytymään vanha asuste, jolla voi tyydyttää trendinälkänsä helposti ja mikä parasta, halvalla. Sitten huomaakin, että trendi tuntuu hyvältä ja omalta eikä ollenkaan niin ohimenevältä. Jos käy oikein mahoton mäihä vastaa varastoista löytyneen vaatekappaleen siluetti ja mittasuhteet sekä henkilökohtaisia toivomuksia että ajan henkeä. Aina ei kuitenkaan ole niin hyvä tuuri…

Noin vuosi sitten, kun muotiviikoilla esitettiin syksyn 2007 muotia pamahti tajuntaan jo hetken pinnan alla kuplinut biker’s rotsin himo. Olin aivan täysin vakuuttunut, että kun saan ulkoiluttaa muutaman kerran 80-luvulta peräisin olevaa lainarotsiani, niin himo laantuu ja päästään siitäkin. Toisin kävi ja nyt Mintulla on ongelma. Garderobissani takimmaisena roikkunut nahkatakki ei nimittäin valitettavasti ole kepeänrohea pehmeänahkainen Biker’s Jacket vaan kankea, mittasuhteiltaan ihan liian iso prätkärotsi.

Joitakin kertoja kunnon kasarirotsi on ollut esittelyssä päivän asun yhteydessä. Pieneen lumisateeseen ja muhkeaan villahuiviin yhdistettynä takki on ihan jees, mutta nyt tarvitsisin (ihan oikeasti ja pakosti tarvitsisin!!) sellaisen siromman, lyhyemmän ja istuvamman takin. Sellaisen, jonka voisi tosissaan yhdistää vaikka siihen kukkamekkoon tai pikku kotelomekkoon ilman että näyttäisi siltä, että on matkalla Hanoi Rocksin keikalle Hepokattiin vuonna -82…

Ihan ehdottomasti paras olisi tämä Acnen bikers, (kuvassa) joka oli muistaakseni jo syksyn 2006 mallistossa. Viime syksynä, 10-vuotissynttäreiden kunniaksi takkia valmistettiin pieni erä uudelleen. Hetken jo kuvittelin, että se oli otettu ns. pysyvään mallistoon, mutta voi – olin väärässä!! Acnen Norrmalmstorgetin putiikissa kerrottiin juuri viime viikolla, kun olin menossa sovittamaan takkia noin ziljoonannen kerran, että Söderin putiikista löytyy vielä yksi takki kokoa 38 ja that’s it! Mistä nyt sitten löytyisi Mintulle 450 € takkia varten?!? Va? Ja äkkiä vielä kaiken lisäksi..

Tosi hyvännäköisiä – ja merkittävästi halvempia – takkeja löytyy toki jokatytön perusvaatehtimoistakin. H&M:n bikers on itseasiassa erinomaisen hyvän mallinen. Kyllähän ne siellä Henkalla jotain osaa… Mutta jotenkin siis en vaan pysty kykene hahmottamaan itseäni tekonahkatakissa. En kyllä yleensä niuhoile turhia ja kengätkin voivat olla tarvittaessa muutakin kuin real leather, mutta takki on jotenkin lähempänä ihoa ja sydäntä. Silloin epäaito ei vain toimi.

Ehkä jos jaksaisi odottaa syksyyn. Perustaisi nyt säästöpossun johonkin varmaan paikkaan, mistä sitä ei itsekään kesäalehimoissaan löytäisi ja alkaisi säästää Acnen syysmalliston bikersia varten… Mallistossa on parikin eri versiota. Toinen on vähän jakkumaisempi ja aikuisempi, mutta silti ihastuttavan cool…

Ja tämä toinen on sitten niin täydellinen kuin vain voi olla. Rakastan itseasiassa koko asua ihan mielettömästi.Bikers takki, chino-malliset polvihousut, mustavalkoinen graffitipainettu väljä silkkitoppi, ohuet mustat sukkikset, stripparikengät ja … niin, Caroline Winberg tietenkin. Ihan täydellinen asu!!(Kaksi viimeistä kuvaa Acnen syys/talvi 08/09 näytöksestä).

Tämän jutun myötä lähtee myös lämpimät terveiset yhdelle vakkarilukijalle, joka on vähintään yhtä ihastunut Acnen bikersiin kuin Minttukin! 🙂

Kuvat: Minttu, Acne, H&M ja Modefeber.com

Kaivoin sitten helminauhankin pitkästä aikaa käyttöön. Vähän ehkä liikaa mummoviboja… Housut sen sijaan laskeutuvat kuin unelma ja pinkit nilkkasukat on just sitä mitä tarvitsen. (elikkä vähän ylimääräistä energiaa… kitoooos!)

• valkoinen kauluspaita, H&M
• harmaat pappahousut, Monki
• pinkit nilkkasukat, H&M
• mustat nauhakengät, Pertti Palmroth
• musta vyö, ikikivanha samoin kuin viljellyistä helmistä punottu helminauhakin.