Kun on kolme päivää hyssytellyt kotona vertseissä – korkeintaan vetänyt päällensä jotain vähän asiallisempaa illallisaikaan tai lenkkivetimet päivän juoksusessiolle – maistuikin kunnon kaupunkivaatteet pitkästä aikaa makoisalta.

Testailin ensimmäisen kerran uutta jalustaani ja ajastimella kuvaaminen tuntuu olevan ihan helppoa. Pikkuisen outoa vääntää hymyä pelkälle kameralle, mutta toisaalta eipähän tarvitse kiusata ketään ottamaan vielä yhtä kuvaa ja pikkuisen lähempään ja saisko kengistä myös…
Tänään ollaan ehditty tehdä jo pieni retki alennusmyynteihin. Mukaan ei tarttunut muuta kuin yksi J.Lindebergin teeppari – aika perusversio, mutta mahtavan pehmoista puuvillaa ja kaunis maitokaakaon väri viettelivät. Miehelle tosin löytyi kolmet farkut (Acnet ja kahdet J.Lindeberg) sekä Gore Tex -lasketteluasu (Peak Performance).

Omien löytöjen vähyys tänään on itseasiassa vain positiivista, sillä olen ajatellut säästellä budjettiani NK:n aleen. Kaverillani on NK:n platinakortti, jolla pääsee kaksi henkilöä VIP-ennakkoaleen. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi seuralaiseksi, mutta nyt sen mieskin taitaa haluta sinne, joten en tiedä kuinka mahtaa VIP-shoppailujen käydä. No, koittaa se ale sitten aikanaan rahvaallekin!
Tänään illalla ollaan menossa katsomaan täällä joulupäivänä ensi-illassa ollutta Australia-leffaa. En ole mikään ihan hurja spektaakkeli-fani, mutta kyllähän sitä kauniita kuvia katselee suurelta valkokankaalta. Jotenkin voisin myös kuvitella, että tuollainen suuria tunteita ja ihmiskohtaloita sisältävä elokuva sopii hyvin joulun ajan mahtipontiseen tunnelmaan.
Päivän asun lähtökohtana oli, että halusin ehdottomasti laittaa päälleni joulupaketista paljastuneen upean Acnen kashmir-neuleen. Koska neule on varsin lyhyt, pitää alla olla jotain korkeavyötäröistä. Joulun pyhinä sitä on ehtinyt tottua niin yltiömukaviin vetimiin, että minkään kovan tai kiristävän päälle kiskominen ei tullut kysymykseen.

Kaappia penkoessa käteen osui viime kevään ja kesän asujeni kulmakivi, vanha kunnon kynähame! Onhan tuo jo hiukan elämää nähneen oloinen – eikä mikään ihme – niin kovassa käytössä se on ollut. Pestykin varmasti 20 kertaa. Toimii kuitenkin edelleen mainiosti rentojen arkiasujen osana.

• neule, Acne
• hame, Monki
• bootsit, Vagabond

Odotetut hoitolapsukaiset Harry ja Moksu saapuivat vihdoin tänään. Kumpikin inhoaa kuulemma perusteellisesti sekä matkustuskoppaansa että automatkailua. Kisujen isäntä kertoi, että edellisen automatkan päätteeksi Moksu oli saanut ripuli- ja oksennuskohtauksen silkasta kauhusta. Onneksi ihan niin dramaattisia kokemuksia ei ollut ohjelmassa tänään.
Harry rentoutui aika nopeasti. Vain 10 – 15 minuuttia epäluuloista tilanteen tarkastelua eteisen takanurkasta ja karvakasa oli valmis tutkimusmatkailemaan. Lomakoti sai roppakaupalla snäpsejä, kun keittiöstä löytyi ruoka- ja vesikupit.

Kierreltyään hetken aikaa alakerrassa rohkaistui Harry kiipeämään rappuset yläkertaan. Ja kyllä kannatti! Peetun huoneen pehmeä sohva tyyny- ja torkkupeittokasoineen sai välittömän hyväksynnän.
Mmmmauu! Eipä silti pidä erehtyä silittämään karvamasua, vaikka kuinka houkuttaisi. Hellimisjutskat pitää suunnata selkäpuolelle, muuten tulee tassusta. Ja lujaa!

Moksua jänskitti hiukan enemmän.
Vietettyään sohvan alla pari tuntia uskaltautui Moksuliinikin heittämään epäluuloisen katseen lomakotiin. Tosin turvallisesti sohvan reunan alta. Eihän sitä nyt pidä ihan hurjaksi heittäytyä!
Pientä juuston palaa apuna käyttäen sai Peetu lopulta houkuteltua Moksun ulos piilopaikastaan. Hätäisen kierroksen jälkeen piti vielä palata pari kertaa turvaan sohvan alle, mutta nyt on varovaisempikin kisusiskoksista päätynyt Peetun huoneeseen viettämään hyvin ansaittua lepohetkeä.

Grande Finale -arvontaviikolla oli torstain palkintopaketissa mm. BikBokin musta huppuhuivi. Muistaakseni joku kyseli teko-ohjeita, mikäli onni ei satu kohdalle. Laiskanpulskeisiin joulun välipäiviin sopiikin passelisti pieni näprääminen.

Näyttäisi siltä, että toteutus ei vaadi mitenkään poskettoman edistyneitä superneulojataitoja. Huppuhuivi koostuu parista suorasta palasta, jotka kiinnitetään yhteen kahdella lyhyellä saumalla. Kuvat Karkin huivista, joka on siis samanlainen kuin arvonnan palkintohuivi.
BikBokin huivi ei ole mitenkään hurjan paksua lankaa, mutta itse voi luonnollisesti valita niin muhkean vaihtoehdon kuin haluaa. Itse olisin ehkä tehnyt huiviosuudesta pikkuisen leveämmän.

Tarvitaan siis kaksi suorakaiteen muotoista palaa, joista pidempi on itse huivi. Lyhyemmän pätkän pituus on suunnilleen olkapäältä pään yli toiselle olkapäälle. Huppupala taitetaan kahtia ja takasauma ommellaan kiinni. Yläkulmaa voi hiukan pyöristää, jos ei halua tonttulakki-efektiä. Kiinnitä lopuksi hupun alareuna huivin keskikohtaan.
Ohuehkosta langasta – kuten BikBokin huivi – toteutettuna on se etu, että huppu on aika huomaamaton silloin, kun se ei ole päässä. Eli huivi toimii ihan perushuivinakin. Paksusta langasta toteutettuna huppu on näkyvämpi, koska se ei sulaudu osaksi huivia yhtä helposti.

Ihan hurjan tuhma en ole tainnut olla viime vuonna – sen verran ihania lahjoja paketeista kääriytyi esiin. Esimerkiksi nestemäinen Marseille-saippua kauniissa lasipullossa on ollut toivelistallani jo pitkään, mutta en ole raaskinut hankkia.
Rakastan saippuan puhtaanraikasta tuoksua ja painatuksen kuparinruskea väri matsaa täydellisesti kylppärin sävyihin. Ihanaa!

Muotibloggarin pikku apulainen saapui kreivin aikaan!
Nyt ei tarvitse enää rasittaa kiusaantuneita kanssaihmisiä kuvaamaan päivänasuja, sillä joulupaketista paljastui kameran jalusta. Pitäisi vain vielä opetella käyttämään timer-toimintoa… Tietääkö muuten joku, saako Canonin IXUS 70 -digipokkariin kaukolaukasinta? Ainakin Nelliinan paketista sellainen taisi löytyä, mutta neito kuvaileekin järkkärillä. Jalusta on kuitenkin hyvä alku parempien kuvien toivossa. Lisäksi latasin itselleni kameran manuaalin, joten eiköhän täällä laatu ala pikkuhiljaa parantua. Tyylistä ei voi ehkä sanoa samaa. Haha.

Mintun rakkaus Acnen laadukkaisiin, tyylikkäisiin ja oivaltaviin asuihin on selvästi ehtinyt kiiriä Korvatunturille asti.
Pehmoistakin pehmoisemmasta paketista paljastui upea tuhkanharmaa lepakkohihainen Acnen neulepaita, 100 % kashmiria!! Tykkään hurjasti paidan lyhyestä mutta väljästä leikkauksesta. Kyynärpäiden mustat nahkaläpyskät tuovat juuri sopivasti twistiä.

Uuden vuoden lupauksiin tuli pientä ennakkomakua yhdestä paketista.
Casallin ekokumista valmistettu joogamatto pääsee tosin päivittäiseen kulutukseen varmasti jo ennen uutta vuotta. Rauhaa, voimaa ja sulavuutta. Just what I needed! Aummmmmmmmmm…

Lisäksi paketeista paljastui upeita, jännittäviä, mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kirjoja (voi pukki, olisin tarvinnut myös vähän eksta-aikaa niiden lukemiseen…), hemmottelu-elämyksiä, sisustusjuttuja ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Nyt taidan painua takaisin sohvan nurkkaan uusi kirja ja suklaarasia kainalossa!

Aatonaaton jouluvalmisteluja. Peetu sormet suklaassa väsäämässä herkkunameja.
Ohje on tosi yksinkertainen: sulata levy suklaata, sekoita joukkoon riisimuroja ja rusinoita. Tee massasta kökkeröitä konvehtivuokiin ja laita hetkeksi kylmään kovettumaan. Nam!!
Meidän kuusi on perinteisesti kunnon sekahässäkkä vailla turhanaikaista tyylitajua. Vuosien aikana kertyneet rakkaat muistot pitää saada roikkumaan ja muutenkin enempi on parempi tässä kohtaa!
Kuumaa ekologista glögiä. Mantelit ovat kuulemma huipputerveellisiä. Ihan kuin sillä nyt näin jouluna olisi hirveästi väliä.
Peetun paketista paljastui suoristusrauta. Tässä ensimmäinen taidonnäyte… Hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin!!
Peace, love and understanding.

(Enää päivä siihen, kun kizut tulevat!!! JEIJJ!)