Syksy alussa ja motivaatio hukassa?
Teoriassa olen aina kesän jälkeen täynnä intoa ja sitä itteensä puhkuen aloittamassa uutta “lukukautta”, testaamassa uusia harrastuksia ja tomuttelemassa kesäpölyjä elämäntaparemontistani. Käytännössä tilanne on kuitenkin haasteellisempi. Jos viikonlopuksi sattuu kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, saatan olla kohtuullisen motivoitunut, mutta yhä aikaisemmin laskeutuva läpitunkematon pimeys ja yhä tihempään osuvat harmaat sadepäivät murentavat helposti kaikki ryhtiliikkeeseen viittaavat pyrkimykset.
Pitääkseni yllä omaa motivaatiotani myös niiden haastellisempien hetkien yli, olen koonnut viisi kultaista ohjetta, joiden avulla tsemppihengen hengissäpito on hiukan helpompaa. Olen huomannut, että sillä mitä ja miten ajattelee, on ihan hurjan suuri merkitys – ja että ajatuksiaan voi ainakin jossain määrin hallita. Uusien ajatuskuvioiden omaksuminen vie hetken aikaa, mutta on väärin ajatella, että sitä olisi menneisyytensä vanki. Motivaatio-sloganit ovat helposti aika kliseitä, mutta siitä huolimatta ne toimivat ainakin itselläni juuri ajattelutapojen suuntaamisessa uusille urille.
Mintun viisi kulmakiveä motivation löytämiseksi:
1. Päätä, mitä haluat tehdä – ja tee se sitten enempiä miettimättä.
Aloittaminen ja lähteminen on aina hankalinta. Jopa silloin, kun juoksin paljon, olin hyvässä kunnossa ja nautin lenkkeilystä, juoksutossujen nauhojen solmiminen oli aina treenin hankalin vaihe. Parasta siis automatisoida koko homma ja olla pohtimatta asiaa tai omia tuntemuksiaan liian kanssa. Sitten kun on jo lenkkipolulla, salilla, uimahallissa… on yleensä tosi hyvä fiilis – ja sohvannurkka sekä Netflix riittävän kaukana.
2. Nauti muutoksesta – kipu on yleensä kasvun merkki.
Kasvaminen ja muuttuminen tuntuu helposti pelottavalta ja ahdistavaltakin. Tuntuu turvallisemmalta jäädä tuttuun, vaikka se olisikin jotain, mitä ei oikeasti halua. Olen päättänyt ajatella kasvukivuista samalla tavalla kuin treenin jälkeisestä lihaskivusta: että se on positiivista ja merkki siitä, että olen oikealla tiellä.
3. Päästä irti vanhasta.
Se, että on joskus ollut jonkinlainen, ei tarkoita sitä, ettäkö olisi tuomittu olemaan samanlainen lopun elämäänsä. Sohvaperunasta voi tulla triathlonisti, tuppisuusta mököttäjästä avoin elämäntapakouluttaja, uimataidottomasta pelkurista maailmanympäripurjehtija. Kyllä ympäristö, ystävät ja sukulaiset tottuvat siihen, että olet muuttunut. Vaikeinta on päästää itse irti vanhasta omakuvastaan, vaikka siitä ei yhtään pitäisikään.
4. Jokainen valinta muokkaa tulevaisuutta.
Ei kannata luopua unelmista, vaikka niiden saavuttaminen veisikin aikaa. Aika kuluu joka tapauksessa. Jokaikinen valinta siitä, mitä pistää suuhunsa – siihen mihin käyttää aikansa tänä iltana – vaikuttaa kaikkeen; millaiseksi ihmiseksi on muokkautumassa ja miltä huominen näyttää.
5. Every step counts!
Ehkä tärkein motivaattorini on ajatus siitä, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä heti. Jokainen askel on parempi kuin ei yhtään askelta. Parempi tehdä edes minipikkusen oikeita asioita kuin olla tekemättä mitään. Olkoonkin tavoitteet kaukana ja muka viisaammat tietävinään, miten sinne päästään. Liian kunnianhimoisten suunnitelmien ongelma on se, että jos niitä ei pysty toteuttamaan, tuntuu, että on helpompi luovuttaa kokonaan. Ei. Jokainen pikkuruinen baby-stepkin on parempi kuin jäädä aloilleen siihen, mistä on matkalla pois.
Ihanaa syksyä!! <3
Kuvituksena viime viikonloppuna meidän omalta parvekkeelta ottamiani räpsyjä.
10 Comments
Kiitos, Minttu – nyt kolahti; voisin sanoa Amen ihan joka kohtaan. Ja samalla myönnän rehellisesti, että kaikissa on kilvoittelun paikka tälle ladylle;)
Mutta – mitään ei saa, jos ei edes yritä. Ja epäonnistuminen ei maailmaa kaada!
Tsemppiä niin sinulle kuin minullekin – ja hyvää syksyä <3
Kiitos itsellesi! Ja tosiaan, tärkeintä on se, että ei milloinkaan menetä toivoaan ja lakkaa yrittämästä! Epäonnistumiset ja takaiskut kuuluvat elämään, siinä missä tavoitteiden saavuttaminenkin.
Tsemppiä meille – ja kaikille muillekin – sekä oikein hyvää syksyä! <3
Hyviä vinkkejä! Ulkoilu kirpeässä syysilmassa on mielestäni paras tapa pitää mieli virkeänä. Hyvää syksyä! 🙂
Luonto ja liikunta on kieltämättä aivan voittamaton kombinaation mielialan kohottamiseen! Oikein kiva syksyä sinullekin!! 🙂
Ihana postaus ♥
Minä tein kerran ihan hurjan hyvän havainnon liittyen liikuntaan ja tunsin itseni samalla sekä älykkääksi että tyhmäksi. Tyhmäksi siksi, koska en ollut tajunnut aiemmin asiaa… Eli sitä, että kun ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta pitkille liikuntasessioille, olin siis toipilas, niin ryhdyin jumppaamaan 10-15 minuuttia joka päivä! Se tekee viikossa ja kuukaudessa aika paljon ja tuolloin oli ajateltava, että se 10 minuuttiakin on parempi kuin ei mitään. En halunnut verrata itseäni himourheilijoihin vaan lähdin pienestä ja olin motivoitunut. Every step counts 🙂
Juuri näin yritän itsekin ajatella! 10 minuuttiakin on niin paljon parempi kuin ei yhtään! Hyvä idea tuo pieni jumppatuokio kotona… Taidanpa innostua esimerkistäsi – ja ottaa sen itsekin ohjelmaani. 🙂
Kiitos Minttu tästä postauksesta!
Allekirjoitan jokaisen kohdan juuri nyt kun kärvistelen
itseni kanssa….pitäisi tehdä sitä ja tätä!
Kaikkein vaikein kohta on juuri se aloittaminen, sitten
kun pääsee vauhtiin ei ole mitään ongelmaa 🙂
every steps counts 🙂
Aloittaminen – se tosiaankin on se pahin vaihe… Mutta tsemppiä sulle tosi paljon ja jaksamista, vaikkei heti valmista tulisikaan! 🙂
Ihanan rohkaiseva postaus! Tällaisia on aina kiva lukea. Tuli itselleni vielä varsin oikeaan saumaankin. Löysin blogiisi vasta nyt, mutta klikkasin heti lukulistalleni 🙂 Tulevia postauksiasi odotellessa!
Voi, miten ihana kuulla, että viihdyt seurassani! Syksystä on tulossa aikas tiukka ohjelmaltaan, mutta yritän ehtiä rentoutumaan blogin pariin mahdollisimman usein! 🙂